Negotiated responsibilities and deservingness : A study of talk on prolonged unemployment in Finland

Abstract

This thesis summarises three original peer-reviewed articles and a concluding section from individual sub-studies. In general, this thesis focuses on the discursive constructions of prolonged unemployment in Finland drawing from interview data collected amongst 70 long-term unemployed individuals and 34 frontline workers, as well as the discourse from MPs during Finnish parliamentary discussions. Thus, this study analyses the talk from three actors vis-à-vis Finnish activation policy—that is, policymakers, those who implement the policy (frontline workers) and those who are the targets of activation (unemployed persons).

The three sub-studies focus on the analysis of:

(I) different resistance strategies adopted by long-term unemployed Finns as a means to address their deservingness in interview settings.

(II) positions frontline workers construct for their unemployed clients as a means to situate their responsibilities related to enhancing employability and activation.

(III) different constructions and factuality-enhancement strategies through which Finnish MPs construct the deservingness and undeservingness of unemployed individuals as a means to legitimise or object to policy addressing activation.

The synthesis of these three sub-studies sets out to understand how different actors involved in Finnish activation policy present unemployed people’s agency in their discourse. In particular, the analysis focuses on how unemployed subjects are held as morally responsible as well as how freeing them from responsibility is enacted through talk. Methodologically, this thesis adheres to discursive and narrative methods, which can be placed under the rubrics of social constructionist ‘discourse analysis’ and ‘discursive psychology’. The synthesis presented here is contextualised within the discursively oriented literature on deservingness and responsibilisation, as well as within research on policy developments aimed at promoting the employability of those individuals experiencing prolonged unemployment.

This synthesis reveals three key ways in which unemployed people’s agency is presented across all actors’ talk. These three key agential constructs are labelled othered, victimised and entrepreneurial agency, all of which influence the ways in which the responsibilities and deservingness of unemployed people is negotiated when talking about prolonged unemployment. In general, the findings presented here indicate that a deserving long-term unemployed subject is constructed either as exercising entrepreneurial or victimised agency and not held responsible due to the demonstration of effort-making or genuine need. Othered agency, by contrast, associates with irresponsibility and morally unacceptable behaviour and a strong personal responsibility. Similarities across all actors’ talk reveal the culturally dominant ways in which prolonged unemployment are constructed around age-old ideas of deservingness as well as contemporary ideals of personal responsibility related to ‘active citizenship’.

Keywords: deservingness, responsibilities, prolonged unemployment, employability, activation, discursive methods.

Tässä väitöskirjassa tuotetaan yhteenveto kolmesta vertaisarvioinnin läpikäyneestä tieteellisestä artikkelista johtamalla osatutkimuksien tuloksia yhteen. Väitöskirja keskittyy pitkittyneeseen työttömyyteen liittyviin puhetapoihin 2010-luvun Suomessa. Sen aineistona käytetään 70:n pitkäaikaistyöttömän henkilön ja 34:n katutason työntekijän haastattelupuhetta sekä kansanedustajien täysistuntopuhetta. Väitöskirjassa analysoidaan kolmen aktivointipolitiikan toimijan puhetta. Nämä toimijat laativat aktivointipolitiikkaan liittyvää lainsäädäntöä (kansanedustajat), panevat sitä toimeen (katutason työntekijät) ja ovat sen kohteena (työttömät henkilöt).

Kolmen osatutkimuksen analyysin fokus kohdentuu:

(I) suomalaisten pitkäaikaistyöttömien henkilöiden erilaisiin vastustamisstrategioihin, joilla osoittaa omaa ansaitsevuuttaan haastattelutilanteissa,

(II) katutason työntekijöiden tuottamiin työttömien asiakkaiden positioihin, joiden avulla paikantaa työntekijöiden vastuita työttömien työllistyvyyden edistämisestä osana aktivointia sekä

(III) erilaisiin kansanedustajien puheessa tuottamiin ansaitsevuuskonstruktioihin ja retorisiin keinoihin, joiden avulla joko vastustetaan tai tuetaan aktiivimallia.

Näiden kolmen osatutkimuksen synteesin on tarkoitus auttaa ymmärtämään, miten suomalaisen aktivointipolitiikan eri toimijat esittävät puheessaan työttömien henkilöiden toimijuutta. Yhtäältä analyysi keskittyy siihen, miten työttömät subjektit esitetään eri toimijoiden puheessa moraalisesti vastuullisina, toisaalta siihen miten moraalisesta vastuusta puheen avulla vapautuu. Metodologisesti väitöskirja hyödyntää sosiaalisen konstruktionismin ja diskursiivisen psykologian alaisia diskursiivisia ja narratiivisia menetelmiä. Väitöskirjan teoreettis-metodologiset lähtökohdat kiinnittyvät diskursiivisesti orientoituneeseen tutkimukseen ansaitsevuudesta ja vastuullistamisesta. Sen lisäksi väitöskirjassa keskitytään tutkimuksiin poliittisista kehityskuluista, joilla tähdätään pitkäaikaisesti työttömien henkilöiden työllistyvyyden edistämiseen.

Väitöskirja tuo esille kolme keinoa, joilla työttömien toimijuutta eri toimijoiden puheessa esitetään. Nämä kolme toimijuuskonstruktiota nimettiin toiseutetuksi, uhriutetuksi ja yritteliääksi toimijuudeksi. Nämä kaikki pitkittyneeseen työttömyyteen liittyvät puhetavat vaikuttavat siihen, miten työttömien henkilöiden vastuut ja ansaitsevuus neuvotellaan. Tulosten mukaan ansaitseva pitkäaikaistyötön subjekti konstruoidaan puheessa joko yritteliäänä tai uhriutettuna toimijana, joka ei ole vastuussa tilanteestaan joko ponnistelunsa tai todellisen tarpeensa vuoksi. Toiseutettu toimijuus yhdistyy vastuuttomuuteen, moraalisesti ei-hyväksyttävään käytökseen sekä vahvaan yksilönvastuuseen. Yhtäläisyydet kaikkien toimijoiden puheessa ilmentävät kulttuurisesti hallitsevia tapoja konstruoida työttömyyttä historiallisesti piintyneen ansaitsevuusdiskurssin sekä yksilön vastuuta ihannoivan aktiivisen kansalaisuuskeskustelujen avulla.

Avainsanat: ansaitsevuus, vastuullistaminen, pitkittynyt työttömyys, työllistyvyys, aktivointi, diskursiiviset menetelmät.