Genetics of neurodegeneration: phenotypic effects of C9orf72 intermediate-length alleles and the association of genetic and neuropathological features of dementia

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6878-8
Title: Genetics of neurodegeneration: phenotypic effects of C9orf72 intermediate-length alleles and the association of genetic and neuropathological features of dementia
Author: Kaivola, Karri
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Medicine
Doctoral Program in Clinical Research
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2021-01-15
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6878-8
http://hdl.handle.net/10138/321759
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: In neurodegenerative diseases neurons gradually die leading to various symptoms based on the affected nervous region. Often memory, movements or both are affected, and the symptoms worsen over time greatly affecting the quality of life. Neurodegenerative diseases are often caused by many factors, both intrinsic and environmental. Genetics often play an important role in neurodegenerative diseases and genetic research can help to elucidate disease mechanisms. Since many neurodegenerative diseases share overlapping mechanisms, insights in one disease can elucidate the mechanisms of other diseases as well. The aim of this thesis was to study the genetics of three neurodegenerative diseases: amyotrophic lateral sclerosis (ALS), Alzheimer’s disease (AD) and the closely related dementia with Lewy bodies (DLB). ALS is characterized by a progressive loss of voluntary movements that leads to respiratory failure. AD and DLB lead to dementia but DLB patients often also have parkinsonism and visual hallucinations. In Publication I, we determined the C9orf72 GGGGCC hexanucleotide repeat length of 3142 Finns. The C9orf72 hexanucleotide expansion is the most common cause of ALS and frontotemporal lobar degeneration (FTLD) in populations of European ancestry, but the exact pathogenic repeat length and the role of intermediate length alleles in disease is unclear. Often 30 repeats is used as the expansion threshold. We presented the distribution of C9orf72 repeat length in older individuals and found that 0.38% have 30-45 repeats. However, these individuals had no apparent accumulation of neurodegenerative or psychiatric symptoms. We found no association with intermediate repeat length alleles (7-45 or 20-45) and AD or cognitive impairment. Intermediate-length alleles with ≥20 repeats were found to be more common in Finland than elsewhere. In Publication II, we utilized the same cohorts from the first study as controls and additionally determined the repeat lengths of 750 Finnish ALS patients and additional 800 younger controls aged 18-65 years. There have been mixed results on the association of intermediate repeat length alleles with ALS so we tested the association using several thresholds: 7-45, 17-45, 21-45, 24-45 and 24-30. None of these intermediate repeats associated with ALS when only the effect of the longer allele was considered. However, carrying two copies of intermediate-length alleles was associated with ALS especially when the longer allele was over 17 repeats (p=0.002, OR 5.32, 95% CI 2.02-14.05). In Publication III, we studied the distribution of Lewy-related pathology (LRP) in the Vantaa 85+ population cohort. Our results confirmed that LRP progresses caudo-rostrally in 64% individuals with LRP, whereas a third have amygdala-based progression pattern. Moreover, the amygdala-based progression pattern was associated with AD pathology and APOE ε4. Our findings suggest that DLB should not be viewed as a single entity, but two. In Publication IV, we studied the association of previously identified genetic risk loci for AD with the different neuropathological features of AD. These features were amyloid β deposition (CERAD score), tau pathology (Braak staging), cerebral amyloid