Life and Abortion: The Post-Biopolitics of Reproductive Health in Ulaanbaatar, Mongolia

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6803-0
Title: Life and Abortion: The Post-Biopolitics of Reproductive Health in Ulaanbaatar, Mongolia
Author: Valdur, Mari
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Social Sciences
Doctoral Programme in Social Sciences
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2020-11-18
Language: en
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6803-0
http://hdl.handle.net/10138/320763
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: This thesis is an ethnographic study of how various insecurities and vulnerabilities are produced and maintained, such as the health risks of informal abortion in a context where abortion is legal. Throughout this thesis I suggest that the answer to this question has to do with particular and gendered forms of governance rather than individual experiences of the general stigmatisation of abortion. I first unfold this by taking up the concept of biopolitics and its prevalence in the anthropology of reproduction: in studying reproductive technologies, the subdiscipline has been shifting towards harvesting temporal and discursive ruptures, which is often paired with the framework of biopolitics. While biopolitics remains bound to the life of an individual, and through this to the governance of imagined wholes like populations, this study shows that when it comes to abortion and reproductive health in Ulaanbaatar, there are a number of competing conceptualisations of life at work, several of which surpass the individual lifespan. Therefore, the thesis provides a different perspective of governance as dependent on the time and place in which it occurs. I study six relevant and overlapping spaces in Ulaanbaatar: the nation state and macropolitics; religion, medicine and kinship; care and motherhood; sexuality and knowledge; biomedicine; and the medication market. Gender appears at the core of these forms of governance: for instance, through the establishment of biomedicine as a predominantly feminine sector, and reproductive healthcare as synonymous with women’s healthcare. Moving beyond ‘public’ and ‘private’, and ‘formal’ and ‘informal’, I propose that ‘doctor’ in the Mongolian reproductive healthcare system can be viewed as 'usufruct', as a type of temporary ownership: the credentials are provided by the state, but these can be used to seek profits and practice beyond what a doctor’s work involves on paper. Meanwhile, the informal abortion medication market reveals that the prevalence of informal abortion is shaped by a range of socioeconomic and healthcare system specific considerations. In this context, the seeking of trustworthy information and services draws on people as infrastructure rather than any ‘formal’ structures. This thesis is post-biopolitical in the sense that it recognises the core relevance of ethnography, gender and the need for more nuanced approaches to governance as directly and indirectly linked to reproductive health.Tämä väitöskirja on etnografinen tutkimus siitä, miten epävarmuuksia ja haavoittuvuuksia, kuten epävirallisten aborttien terveysriskejä, tuotetaan ja ylläpidetään kontekstissa, jossa abortti on laillinen. Väitöskirjassa esitän, että kyse on pikemminkin tietyistä sukupuolittuneista hallinnan muodoista kuin siitä, että yksilöt kokisivat tulevansa leimatuiksi abortin takia. Alan purkaa tätä kysymystä käsittelemällä biopolitiikan käsitettä ja sen yleisyyttä reproduktion antropologiassa: reproduktioteknologioiden tutkimuksessa on siirrytty tarkastelemaan ajallisia ja diskursiivisia murtumia, mikä usein yhdistetään biopolitiikan viitekehykseen. Biopolitiikka liittyy yksilön elämään, ja sen kautta kuviteltujen kokonaisuuksien, kuten väestöjen hallintaan, mutta tässä väitöskirjassa osoitetaan, että Ulaanbaatarissa abortin ja lisääntymisterveyden osalta on useita kilpailevia tapoja käsitteellistää elämä, ja monet näistä tavoista ylittävät yksilön elinkaaren. Siten tämä väitöskirja tarjoaa perspektiiviin hallintaan tietyssä ajassa ja paikassa. Tutkin kuutta relevanttia ja toisiinsa limittyvää tilaa Ulaanbaatarissa: kansallisvaltio ja sen makropolitiikka; uskonto, lääkintä ja sukulaisuus; hoiva ja äitiys, seksuaalisuus ja tieto; koululääketiede; sekä lääkemarkkinat. Sukupuoli näyttäytyy näiden hallinnan muotojen ytimessä: esimerkiksi, koululääketieteestä on tehty feminiininen alue, ja lisääntymisterveydestä on tullut naisten terveydenhuollon synonyymi. Ylittäen julkisen ja yksityisen, virallisen ja epävirallisen jaottelut esitän, että lääkärin status mongolialaisessa lisääntymisterveydenhuollossa voidaan nähdä nautintaoikeutena (usufruct), väliaikaisen omistuksen tyyppinä: valtio tarjoaa valtuudet, mutta näitä voidaan käyttää voiton tavoittelussa ja praktiikassa sen lisäksi, mitä lääkärin työhön virallisesti kuuluu. Epäviralliset aborttilääkemarkkinat paljastavat, että epävirallisten aborttien yleisyyteen vaikuttaa joukko sosioekonomisia ja terveydenhuoltojärjestelmään liittyviä seikkoja. Tässä kontekstissa luotettavaa tietoa etsitään ihmisiltä eikä niinkään virallisista järjestelmistä. Tämä tutkimus on jälkibiopoliittinen siinä mielessä, että siinä tunnistetaan etnografian ja sosiaalisen sukupuolen keskeinen merkitys sekä tarve tarkastella yksityiskohtaisemmin lisääntymisterveyteen suorasti ja epäsuorasti liittyvää hallintaa.
Subject: Social and Cultural Anthropology
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
valdur_mari_dissertation_2020.pdf 6.380Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record