Toivo antiikin Kreikan filosofiassa

Show simple item record

dc.contributor Helsingin yliopisto, Teologinen tiedekunta fi
dc.contributor University of Helsinki, Faculty of Theology en
dc.contributor Helsingfors universitet, Teologiska fakulteten sv
dc.contributor.author Riihonen, Joni
dc.date.issued 2020
dc.identifier.uri URN:NBN:fi:hulib-202011244577
dc.identifier.uri http://hdl.handle.net/10138/321901
dc.description.abstract Tässä tutkielmassa käsittelen toivon luonnetta ja merkitystä antiikin Kreikan filosofiassa. Keskiössä ovat antiikin klassisen filosofian eli Sokrateen, Platonin ja Aristoteleen ajatukset, heidän jälkeensä muodostuneiden hellenistisen ajan epikurolaisen ja stoalaisen koulukunnan ajatukset sekä eklektiseen Ciceron näkemys, joka sai vaikutteita kaikista edellä mainituista koulukunnista. Tutkielma vastaa seuraaviin kysymyksiin: Miten toivo on ymmärretty antiikin filosofiassa? Mitä eri termejä toivon kaltaisista asenteista on käytetty? Missä suhteessa toivo on muihin tunteisiin, jos toivo voidaan tulkita tunteeksi? Tutkimusmetodina on systemaattinen analyysi. Primaarilähteinä toimivat säilyneet antiikin teokset, mutta monen tekstin kohdalla on jouduttu käyttämään paremmin säilyneitä sekundaarilähteitä. Toivoon on suhtauduttu monin eri asentein ja sitä on määritelty monin eri tavoin historiassa. Sokrates ja Platon eivät juuri käsitelleet filosofiassaan tunteita, mutta Aristoteles teki merkittävää työtä tunteiden filosofian alalla. Epikurolaisilla on tunteista yksinkertainen jaottelu, sillä heidän mukaansa on vain tuskaa sekä nautintoa. Stoalaisilla on monimutkainen tunneteoria, eikä yksinkertaista konsensusta toivosta ole stoalaisten keskuudessa. Kehitys ja edeltäjien vaikutus Sokrateesta epikurolaisuuteen ja stoalaisuuteen on nähtävissä, ja samat termit siirtyvät historiassa eteenpäin, mutta jokainen aihetta käsittelevä filosofi antaa käsitykseen jotain uutta. Myöhemmistä filosofeista toivoa ovat kommentoineet esimerkiksi Nietzsche, Camus ja Kant. Tunteiden tutkimus on kiinnostanut jo antiikissa, mutta nykypäivänäkin se voi antaa ihmiskunnalle uusia kehityssuuntia. Antiikin teoriat ovat myös edelleen keskustelun aiheena. Erityisesti stoalainen tunneteoria on merkittävä ja kiinnostava osa tunteiden tutkimuksen saralla. Tutkimuksessa käy ilmi, että koulukunnat ovat monin paikoin keskenään ristiriidassa toivon käsittämisen suhteen, mutta joillakin koulukunnilla on myös sisäisiä ristiriitoja. Monet varhaiset antiikin filosofit pitävät tunteita turhana, mutta tunteisiin suhtautuminen on positiivisempaa myöhäisantiikissa. fi
dc.language.iso fin
dc.publisher Helsingin yliopisto fi
dc.publisher University of Helsinki en
dc.publisher Helsingfors universitet sv
dc.subject Toivo
dc.subject Tunteet
dc.subject Antiikin kreikkalainen filosofia
dc.subject Sokrates
dc.subject Platon
dc.subject Aristoteles
dc.subject Epikurolaisuus
dc.subject Stoalaisuus
dc.title Toivo antiikin Kreikan filosofiassa fi
dc.type.ontasot pro gradu -tutkielmat fi
dc.type.ontasot master's thesis en
dc.type.ontasot pro gradu-avhandlingar sv
dct.identifier.urn URN:NBN:fi:hulib-202011244577
dc.subject.specialization Kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen asiantuntijatyön opintosuunta fi
dc.subject.specialization Ministry en
dc.subject.specialization Inriktningen för teologisk yrkesverksamhet sv
dc.subject.degreeprogram Teologian ja uskonnontutkimuksen maisteriohjelma fi
dc.subject.degreeprogram Master's Programme in Theology and Religious Studies en
dc.subject.degreeprogram Magisterprogrammet i teologi och religionsforskning sv

Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Riihonen_Joni_tutkielma_2020.pdf 627.0Kb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record