Synkkä menneisyys ja valoisa tulevaisuus : diskurssi kilpailukykysopimuksesta eduskunnassa

Näytä kaikki kuvailutiedot



Pysyväisosoite

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202012285615
Julkaisun nimi: Synkkä menneisyys ja valoisa tulevaisuus : diskurssi kilpailukykysopimuksesta eduskunnassa
Tekijä: Vertanen, Lila
Muu tekijä: Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta, Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos
University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Political and Economic Studies (2010-2017)
Helsingfors universitet, Statsvetenskapliga fakulteten, Institutionen för politik och ekonomi
Julkaisija: Helsingin yliopisto
Päiväys: 2020
Kieli: fin
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202012285615
http://hdl.handle.net/10138/323770
Opinnäytteen taso: pro gradu -tutkielmat
Oppiaine: Yleinen valtio-oppi, hallinnon ja organisaatioiden tutkimuksen linja
Political Science, Administration and Organisations
Allmän statslära, förvaltnings- och organisationsforskning
Tiivistelmä: Tämä tutkielma keskittyy analysoimaan diskurssia kilpailukykysopimuksesta eduskunnassa käytyjen keskustelujen pohjalta laclaulaisen diskurssianalyysin keinoin. Tutkielmassa keskitytään etenkin siihen, millaisia merkityksiä kilpailukykysopimukseen liitetään. Kilpailukykysopimus, jonka tarkoituksena oli nostaa suomalaisen työn ja yritysten kilpailukykyä, oli osa vuosien 2015-2019 hallituskauden kärkihankkeita, mutta sen sopijaosapuolina toimivat työmarkkinoiden keskusjärjestöt. Hallitus perusteli tarvetta sopimukselle Suomen talouden pitkäaikaisella taantumalla, ja sen yksi keskeisimmistä päätöksistä oli pidentää työntekijöiden vuosittaista työaikaa 24 tunnilla. Yhteiskunnan kilpailukykyä käsittelevää, ja kilpailukykysopimusta sivuavaa, aiempaa tutkimusta on tehty muun muassa hallinnon muutoksen, policyn toimintaperiaatteiden toimeenpanon ja hyvinvointivaltion retoriikan kautta. Kilpailukykysopimukseen liitettyjä merkityksiä on aiemmin tutkittu työmarkkinadiskurssin ja sukupuolten tasa-arvon legitimiteetin näkökulmasta. Tämä tutkielma tuo aiempaan tutkimukseen uutta näkökulmaa tarkastelemalla aihetta laclaulaisen diskurssianalyysin kautta. Tutkielman kaksiosainen tutkimuskysymys on, millaisia merkityksiä kilpailukykysopimukseen liitetään eduskunnan suullisissa ja kirjallisissa sekä välikysymyksissä ja miten hallituksen ja opposition kilpailukykysopimukseen liittämät merkitykset eroavat. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostaa Ernesto Laclaun ja Chantal Mouffen muotoilema kolmannen sukupolven poststrukturalistinen diskurssiteoria, jonka sisältämät käsitteet toimivat analyyttisena työkaluna tutkimusaineiston läpikäynnissä ja auttavat tunnistamaan teorialle keskeistä hegemonian prosessia. Teoria näkee, että kaikilla objekteilla ja teoilla on sosiaalisia ja poliittisia ulottuvuuksia ja ne muotoutuvat suhteessa muihin merkityksiin. Teoreettista viitekehystä täydentää parlamentaarisen retoriikan erityispiirteiden tunnistaminen Timo Turjan kehittämän eduskuntaretoriikan tasot tunnistavan teorian kautta. Analyysi on toteutettu diskurssiteoriaan pohjaavan teoreettisena analyysinakin kuvaillun laclaulaisen diskurssianalyysin avulla. Tutkielman aineisto koostuu tutkimuskysymysten mukaisesti kilpailukykysopimusta koskevista suullisista ja kirjallisista kysymyksistä sekä välikysymyksistä. Analyysi osoittaa, että kilpailukykysopimus ei ole saavuttanut hegemonista asemaa, mutta laajempi ajatus yhteiskuntasopimuksesta sen sijaan on. Kilpailukykysopimusdiskurssin kiinnekohtina näyttäytyvät sopimusyhteiskunta ja työllisyys, ja siihen liitetään tyhjät merkitsijät: arvovalinnat ja moraali. Kelluvana merkitsijänä näyttäytyy tulevaisuus, myyttinä puolestaan esiintyy harmaa menneisyys ja myytti kaikista. Diskurssin rajana näyttäytyy työttömät ja palkansaajat sekä kotimaan ostovoima ja ulkomaan vienti. Kilpailukykysopimukseen liitetään merkitykset synkästä menneisyydestä ja toisaalta valoisasta tulevaisuudesta, oikeudenmukaisuudesta, arvovalinnoista ja hyvinvointivaltiosta. Hallituksen ja opposition kilpailukykysopimukselle antamat merkitykset eroavat osittain. Hallituksen ja opposition diskurssiin liittämät vastakkaiset merkitykset ovat tyhjentäneet merkitsijät arvovalinnat ja moraali, jotka näyttäytyvät tyhjinä merkitsijöinä. Merkitsijöistä tulevaisuus ja hyvinvointiyhteiskunta puolestaan muodostuu kelluvia merkitsijöitä molempien puolien pyrkiessä omistamaan merkitsijät. Hallituksen ja opposition artikulaatiossa korostuu vahva kahtiajako, joka näyttäytyy aineistossa poliittisen identifikaation prosessin kautta. Aineiston analysointi eduskuntaretoriikan kautta osoittaa, että monet puheenvuoroista ovat sekoitus eri parlamentaarisia puhetraditioita, joista vahvimmin aineistossa nousee esiin teatraalinen puhetraditio. Johtopäätöksenä voidaan esittää, että myös kilpailukykysopimus näyttäytyy aineistossa tyhjänä ja kelluvana merkitsijänä siihen liitettyjen vastakkaisten merkitysten vuoksi.
Avainsanat: Kilpailukykysopimus
yhteiskuntasopimus
eduskunta
diskurssiteoria
lacalaulainen diskurssianalyysi


Tiedostot

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä

Tähän julkaisuun ei ole liitetty tiedostoja

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot