Public Speaking in International Fora : Rhetorical strategies, coherence and responsibility in political discourse

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6696-8
Title: Public Speaking in International Fora : Rhetorical strategies, coherence and responsibility in political discourse
Author: Vartia-Paukku, Niini
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of English
Doctoral Programme in Language Studies
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2020-12-03
Language: en
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6696-8
http://hdl.handle.net/10138/320649
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: The study focuses on public discourse in the context of the United Nations and the European Union. Public speaking has a dominant role in these multi-lateral organisations, which were both initially established to secure peace and international stability. This cross-cultural study examines rhetorical strategies used by political leaders of UN and EU member states to position themselves in statements expressing coherence and societal responsibility. It also examines if and the extent to which the rhetorical strategies chosen by the leaders manifest socio-cultural tendencies. On a more theoretical-methodological level, I have in this study asked what public speaking analyses can add to well-established approaches like pragmatics and discourse analysis in order to give a deeper understanding of international communication. The data for the study consist of introductions to public speeches by delegates (from Brazil, France, Jordan and the United States) at the United Nations General Assembly plenaries in 2006–2015, speeches by the Prime Ministers of the European Union member states (Britain, Finland and France) in 2004–2005, and Part 1 of the strategy report of the United Nations Alliance of Civilizations initiative. The notion of positioning (Bamberg 1997, De Fina 2013) from narrative analysis was used as an additional method in this data-driven study. The findings suggest that public discourse in formal institutional settings need to be approached as a socio-cultural phenomenon. The results show that linguistic strategies of self-presentation and politeness used to construct coherence reflect socio-cultural patterns, e.g. data from member-states with high power distance manifest most communicative acts of complimenting. The results further suggest that actors can self- position themselves and their nation in global leadership by using a number of linguistic strategies. The study also illustrates how actors seek balance between socio- cultural responsibility and global societal responsibility in their political discourse. The findings are significant particularly in the context of global peace building, in which rhetoric is assumed to be neutral, objective and non-biased. The findings are acutely relevant in the post-truth era, when audiences question to what extent public speakers, and politicians particularly, are responsible for their statements. Additionally, the study shows that rhetorical choices construct future realities (Verschueren 1999). By using deictic pronominal markers in their public speeches, the leaders of Britain, France and Finland positioned themselves as proponents of the integrating European Union in 2004-2005. In hindsight, one can see that these nations later developed their relationship with the EU as their political leaders had implicitly indicated in their public speeches years earlier. The data also indicate that religions continue to have both an implicit and an explicit influence on public discourse. For future systematic analysis of public discourse the study suggests aligning and re- contextualizing resources representing expertise in academic intercultural pragmatics and international multi-lateral organizations. Such a hybrid approach to analysing public discourse could prevent misunderstandings and potential conflicts based on misinterpretation of positioning strategies due to historical, socio-cultural or political factors. The results indicate that in the context of formal, political public speaking the expiry date for traditional cultures (cf. Blommaert 2010, 2015) has not yet been reached.Retoriikkaa kansainvälisillä foorumeilla Vastuu ja koherenssi poliittisissa puheenvuoroissa Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan Unionin visiot pohjautuvat lähtökohdiltaan kansainvälisen harmonian ja stabiliteetin vaalimiseen. Jäsenvaltioiden poliittisten johtajien julkisilla puheilla on tärkeä merkitys näiden organisaatioiden toiminnassa. Tarkastelen tässä poikkitieteellisessa, kulttuurienvälisessä tutkimuksessa poliittisissa diskursseissa esiintyviä retorisia strategioita ja analysoin, miten vastuu ja koherenssi (coherence), rauhanomaisen kehityksen edellytykset, ilmenevät YK:n ja EU:n julkisissa puheissa ja lausunnoissa. Tutkimuskohteina ovat YK:n yleiskokouksen täysistunnoissa vuosina 2006–2015 pidettyjen Brasilian, Ranskan, Jordanian ja Yhdysvaltojen edustajien puheiden avaukset, EU:n jäsenvaltioiden Ranskan, Englannin ja Suomen pääministereiden puheet vuosina 2004–2005, sekä vuonna 2005 perustetun (United Nations) Alliance of Civilizations strategiaraportin osa 1. Retoriset valinnat rakentavat merkityksiä ja luovat uutta todellisuutta (Verschueren 1999). Tutkimus osoittaa, että institutionaalisia puheita ja niiden retorisia strategioita on syytä tarkastella sosio-kulttuurisista lähtökohdista. Jäsenvaltioiden edustajat luovat kansainvälistä koherenssia eri geo-poliittisista, taloudellisista ja uskonnollisista näkökulmista. Eri maiden edustajat avaavat puheensa eri strategioin korostamalla tai minimoimalla yhteyttä yleisöön, joko suosimalla tuttavallisia tervehdyksiä tai virallisia kohteliaisuuksia. Vastuuta ilmaisevissa kannanotoissaan puhujat pyrkivät tasapainoon paikallisten versus globaalien haasteiden välillä. Puhuja voi säädellä ilmaisemansa vastuun määrää asemoitumalla ‘organisaation’, ‘alueen’, ‘valtion’ tai ‘maailman’ edustajaksi käsitellessään kansallisia, kansainvälisiä tai universaaleja kysymyksiä. Tutkimustulokset osoittavat miten sanat luovat uutta todellisuutta. Tarkastelin miten Ranskan, Englannin ja Suomen poliittiset johtajat käyttivät deiktistä ‘me’-pronominia suhteessa Euroopan Unionin integraatioon ja koherenssiin vuosina 2004–2005. Nyt myöhemmin voimme todeta, että kyseiset jäsenmaat etenivät EU-suhteissaan suuntaan, johon maiden pääministerit implisiittisesti osoittivat poliittisissa puheissaan vuosia aiemmin. Poliittisia puheita on tutkittu laajalti eri tieteenaloilla, mutta harvoin tarkastelemalla, miten julkiset puheet itsessään toimivat. Pragmatiikkaan sijoittuva, narratiivista positiointinalyysia (Bamberg 1997, 2012) lisämetodina käyttävä tutkimus peräänkuuluttaakin uudenlaisia menetelmiä institutionaalisten poliittisten puheiden tutkimiseen.
Subject: faculty of Arts, Department of languages
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
vartia-paukku_niini_dissertation_2020.pdf 11.65Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record