Maahanmuuttajaäitien arjen kielitarinat : etnografinen tutkimus kieliyhteisöön sosiaalistumisesta

Abstract

This dissertation examines what kind of language socialization migrant mothers encounter in their everyday lives and interrelationships. Some full-time integration training programs aim to develop migrants’ linguistic competence and provide them with the opportunity to gain full and equal membership of Finnish society. However, many migrant mothers are not able to participate, as their lives centre around home and family during their first years in Finland. Through the mothers’ language stories and interactional situations observed by the researcher, this study investigated motherhood as a site of language socialization.

The philosophical approach in this dissertation is Freirean pedagogic, which underlines the learner’s subjectivity and the importance of the dialogic nature of constructing knowledge. Theoretically, this research drew on an ecological approach to language learning and a sociocognitive framework. It sees language as social actions, social practices and linguistic and semiotic resources. The methodological framework of the study was nexus analysis, which is an ethnographic and multi-methodological research strategy. The data were generated ethnographically in Helsinki’s metropolitan area in an open daycare centre and in the mothers’ everyday contexts during 2012–2018. The data consisted of interviews, observations, fieldnotes, audio-recorded interaction situations and photographs taken by one mother and the researcher.

The findings of the four sub-studies are reported in four research articles. They show that the social, emotional and linguistic support that the mothers receive provide them with a sense of belonging, language socialization opportunities and languaging possibilities. Migrant mothers regarded the managing situations and pastime situations that they participate in, such as public events, open family activity groups and literal and social media contexts, as relevant for their language socialization. These situations were multimodal. The linguistic material provided in the pastime situations was more specific than in the managing situations. In the pastime situations, the linguistic expert, that is, the person who knew more Finnish, offered more and richer linguistic support than in the managing situations, in which deictic language was used and the interaction was mainly based on material and visual surroundings.

The research suggests that motherhood and its social contexts provide empowering language socialization opportunities because children create situations in which mothers have to engage in languaging. The most important social goal of this research was to recognize the language socialization opportunities that everyday life offers. When we become aware of these, they can be used outside of formal educational contexts in different areas of life, for example, when organizing family activities.

Tarkastelen väitöskirjassani, minkälaista kieleen sosiaalistumista maahanmuuttajaäitien arkipäivässä tapahtuu heidän jokapäiväisen elämänsä askareissa ja vuorovaikutussuhteissa. Tutkimuksessani analysoin äitien kertomien arjen kielitarinoiden sekä havainnoimieni vuorovaikutustilanteiden kautta äitiyttä kieleen sosiaalistumisen tilana.

Taustafilosofinen näkökulmani on freireläinen pedagogiikka, joka korostaa oppijan subjektiutta ja dialogisuuden merkitystä tiedon rakentamisessa. Tutkimukseni nojaa kielenoppimisen ekologiseen lähestymistapaan ja sosiokognitiiviseen viitekehykseen, ja kieli ymmärretään sosiaalisena toimintana. Työni metodologisena viitekehyksenä sovellan neksusanalyysia, joka on luonteeltaan etnografinen ja monimenetelmäinen tutkimusstrategia.

Väitöskirjani koostuu neljästä osatutkimuksesta ja yhteenvedosta. Tulokset osoittavat, että maahanmuuttajaäitien saama sosiaalinen, emotionaalinen ja kielellinen tuki tuottavat osallisuutta ja luovat kieleen sosiaalistumisen mahdollisuuksia, joita äideille tarjoutuu heidän arkisissa konteksteissaan. Äidit itse kokevat sosiaalistuvansa kieleen ajanvietto- ja selviytymistilanteissa, joihin he osallistuvat julkisissa tapahtumissa, avoimessa perhetoiminnassa sekä kirjallisissa ja sosiaalisen median konteksteissa. Ajanviettotilanteiden tuoma kielellinen tuki on runsaampaa, monipuolisempaa ja rikkaampaa kuin selviytymistilanteiden tuki, joissa keskustelun kohteena oleviin asioihin tai objekteihin ei useinkaan viitata sanallistamisen avulla.

Tutkimuksen tärkein yhteiskunnallinen tavoite on tunnistaa ja tunnustaa arkielämässä tarjoutuvat kieleen sosiaalistumisen mahdollisuudet. Kun arkipäivän kieleen sosiaalistumisen mahdollisuuksista tullaan tietoisiksi, niitä voidaan hyödyntää formaalin kielikoulutuksen ulkopuolella sosiaalisen elämän eri alueilla, muun muassa vanhempi ja lapsi -toiminnan järjestämisessä. Kokonaisuudessaan väitöstutkimukseni haastaa julkisessa keskustelussa esiintyvän väitteen siitä, että paikallisen kielen oppiminen itsessään olisi avain osalliseksi tulemiseen. Analyysini tuo esiin sen, että onnistuneen kieleen sosiaalistumisen lähtökohtana on ensin oltava osallisuuden kokemus, jonka kautta yksilö voimaantuu aktiiviseksi toimijaksi kielenkäyttäjäyhteisöön.