‘At Once So Uniform and So Diverse’ : A Comparative Study of the Organisational Structures of Well-Established European Universities from 1962 to 2013

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6322-6
Title: ‘At Once So Uniform and So Diverse’ : A Comparative Study of the Organisational Structures of Well-Established European Universities from 1962 to 2013
Author: Aniluoto, Arto
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Social Sciences
Doctoral Programme in Political, Societal and Regional Changes
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2020-12-18
Belongs to series: Publications of the Faculty of Social Sciences, 176 (2020) - URN:ISSN:2343-2748
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6322-6
http://hdl.handle.net/10138/321850
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: This is a comparative study of the formal organisational structures of well-established European universities. The intense contemporary scholarly discussion on the convergence versus divergence claims of universities has so far mostly not reached the actual empirical change dynamics of the universities’ organisational structures at their population level. This research contributes to that discussion by comparing the long-term development in the organisational structures of a large group of well-established European universities, and clarifies the evolution of historical university models (from their medieval beginnings, through strong 19th century national influences, to their 20th century national Higher Education System adaptations), through which both the organisational structures of universities and the higher education systems of European countries have been born, developed and replicated. The research belongs to the field of higher education research, with certain reliance also on university history. The study utilises Henry Mintzberg’s ‘structures in fives’ theory, and organisational ecology on the population level, within the framework of structural contingency theory. The research problem is to chart how the organisational structures of well-established European universities have developed since the Second World War and in relation to the convergence and divergence claims. This is achieved by comparing the universities’ organisational structures, their units and organisation levels, configuration sizes, shapes, dispersal, differentiation, attributes and affiliations with both the historical university models, and the universities as organisational populations of the higher education systems level. International longitudinal series and database data of 106 European universities are used to cover a 50-year study period from 1962 to 2013. The results demonstrate how the European universities have within the study period differentiated and multiplied many times over, both as institutions and within their internal organisational structures. In the 21st century, the changes have accelerated and their effects have differentiated, leading to new types of above-faculty layers and organisational reforms. The convergence versus divergence discussion of universities is clarified by parsing the exhibited phenomena to the three organisational levels of higher education: the local higher education institutions (HEIs), the mostly national higher education systems (HESs) and the global higher education network (GHEN). The results of the research presented can be utilised in designing university reforms and university organisations of the future, by consciously choosing from a greater set of compared structural alternatives.Tämä on vertaileva tutkimus vakiintuneiden ja tunnustettujen eurooppalaisten yliopistojen virallisista organisaatiorakenteista. Kiivas ajankohtainen tutkimuskeskustelu yliopistojen konvergoitumisesta ja divergoitumisesta ei ole kunnolla päässyt empiirisesti kiinni yliopistojen organisaatiorakenteiden varsinaiseen muutosdynamiikkaan niiden populaatiotasolla. Tutkimus osallistuu mainittuun keskusteluun vertailemalla pitkän aikavälin organisaatiorakenteissa toteutunutta kehitystä suuressa joukossa eurooppalaisia yliopistoja sekä jäsentää niiden historiallisten yliopistomallien (edeten keskiaikaisista juurista 1800-luvun vahvojen kansallisvaltiovaikutteiden kautta 1900-luvun kansallisiin korkeakoulujärjestelmäsovelluksiin) evoluutiota, joiden kautta sekä nykyajan yliopistojen organisaatiorakenteet että Euroopan maiden kansalliset korkeakoulujärjestelmät ovat syntyneet, kopioituneet ja kehittyneet. Tutkimus kuuluu korkeakoulututkimuksen alaan tukeutuen myös yliopistohistorian tutkimukseen. Työ käyttää Henry Mintzbergin “rakenteet viitenä” -teoriaa ja organisaatioekologiaa populaatiotasolla yhdistettynä rakenteellisen kontingenssiteorian laajempaan viitekehykseen. Tutkimus kartoittaa vakiintuneiden eurooppalaisten yliopistojen organisaatiorakenteiden kehitystä toisen maailmansodan jälkeen ja suhteessa konvergoitumis- ja divergoitumisväitteisiin. Työssä vertaillaan yliopistojen organisaatiorakenteita, niiden yksiköitä ja organisaatiotasoja, konfiguraatioiden kokoa, muotoa, dispersiota, differentoitumista, muita ominaisuuksia ja kytköksiä sekä historiallisiin yliopistomalleihin että yliopistoja laajemman korkeakoulujärjestelmien tason organisaatiopopulaationa. Kansainvälistä aikasarja- ja tietokanta-aineistoa 106 eurooppalaisesta yliopistosta käytetään tutkimaan 50 vuoden jaksoa vuodesta 1962 vuoteen 2013. Tutkimustulokset osoittavat aineiston eurooppalaisten yliopistojen tutkimusjakson aikana erilaistuneen ja kooltaan moninkertaistuneen sekä instituutioina että sisäisten organisaatiorakenteidensa osalta. 2000-luvulla muutosnopeus on kiihtynyt ja vaikutukset rakenteisiin ovat erilaistuneet, esimerkiksi uudentyyppisten, tiedekuntien yläpuolelle luotujen kampus- ja muiden rakenteiden sekä organisaatiouudistusten myötä. Yliopistojen konvergoitumis- ja divergoitumiskeskustelu selkiytyy, kun siihen liittyvät ilmiöt jäsennetään korkeakoulutuksen kolmelle eri organisatoriselle tasolle, jotka ovat paikallisten korkeakoulujen (HEI) mesotaso, kansallisten korkeakoulujärjestelmien (HES) makrotaso ja globaalisti verkostoituneen korkeakoulutuksen (GHEN) taso. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä valitsemalla tietoisesti suuremmasta joukosta vertailtuja rakenteellisia vaihtoehtoja tulevaisuuden yliopistouudistuksia sekä uusia yliopisto-organisaatioita suunniteltaessa.
Subject: valtio-oppi, hallinnon ja organisaatioiden linja, erityisesti korkeakoulututkimus
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
aniluoto_arto_dissertation_2020.pdf 36.93Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record