Serenade to a Cat : An Iconography of Laughter

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6210-6
Title: Serenade to a Cat : An Iconography of Laughter
Author: Keltanen, Minerva
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Arts, Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos, taidehistoria
Doctoral Programme in Philosophy, Arts and Society
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2020-11-17
Language: en
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6210-6
http://hdl.handle.net/10138/320606
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: This dissertation examines a group of ten images (eight paintings and two engravings), here called Serenade to a Cat after the painting located at the Sinebrychoff Art Museum in Helsinki. The subject belongs to the so-called pitture ridicole, or “ridiculous pictures,” which were intended to provoke laughter in the viewer. The motifs of laughter or the comic permeated visual art both in Italy and in the North with the rise of genre painting and commedia dell’arte at the end of the sixteenth century. Motivated by the relationship between art and humor, my research locates the emergent theme in its historical and social context, seeking to resolve artist, date, and provenance by using the Helsinki painting as a case study. Here I employ a technical examination of materials, such as used by conservators. In the assessment of attribution, the provenance, stylistic, and compositional elements of the painting, in addition to the history of costumes, are taken into consideration. The subject and comic plot of Serenade to a Cat are already alien to a modern viewer, yet the quantity of images employing the theme is striking. This study also illuminates art markets and the role of copies. The method of my investigation is a combination of iconography, a comparison of other closely related works, and historical contextualization. One of my premises in interpreting the theme is that it is linked to peasantry, folk rituals, Carnival, and theater. Furthermore, the possibility of blasphemous presentation is investigated. The peasants and the cat were common figures right from the start in early modern comic images. The peasants had connotations of being laughable, ugly, and acting foolishly, and the peasant became the most popular character in genre painting. Two other painting groups, which I have titled as the Lombard group and the Carnival group, function as comparison groups, as they share a common and prominent visual feature—the cat. My work offers insights into the sociological and cultural attitudes toward cats during the early modern era. Cats had many powerful symbolic connotations and were associated with folkloristic beliefs. As charivaris, faire le chat, and other carnivalesque and festive examples of cat-torturing show, abuse and cruelty toward animals was also considered entertaining in the early modern era. My research reveals that one could consider several explanations for the theme; thus, the artists or schools involved in the timeframe of 1580–1640 remain open for speculation. Serenade to a Cat images reveal the intensive artistic and cultural exchanges that took place in the early modern era between the North and Italy. This study advances our understanding of risible images in the early modern period, as well as how such images were appreciated in their own time. My research also contributes to the question of neglected works of art by minor unknown masters. Keywords: Laughter, humor, comic, genre art, cat, peasants, carnivals, charivari, commedia dell’arte, blasphemy, pitture ridicole, early modern, sixteenth century, seventeenth century, Lombardy, Dutch art, Flemish art, French art, Italian art, attribution, provenance, art market, copy.Kissaserenadi: naurun ikonografia Väitöskirjallani olen halunnut tutkia, kuinka voidaan selvittää taidehistorian hämärään jääneiden tuntemattomien taiteilijoiden ja marginaalisten kuva-aiheiden taustoja, ajoitusta tai provenienssia, ja edistää osaltani mikrohistorian tutkimista. Väitöskirjani tutkii kuvaryhmää, kahdeksaa maalausta ja kahta grafiikantyötä, jotka olen nimennyt ”Kissaserenadiksi” Sinebrychoffin taidemuseossa Helsingissä sijaitsevan maalauksen mukaan. Niiden kuva-aihe kuuluu 1500-luvulla syntyneeseen koomisten kuvien ns. ”pitture ridicole” –traditioon, joiden tarkoituksena oli viihdyttää ja naurattaa mutta usein myös satiirin varjolla opettaa moraalia. Koomiset aiheet ja nauravat hahmot levisivät kuvataiteisiin sekä Italiassa että Pohjois-Euroopassa laatukuvamaalauksen ja commedia dell’arten suosion myötä. Kissaserenadi –aihe ja sen sisältämä huumori ovat nykyajan katsojalle jo vieraita, mutta teema on ollut aikoinaan hyvin suosittu, mistä osoituksena ovat lukuisat toisinnot. Käsittelen tutkimuksessani myös 1500-luvun loppupuolen taidekauppaa ja kopioiden merkitystä. Pyrin selvittämään kuvien teemaa, ja tutkimukseni metodina on ikonografian, muiden läheisesti liittyvien teosten vertailun sekä historiallisen kontekstualisoinnin yhdistelmä. Teeman tulkinnassa lähtökohtani on, että aihe liittyy talonpoikiin, kansanrituaaleihin, karnevaaleihin ja teatteriin. Lisäksi tutkin jumalanpilkan mahdollisuutta. Talonpojat ja kissat olivat suosittuja hahmoja koomisissa kuva-aiheissa uuden ajan alusta lähtien. Talonpoikiin liitettiin negatiivisia konnotaatioita kuten rumuus ja laiskuus, ja heidät kuvattiin niin ajan kirjallisuudessa kuin kuvataiteissa ”toisena”, varoittavana ja naurettavana esimerkkinä siitä, kuinka ylemmän luokan ei tullut käyttäytyä. Kaksi muuta maalausryhmää, jotka olen nimennyt tutkimuksessani Lombardialaiseksi ja Karnevaali-ryhmäksi, toimivat vertailuryhminä Kissaserenadi-teemalle. Niitä yhdistää sama visuaalinen piirre – maalauksen keskushahmona on kissa. Kissoihin liittyy monia vahvoja symbolisia merkityksiä. Tutkimukseni valottaa myös ihmisten ja kissojen välistä suhdetta uuden ajan alussa. Charivarit ja monet muut karnevalistiset juhlat osoittavat, että eläinrääkkäys oli jopa yleistä kansanhuvia. Yksi tutkimukseni lähtökohta on ollut uuden ilmestyneen kuva-aiheen ja huumorin välisen suhteen tutkiminen, josta Kissaserenadit toimivat esimerkkinä. Käyttämällä Helsingissä olevaa maalausta ns. tapaustutkimuksena, pyrin ajoittamaan ja paikantamaan sen historiallisessa ja sosiaalisessa kontekstissaan sekä selvittämään maalauksen taiteilijan, ajoituksen ja alkuperän. Olen käyttänyt apunani konservaattoreiden materiaalisteknistä tutkimusta ja teoksen attribuoinnissa olen ottanut huomioon maalauksen provenienssin eli omistushistorian, sommittelu- ja tyylipiirteet sekä pukuhistorian. Tutkimukseni osoittaa, että Kissaserenadi-teema voidaan selittää monella tapaa, ja teoksen taiteilijan tai koulukunnan attribuoimiseen aikavälillä 1580–1640 on monia vaihtoehtoja. Joka tapauksessa Kissaserenadi -maalaukset todistavat, että Pohjois-Euroopan ja nykyisen Italian alueen välillä tapahtui merkittävää taiteellista ja kulttuurista vaihtoa uuden ajan alussa. Valotan myös taustoja, miksi koomisia kuvia alettiin tehdä ja miten niitä arvostettiin omana aikanaan. Asiasanat: Nauru, huumori, koominen, laatukuva, kissa, talonpojat, karnevaalit, charivari, commedia dell'arte, jumalanpilkka, pitture ridicole, uusi aika, 1500-luku, 1600-luku, Lombardia, hollantilainen taide, flaamilainen taide, ranskalainen taide, italialainen taide, attribuutio, alkuperä, taidemarkkinat, kopio.
Subject: taidehistoria
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
keltanen_minerva_dissertation_2020.pdf 17.61Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record