angiopathy and capillary amyloid β. We identified risk loci for every neuropathological feature including capillary amyloid β for which there were no previously identified risk loci. Our findings help to match known AD loci to neuropathological changes elucidating the role of each gene in AD pathogenesis.Hermorappeumasairauksissa hermosolut vaurioituvat ja vähitellen kuolevat. Oirekuva riippuu hermoston vauriokohdista ja rappeutumisprosessin etenemisasteesta. Hermorappeumasairauksien syntyyn vaikuttavat perimä ja ympäristötekijät, mutta sairauksien tarkat syntymekanismit ovat puutteellisesti tunnettuja, ja hoitokeinoja on vielä vähän. On kuitenkin havaittu, että eri hermorappeumasairauksissa on samoja syntymekanismeja ja toisinaan myös samoja perimän muutoksia. Näin ollen eri hermorappeumasairauksien tutkimuksissa tehdyt havainnot voivat avata uusia tutkimussuuntia ja hoitomahdollisuuksia laajemminkin. Tässä väitöskirjassa tutkittiin kolmea hermorappeumasairautta ja niihin yhteydessä olevia perimän muutoksia. Amyotrofinen lateraaliskleroosi (ALS) on liikehermojen rappeumasairaus, joka johtaa etenevään halvaantumiseen ja kuolemaan. Alzheimerin tauti ja sitä muistuttava Lewyn kappale –tauti ovat väestötasolla kaksi yleisintä dementoivaa hermorappeumasairautta. Dementian lisäksi Lewyn kappale –tauti aiheuttaa usein myös Parkinsonin taudin kaltaisia liikehäiriöitä ja näköharhoja. ALS:in yleisin aiheuttaja eurooppalaisessa ja erityisesti suomalaisessa väestössä on C9orf72-geenissä oleva GGGGCC-toistojakson monistuma (ekspansio). Ensimmäisessä ja toisessa osatyössä selvitimme GGGGCC-toistojakson toistojaksomäärät yli 200 Alzheimer-potilaan, yli 700 ALS-potilaan ja yli 2000 verrokin suomalaisessa aineistossa. Osoitimme, että yleisesti monistuman toistomäärärajana pidetty 30 toistoa ei päde suomalaisessa väestössä, vaan parempi raja olisi ainakin 45 toistojaksoa. Lisäksi osoitimme, että keskipitkät alleelit eivät altista Alzheimerin taudille tai ALS:ille, jos toinen alleeli on normaalipituinen. Jos molemmat alleelit ovat keskipitkiä, niin riski sairastua ALS:iin nousee. Jos kahden keskipitkän alleelin kantajalla on toisessa alleelissa yli 21 toistojaksoa, riski sairastus ALS:iin on noin 15-kertainen. Kolmannessa osatyössä selvitimme Lewyn kappale –taudissa esiintyvien hermoston neuropatologisten muutosten (LRP, Lewy-related pathology) yleisyyttä ja etenemistapaa yli 85-vuotiaiden suomalaisten väestöpohjaisessa Vantaa85+ aineistossa. Tulosten perusteella pystyimme jakamaan LRP-muutosten etenemistavan kahdeksi eri tyypiksi. Toinen on aivojen pohjaosista ylöspäin etenevä muoto (caudo-rostral, 67% tapauksista) ja toinen on lähtöisin mantelitumakkeesta aivojen keskiosilta (amygdala-based, 32% tapauksista). Mantelitumakkeesta alkavat LRP-muutokset esiintyivät Alzheimerin taudin neuropatologisten muutosten kanssa ja liittyivät tunnettuun Alzheimerin taudin geneettiseen riskitekijään APOE ε4:ään. Sen sijaan aivojen pohjaosista alkavat LRP-muutokset (caudo-rostral) esiintyivät Alzheimer-patologiasta ja APOE ε4:stä riippumattomasti. Tulostemme perusteella Lewyn kappale -taudilla on siis todennäköisesti kaksi neuropatologisesti ja geneettisesti erilaista alatyyppiä. Neljännessä osatyössä selvitimme, miten Alzheimerin tautiin yhdistetyt 29 perimän riskilokusta liittyvät erityyppisiin Alzheimerin taudin neuropatologisiin muutoksiin. Tutkitut neuropatologiset muutokset olivat: 1. amyloidi β-peptidin kerääntyminen hermosolujen ulkopuolelle (CERAD score), 2, amyloidi β-peptidin kertyminen verisuonien seinämiin, 3. amyloidi β-peptidin kertyminen hiussuoniin ja 4. tau-proteiinin kerääntyminen hermosolujen sisään (Braak stage). Havaitsimme, että osalla Alzheimerin taudin perimän riskikohdista oli yhteys kaikkiin eri neuropatologisiin muutoksiin (esimerkiksi APOE), kun taas osalla oli yhteys vain tiettyyn neuropatologiseen muutokseen.
Subject: lääketiede
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record