Treatment and complications of juvenile idiopathic arthritis-related uveitis

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6797-2
Title: Treatment and complications of juvenile idiopathic arthritis-related uveitis
Author: Leinonen, Sanna
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Medicine
Doctoral Program in Clinical Research
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2020-11-27
Language: en
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6797-2
http://hdl.handle.net/10138/320651
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: Juvenile idiopathic arthritis and related uveitis is a persistent childhood-onset inflammatory disease affecting one or more joints and one or both eyes. The origin of this disease is unknown. In the eye, the inflammation can cause vision impairing complications such as cataract and glaucoma as well as oedema and scarring of the central retina. The focus of uveitis treatment is to improve the visual prognosis by controlling the inflammation. Topical glucocorticoids reduce inflammation in the eye but do not control the systemic joint disease, and they tend to induce cataract formation, high intraocular pressure and related glaucoma, which is why children with juvenile idiopathic arthritis-related uveitis are treated with systemic antirheumatic drugs. These drugs reduce the inflammation in the eyes and the joints, they improve visual prognosis and they are not associated with further ocular complications. This study focuses on the variables contributing to treatment success when managing the inflammation and complications of juvenile idiopathic arthritis-related uveitis. The first study showed that antirheumatic treatment might improve the results of glaucoma surgery in juvenile idiopathic arthritis-related uveitis. Glaucoma was better controlled in patients who were treated with TNF-inhibitors at the time of the surgery compared with patients without such drugs. In the second study, patients experienced better control of uveitis when methotrexate was combined with adalimumab than adalimumab-treated patients without methotrexate. The third study concluded that if oedema of central retina does not respond to antirheumatics and systemic glucocorticoids, a sustained-release glucocorticoid implant may help in controlling the oedema and improving visual acuity. In the fourth study, better control of inflammation prior to cataract surgery was associated with a better postoperative visual outcome. The median visual acuity remained high among the patients with good control of uveitis 3 to 12 months preoperatively. In summary, a more successful treatment outcome in anterior uveitis related to juvenile idiopathic arthritis can be achieved with systemic antirheumatic drugs combined with meticulous control of inflammation.Lastenreuma ja siihen liittyvä uveiitti eli suonikalvoston tulehdus on lapsuusiässä alkava pitkäaikainen sairaus, jossa yksi tai useampi nivel ja toinen tai molemmat silmät tulehtuvat. Taudin alkusyy on tuntematon. Pitkittynyt suonikalvoston tulehdus johtaa näköä heikentäviin seurauksiin kuten kaihiin, glaukoomaan ja verkkokalvon tarkan näön alueen turvotukseen ja arpeutumiseen. Keskeistä on rajoittaa tulehdusta glukokortikoidihoidolla ja reumalääkkeillä, jotta näkö pysyisi mahdollisimman hyvänä. Glukokortikoidihoito vähentää suonikalvoston tulehdusta, mutta aiheuttaa samalla kaihia sekä silmänpaineen nousua ja siihen liittyvää sokeuttavaa glaukoomaa. Sen sijaan reumalääkkeet rajoittavat sekä nivel- että suonikalvoston tulehdusta. Reumalääkkeiden tiedetään parantavan lastenreumaa sairastavan lapsen näön pitkän ajan ennustetta eivätkä ne aiheuta kaihia tai glaukoomaa. Näistä syistä lastenreumaa sairastavia uveiittilapsia ja -nuoria kannattaa hoitaa ensisijaisesti reumalääkityksillä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat lastenreumaan liittyvän suonikalvoston tulehduksen hoidon onnistumiseen. Ensimmäinen osatyö keskittyi glaukooman leikkaushoitoon lapsilla, joilla on lastenreuma ja siihen liittyvä suonikalvoston tulehdus. Leikkauksen painetta alentava vaikutus oli pitkäaikaisempi, jos leikattava potilas käytti biologista TNF-salpaajalääkitystä leikkaushetkellä. Toisessa osatyössä tarkasteltiin adalimumabi-reumalääkkeen tehoa suonikalvoston tulehduksen hoidossa yksin käytettynä tai osana yhdistelmälääkitystä. Tässä osatyössä todettiin, että lääkityksen teho oli parempi, jos lapsi käytti adalimumabia yhdessä metotreksaatin kanssa kuin ilman metotreksaattia. Kolmas osatyö osoitti, että silmänsisäisesti asetettu pitkävaikutteinen glukokortikoidi-istute vähensi verkkokalvoturvotusta, jos reumalääke tai glukokortikoidihoito suun kautta ei ollut parantanut turvotusta. Neljännessä osatyössä todettiin, että kaihileikkauksen tulokset olivat parempia silmissä, joissa oli vähemmän tulehdusta. Näöntarkkuus säilyi hyvänä silmissä, joissa suonikalvoston tulehdus oli ollut lievempi 3-12 kuukauden ajan ennen leikkausta. Tämän ja aiempien tutkimusten perusteella voidaan päätellä, että tulehduksen huolellinen rajoittaminen ja reumalääkkeiden aktiivinen käyttö parantaa lastenreumaan liittyvän suonikalvoston tulehduksen hoitotuloksia.
Subject: lääketiede
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
leinonen_sanna_dissertation_2020.pdf 1.141Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record