“Mushi mezuru himegimi” in Tsutsumi chûnagon monogatari : a case study in agency, gender, and parody in the context of medieval Japanese vernacular fiction

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan yhtä Tsutsumi chûnagon monogatari -kertomuskokoelman kertomuksista, ”Mushi mezuru himegimiä” (noin vuodelta 1200). Tutkielma selvittää kertomuksen parodisiksi luonnehdittavia elementtejä ja niiden suhdetta parodian/intertekstuaalisuuden kohteena oleviin teksteihin. Tutkielma jäljittää jälleensyntymiseen ja käärmeisiin liittyvää episteemistä kehitystä, erityisesti toimijuuden näkökulmasta. Lisäksi tutkimus selvittää kertomuksen suhtautumista sukupuoleen, koska aiempi tutkimus on olettanut naiseuteen ja sukupuolirooleihin liittyvien teemojen olevan keskeisiä tarinassa. Tutkimuksen metodina käytetään lähiluvun varianttia, jossa otetaan huomioon itse tekstin lisäksi myös historiallinen konteksti. Lähiluku on valikoitunut metodiksi, koska se tarjoaa parhaat mahdollisuudet tutkia aihetta kokonaisuutena ja useasta näkökulmasta, antaen mahdollisuuksia myös uudenlaisille tulkinnoille. Tutkielma paikallistaa tarinasta parodisina pidettäviä intertekstuaalisia viittauksia erityisesti useisiin Genji monogatarin kappaleisiin. Viittauksia paikallistetaan myös muihin teoksiin, kuten Taketori monogatariin ja Ôkagamiin sekä välillisesti Mohe zhiguaniin, eikä kaikki intertekstuaalisuus ole luonteeltaan parodista. Parodia on useissa tapauksissa tyyliltään hanten (”inversio”) -tyyppistä. Tarinassa on lisäksi havaittavissa erityinen, kaksinkertainen parodian muoto, jossa yksittäisiä, allusiivisia ilmauksia sijoitetaan tekstin joukkoon tienviitoiksi. Tienviitat ohjaavat lukijan ajatukset parodian kohteena olevaan tekstiin, jota parodioidaan klassisemmalla hanten-metodilla. Hanten-inversion tarkoitus tarinassa vaikuttaa liittyvän sen yleisempään inversiotematiikkaan. Tarinassa esiintyvä kohtaus, jossa päähenkilö saa lahjaksi tekokäärmeen, tuo mieleen fudoki- ja setsuwa-tarinoista tutun metaforisen yhteyden käärmeen ja (miehisen) seksuaalisuuden välillä. Päähenkilö kuitenkin pitää käärmettä mahdollisena tuttavuutena edellisestä elämästä, mikä ilmentää episteemistä kehitystä, jossa käärmeet on aiemmin nähty arvaamattomien jumaluuksien ilmenemismuotoina, mutta ajan kuluessa on omaksuttu näkemys, jossa ihminen voi kertyneen karman seurauksena syntyä esimerkiksi käärmeen kehoon. Tutkimus huomioi sen, että keskiaikainen japanilainen maailmankuva ei erottanut kehoa ja mieltä eikä biologista (sex) ja sosiaalista (gender) sukupuolta toisistaan ja osoittaa siten, että aiemmat tulkinnat, joissa tarina tulkitaan nuoren naisen seksuaalisen heräämisen allegoriaksi, ovat anakronistisia. Tutkimuksen keskeinen tulos on, että sukupuoli ei ole tarinan keskeinen teema, vaikka mies/nainen -jaottelu on yksi tarinassa esiintyvistä binäärisistä jaotteluista. Sen sijaan jaottelut ovat keino havainnollistaa kaiken ykseyttä, joka on kytköksissä hongaku-teoriaan (teoria synnynnäisestä valaistumisesta). Päähenkilö kirjoittaa katakana-kirjoitusmerkeillä, ja analyysi osoittaa sen kytkeytyvän katakana-merkistön syntyhistorian valossa kirjoittamisen kalligrafiseen ulottuvuuteen siten, että kirjoitusmerkit ja sivellin nakertavat musteella paperiin reikiä toukan tai hyönteisen lailla. Tarinassa voidaan havaita Kokin wakashûn asettamien esteettisten ihanteiden käänteistämistä, mikä liittyy pohjimmiltaan tapaan, jolla teos tuo useiden eri merkitysten tasoilla esiin kaiken olevaisen illusorisen luonteen.