Climate change adaptation in smallholder agroforestry systems in the Northern Andes of Ecuador : A case study in the Indigenous Territory of Kayambi People

Abstract

Smallholder farming is known to be highly vulnerable to climate change and climatic variability, especially in mountainous regions of the developing world, mainly due to high environmental exposure and sensitivity and low adaptive capacity to a variety of climate and non-climate stressors. Maintenance of more sustainable and resilient agricultural systems are essential for guaranteeing sustainable management of land and for securing the livelihoods of millions of rural and urban people. The aim of this study was to study the main socioeconomic and environmental parameters which influence the adaptation of smallholder farmers and their farming systems to climate change and climatic variability.

The adaptation opportunities and constraints of smallholder farming systems were determined comparing their biophysical and socioeconomic sustainability (Study I) and their vulnerability to climate change and climatic variability (Study II and Study III). The data was collected by interviewing 60 households (30 agroforestry systems and 30 conventional systems) during 2015–2016.

Semi-structured questionnaires were designed to collect primary biophysical, socioeconomic and sustainability data, while a modified Climate Change Questionnaire of the World Overview of Conservation Approaches and Technologies (WOCAT) was used to collect the vulnerability data. The characteristics of the farming system were analysed applying a comparative analysis approach. Qualitative variables were analysed through descriptive statistics (Crosstabs and Chi-square), while Independent Samples t test was applied for the quantitative variables.

The main findings highlight the role of agroforestry systems in supporting the sustainability of the systems and farmers’ livelihoods: higher levels of agrobiodiversity, greater diversification of livelihoods, more secure land tenure, higher on-farm incomes, and greater diversification of irrigation sources. In addition, agroforesters and conventional farmers perceived climate change in the same way, as a continuing trend of rising temperatures and decreasing precipitation.

Results also indicate that conventional systems had greater exposure to solar radiation, pests, weeds, disease outbreaks and droughts compared to agroforestry systems. By contrast, agroforestry systems presented greater potential to decrease exposure and sensitivity, and greater assets to support farmers’ adaptive capacity, especially in aspects related to social environment, and access to information and production infrastructure.

Keywords: Andean smallholder agroforestry and conventional agricultural systems, socioeconomic and biophysical sustainability, exposure, sensitivity, adaptive capacity, traditional knowledge

Pienviljelijöiden tuotantomenetelmät erityisesti kehittyvissä maissa ovat tunnetusti erittäin herkkiä ilmastonmuutokselle ja ilmaston vaihtelulle. Kestävämpien ja sopeutumiskykyisempien uotantojärjestelmien kehittäminen ja ylläpito ovat edellytyksiä kestävän maankäytön takaamiseksi ja miljoonien maaseudun ja kaupunkien ihmisten toimeentulon turvaamiseksi.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia niitä sosioekonomisia ja ympäristöllisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat pienviljelijöiden ja heidän viljelyjärjestelmiensä sopeutumiseen ilmastonmuutokseen ja ilmaston vaihteluihin.

Pienviljelijöiden ja heidän viljelyjärjestelmiensä sopeutumismahdollisuudet ja niiden rajoitukset määritettiin vertaamalla sekä niiden biofyysistä ja sosioekonomista kestävyyttä (tutkimus I) että niiden alttiutta ilmastonmuutokselle ja ilmaston vaihtelulle (tutkimus II ja III). Tutkimuksen haastatteluaineisto kerättiin 60:stä Kayambi-alkuperäskansan kotitaloudesta Ecuadorin pohjoisilla Andeilla vuosina 2015-2016. Näistä 30 käytti tuotannossaan peltometsätalousmenetelmiä ja toiset 30 perinteisiä tuotantomenetelmiä.

Maatilojen haavoittuvuutta kuvaavat tiedot kerätiin käyttäen tätä varten suunniteltua WOCAT-kyselylomaketta. Ominaisuuksien eroja viljelyjärjestelmien välillä analysoitiin vertailevan tilastollisen analyysin avulla siten, että eroja laadullisissa muuttujissa kuvailtiin käyttäen ristiintaulukointeja ja khiin-neliötestejä ja eroja kvantitatiivisissa muuttujissa käyttäen parametrisia testejä (riippumattoman otoksen t-testi).

Tärkeimmät tutkimustulokset vahvistivat käsitystä peltometsätalousjärjestelmien kestävyydestä ja merkityksestä maanviljelijöiden toimeentulon ylläpitämisessä ja parantamisessa. Näiden tilojen viljelijät kokivat tilojensa olevan lajistoltaan ja tuotantorakenteeltaan monimuotoisempia kuin perinteisiä viljelymenetelmiä harrastavat viljelijät. Muita koettuja hyötyjä olivat mm. maanhallinnan vakaus, maatilan ulkopuoliset tulolähteet, kastelun vaihtoehdot ja pienempi riippuvuus sadevedestä. Lisäksi tilat olivat vähemmän haavoittuvia ja sopeutumiskykyisempiä ilmastonmuutoksen ja ilmaston vaihtelun vaikutuksille.

Eri viljelyjärjestelmiä käyttäneet kokivat samoin ilmaston muuttumisen: pitkään jatkuneena lämpötilan nousuna ja sateen vähenemisenä. Perinteisiä viljelymenetelmiä käyttävät maatilat olivat enemmän altistuneita auringon säteilylle, tuholaisille, rikkaruohoille, kasvitaudeille ja kuivuudelle kuin peltometsätaloutta käyttävät tilat.

Asiasanat: Andien pienomistajien metsätalous ja perinteiset maatalousjärjestelmät, sosioekonominen ja biofyysinen kestävyys, altistuminen, herkkyys, sopeutumiskyky, perinteinen tieto