Performativity in Theatre or How to Play with a Burned Match : A Study on a Concept, a Theory and a Theatre Production

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6876-4
Title: Performativity in Theatre or How to Play with a Burned Match : A Study on a Concept, a Theory and a Theatre Production
Author: Lahtinen, Outi
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Arts
Doctoral Programme in Philosophy, Arts and Society
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2020-12-12
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6876-4
http://hdl.handle.net/10138/321776
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: This dissertation considers the concept of performativity as it originates from philosopher of language J. L. Austin (1911–1960) and examines how the concept functions with respect to a theatre production. The focus of the study is two-fold. First the trajectory of the concept is examined and an appropriate interpretation to suit the purposes of performance analysis is formulated. Second, an analysis of a production is carried out. The discussion about the concepts of the performative, performativity and a speech act is multifaceted and ramified. It includes debates and contradictory interpretations. This study presents an introduction to Austin’s original theorization about exploring speech as action. The main source for this discussion is How to Do Things with Words (1962), a book that was posthumously composed and edited based on Austin’s lecture notes. The continuation of the discussion on performativity is presented selectively. A debate between Jacques Derrida and John R. Searle is discussed thoroughly because of its further influence, particularly in the fields of theatre and performance studies, which is the home ground of this study. Philosophers Stanley Cavell, who sustained the orientation of Ordinary Language Philosophy – the original context for Austin’s philosophy – and Judith Butler, who has expanded the range of performativity from speech to, for instance, the fields of gender theory and political activism, feature as the most important participants in the discussion. Literary scholar Shoshana Felman, who made an original reading of Austin both in terms of thought as well as speech (as action), is also included among the interlocutors of the study. Furthermore, adaptations of the concepts of the performative and performativity in the field of theatre studies are mapped in broad outline. The case study for which the majority of this dissertation is dedicated is called Tulitikkuja lainaamassa eli elämän ihmeellisyys (Gone to Borrow Matches or The Strangeness of Life) (adapt. Veijo Meri – Kalle Holmberg, dir. Kalle Holmberg) and it was performed at Tampere Workers’ Theatre as the 100th anniversary production of the theatre in 2001. The production was a multilayered and palimpsestuous composition that combined an adaptation of a popular classic, Tulitikkuja lainaamassa (Gone to Borrow Matches) by Maiju Lassila, with a selection of related texts both from literary and biographical sources. The analysis of the aesthetic features of the production, the conventions to which it relates, its contexts and intertexts as well as its relation to the assumed audience exposes fractures in the conception of theatre and the identification assumed to its spectators. My study shows how an analysis that explores a theatre production from the viewpoint of performativity offers a possibility for a nuanced understanding of a theatre production as a communicative act whose success is dependent on several aspects in the entirety of the deed.Lähestyn väitöskirjassani teatteriesitystä performatiivisuuden näkökulmasta. Performatiivisuuden käsitettä on sekä sovellettu että teoretisoitu monin eri tavoin ja useista eri lähtökohdista, eikä käsitys siitä, mistä performatiivisuudessa on kyse, ole vakiintunut yhdenmukaiseksi. Draaman, teatterin ja esitystutkimuksen aloille performatiivisuus ja Austinin ajattelun pohjalta kehitetty puhetekojen teoria ovat rantautuneet useassa eri vaiheessa ja muodossa, ja niitä on sovellettu moniin eri tarkoituksiin. Muotoilen oman tulkintani performatiivisuudesta J. L. Austinin filosofisen ajattelun pohjalta, jota ovat vieneet eteenpäin filosofit Jacques Derrida, Stanley Cavell ja Judith Butler sekä kirjallisuudentutkija Shoshana Felman. Tässä kehityskulussa painottuu ensinnäkin erityisesti Stanley Cavellin myötä yhteys ’tavallisen kielen filosofiaan’, filosofian suuntaukseen, joka oli Austinin ajattelun alkuperäinen konteksti, ja toiseksi performatiivisuuden suhde valtaan, normeihin ja konventioihin. Tämän tutkimuksen näkökulmana on, että performatiivisuuden kautta osallistumme sekä kulttuuristen konventioiden ylläpitämiseen että niiden muuttamiseen. Austin keskittyi puhetekoihin; omassa tutkimuksessani tarkasteltavana ovat teatterilliset teot. Väitöskirjani esitysanalyyttisessa osuudessa keskityn tutkimaan Kalle Holmbergin Tampereen Työväen Teatteriin ohjaamaa esitystä Tulitikkuja lainaamassa eli elämän ihmeellisyys (2001). Tarkastelen esitystä ja sen taiteellisia ratkaisuja suhteessa teatterin traditioihin ja tyylilajeihin ja tunnistan niissä niin modernin kuin postmodernin sekä eeppisen teatterin ominaispiirteitä. Teatterin tyylilajien ja traditioiden lisäksi paikannan esitystä määrittäviä normeja ja konventioita Tulitikkuja lainaamassa -romaanista tehtyjen sovitusten esitystraditiosta sekä vaihtelevasta suhtautumisesta kirjailija Maiju Lassilaan / Irmari Rantamalaan / Algot Untolaan. Useita eri nimiä käyttänyt Untola tuomittiin sisällissodan jälkeen kuolemaan kirjoituksistaan Työmies-lehdessä. Untolan asema sodan hävinneen punaisen puolen marttyyrina oli esityksessä merkittävä tekijä erityisesti koska Tulitikkuja lainaamassa eli elämän ihmeellisyys kuului TTT:n 100-vuotisjuhlaohjelmistoon. Kriitikkovastaanotossa esitystä suhteutettiin kuitenkin pääosin lähinnä valtavirtatradition kansankomediaan sekä suurten näyttämöiden juhlaproduktioihin ilman yhteyttä (poliittiseen) työväen historiaan. Tutkimuksen filosofisteoreettisella ja esteettisellä puolella on yhdistäviä tekijöitä, joista ilmeisin on avioliittoteema. J. L. Austinin performatiivisten puhetekojen muistetuin esimerkki on avioliiton solmiminen, jossa muutamien henkilöiden oikeissa olosuhteissa lausumat ilmaukset muuttavat kahden ihmisen keskinäisen suhteen juridisesti, kulttuurisesti ja sosiaalisesti määritellyksi liitoksi. Tulitikkuja lainaamassa -kertomuksessa puolestaan keskeinen juoniaines rakentuu leskimies Jussi Vatasen uudelleenavioitumispyrkimyksistä. Sen rinnalla kulkee monivaiheiselle kosiomatkalle mukaan lähteneen Antti Ihalaisen avioliitolle pitkittyneestä reissusta aiheutunut uhka. Mahdolliset avioliitot ovat myös kertomuksen henkilöiden keskeinen puheenaihe. Toinen yhdistävä tekijä on lähtötekstien, Austinin luentojen pohjalta kirjaksi kootun How to Do Things with Words -teoksen ja Lassilan Tulitikkuja lainaamassa -romaanin näennäinen helppolukuisuus ja -tulkintaisuus, ja niiden tulkintatraditioiden jakaantuminen. Sekä Austinin että Untola/Lassilan asema ja arvostus vaihtelee kontekstien vaihtumisen myötä. Kontekstuaalisten kerrosten tunnistaminen ja niiden vaikutusten erittely onkin tehnyt tutkimuksestani eräänlaista arkeologiaa niin tutkimuksen filosofisteoreettisella kuin sen taiteellisellakin alueella.
Subject: teatteritiede
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
lahtinen_outi_dissertation_2020.pdf 9.691Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record