The Perpetual Search for a Home : Voluntary Homelessness Amongst Highly Mobile Elites

Abstract

Tiivistelmä – Referat – Abstract

Tämä osittain autoethnografinen pro gradu -tutkielma kodittomuudesta liikkuvien eliittien keskuudessa kysyy, muuttuuko käsitys kodista ja miten se muuttuu, silloin kun ihmisillä ei ole pysyvää asuntoa. Tutkielman tarkoituksena on valottaa, miten paikan ja tilan käsitteet ovat muuttuneet sosiaalitieteissä. Tutkielma yhdistää henkilökohtaista narratiivia ja temaattisia haastatteluja, tarjotakseen paremman ymmärryksen yksinkertaiselta vaikuttavasta kodin käsitteestä. Kenttätyö toteutettiin eri paikoissa ympäri maailmaa, seuraten purjehdusalalla työskentelevien ihmisten elämäntyyliä. Koska tutkielma perustuu eliittien kodittomuuteen, tarjoaa se erilaisen näkökulman, kuin kodittomiksi pakotettujen ihmisten elämään keskittyvät tutkimukset.

’Spatial turn’, joka alkoi 1980-luvun loppu puolella, on muuttanut käsityksen paikasta ja tilasta niin antropologiassa kuin muiden tieteenalojen keskuudessa. Tämä tutkimus selvittää, miten muutos teoreettisessa lähestymistavassa on vaikuttanut ymmärrykseen paikasta ja tilasta jokapäiväisessä elämässä. Hyödyntämällä aikaisempaa tutkimusta liikkuvuudesta, työn tarkoituksena ei ole esittää liikkuvia eliittejä paikasta ja tilasta riippumattomina, mutta osoittaa kuinka niillä on edelleen merkitystä ihmisten elämässä. Tutkimus, jakaa kodin tilan kolmeen osaan: koti asuinpaikkana, koti yhteisönä ja koti kansana. Näiden kolmen lähestymistavan avulla, kodin käsite on helpompi ymmärtää.

Toinen tärkeä näkökulma, jonka tutkielma tuo esille on, että antropologien ei tulisi unohtaa ajan merkitystä silloinkaan, kun teorian päähuomio on tilan merkityksessä. Tutkielma väittää, että ainoastaan yhdistämällä nämä kaksi eri näkökulmaa, pystymme ymmärtämään liikkuvan elämäntyylin merkityksen kokonaisuudessaan. Ilman ajallista näkökulmaa kodin käsite jää puolittaiseksi. Tutkimus selvittää, miten ajan käsitys muuttuu kun elämä pirstaloituu lyhyiksi ajan jaksoiksi lukuisiin eri paikkoihin. Hyödyntämällä aikaisempaa tutkimuskirjallisuutta, joka käsittelee siirtolaisuutta, tutkimus osallistuu keskusteluun juurettomuudesta sekä kotimaasta lähdön vaikutuksista.

Identiteetti ja nomadielämäntapa ovat jatkuvassa dialogissa keskenään, vaikuttaen liikkuvien eliittien elämänkulkuun. Haastattelumateriaali tuo esille sen paradoksin, mikä kodittomien eliittien elämässä on usein läsnä: he kaipaavat pysyvää kotia, mutta paikalleen jääminen tuntuu vaikealta sen jälkeen, kun ihminen on jättänyt kotimaansa pysyvästi.

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on myös osoittaa, miten autoetnografiaa voidaan hyödyntää metodologisena keinona antropologisessa tutkimuksessa. Kirjoittajan henkilökohtaiset kokemukset toimivat perustana, jonka päälle teoria ja muu kenttätyömateriaali rakentuu. Koska autoetnografia ei ole kovin yleinen käytäntö antropologiassa, esittelee tutkimus autoetnografian historiaa sekä kaksi pääsuuntausta.

Tiivistelmä – Referat – Abstract

This partly autoethnographical study of homelessness within highly mobile people asks if the meaning of home changes and how it changes when people do not have a fixed point of dwelling. It aims to shed light onto the question of space and place within social studies. This thesis combines personal narrative with semi-structured interviews in order to provide better understanding of the seemingly simple concept of ‘home’. The fieldwork was conducted in multiple locations around the world, following the mobile lifestyles of people working within the yachting industry. As the thesis focuses on the lifestyles of elites, it provides a different perspective to homelessness as the studies that focus on forced homelessness do.

The ‘spatial turn’, which started in the late 1980’s, has changed the perception of space and place not only within anthropology but in other fields of academia as well. This thesis looks at how this theoretical approach has affected the way that space and place is reflected in everyday life. Utilising discourses from mobility and transnationalism studies, the aim is not to present highly mobile people as disconnected from place but, instead, to show how place and space are still meaningful. The analysis of different spatial perspectives concentrates on three different aspects: home as a dwelling place, home as a community and home as a nation. Through these approaches, the thesis makes the concept of home easier to understand.

Another important element that this thesis reveals is how anthropologists should not forget the temporal aspect of life while putting more emphasis on spatiality. The thesis argues that only by combining these two elements, we can fully comprehend the implications of mobile lifestyle. Without the temporal aspect, the understanding of homelessness remains partial. Drawing from previous ethnographic studies of lifestyle migration, this thesis contributes to the discourse of rootedness and the implications of leaving one’s homeland. Identity and nomadic lifestyle are in a constant dialogue with each other, affecting the life trajectories of the “elite homeless”. This thesis looks at how time changes its shape, when life consists of short periods of time in multiple different locations. The interview material amplifies the paradox of the need for a permanent home and the urge to keep travelling. The thesis aims to show how once uprooted, the ability to relocate and return to location bound lifestyle becomes problematic.

This thesis also aspires to show how autoethnography can be a useful tool for anthropologists. The writer’s personal experiences act as the structure around which other ethnographic material and the theory build on. As autoethnography is not widely used method in anthropology, the thesis looks into the history and two main branches of autoethnography.