Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English Helsingin yliopisto

Glycemic Index in Epidemiologic Study of Type 2 Diabetes

Show full item record

Files in this item

Files Description Size Format View/Open
glycemic.pdf 2.047Mb PDF View/Open
Use this URL to link or cite this item: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-245-613-7
Vie RefWorksiin
Title: Glycemic Index in Epidemiologic Study of Type 2 Diabetes
Author: Similä, Minna
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Medicine, Hjelt Institute, Department of Public HealthNational Institute for Health and Welfare (THL)
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: Type 2 diabetes prevalence is on the rise. The carbohydrates inducing a rapid postprandial elevation in blood glucose have been suggested to increase risk of type 2 diabetes. Glycemic index (GI) classifies foods based on their postprandial blood glucose response compared with the response of reference food (glucose solution or white bread). Glycemic load (GL) is a measure of both quantity and GI of carbohydrates.

The aim was to investigate the associations between dietary GI, GL, and intake of high-, medium-, and low-GI carbohydrates and the risk of type 2 diabetes and to evaluate the applicability of GI to epidemiologic studies.

In a postprandial study (n=11), variations in glycemic responses and GI values of foods were examined and the effects of methodologic choices on variation compared (capillary and venous sampling, white wheat bread and glucose solution as reference foods, and repeating the reference measurement). Both within-subject and between-subject variation was considerable. The variation was smaller when capillary samples were used and when the reference food was tested at least twice.

The GI database was compiled for dietary GI and GL calculation for the Alpha-Tocopherol, Beta-Carotene Cancer Prevention (ATBC) Study participants. The GI values were obtained from the GI measurement laboratory of the National Institute for Health and Welfare and from publications meeting the methodologic criteria.

The ATBC Study cohort comprised 25 943 male smokers, aged 50-69 years, among whom 1098 diabetes cases were identified from the national drug reimbursement register during a 12-year follow-up. Diet was assessed by a validated food frequency questionnaire. The relative risks (RRs) and confidence intervals (CIs) for diabetes were analyzed using Cox proportional hazard modeling, and multivariate nutrient density models were applied to examine the substitutions of macronutrients.

Dietary GI and GL were not associated with diabetes risk: RR (and 95% CI) for the highest versus the lowest quintile in the multivariate model was 0.87 (0.71, 1.07) for GI and 0.88 (0.65, 1.17) for GL. Substitution of low-GI (GI≤55) carbohydrates for an isoenergetic amount of high-GI (GI≥70) carbohydrates or low-GI carbohydrates for medium-GI (56-69) carbohydrates was not associated with diabetes risk. Substitution of medium-GI carbohydrates for high-GI carbohydrates was inversely associated with diabetes risk (RR 0.75 (0.59, 0.96)).

Total carbohydrate substitutions for total fat and protein were inversely associated with diabetes risk, the multivariate RRs for 2 E% substitution were 0.96 (0.94, 0.99) and 0.85 (0.80, 0.90), respectively. Carbohydrate substitution for saturated plus trans fatty acids, but not unsaturated fatty acids, was inversely associated with diabetes risk. Carbohydrate substitution for total, meat, or milk protein was associated inversely with diabetes risk, independently from GI.

Within-subject and between-subject variations in measured food GI were considerable. In addition, the same total dietary GI and GL result from several different food combinations, thus reflecting different properties of the diet, not only the carbohydrate quality. These factors limit the possibilities of epidemiologic studies to observe reliable associations between glycemic effects of diet and disease risk. In this study population, GI was not associated with diabetes risk. A higher percentage of carbohydrate intake was associated with decreased diabetes risk; the risk was lowered when fat or protein was replaced with carbohydrates.Tyypin 2 diabetes on kasvava kansanterveysongelma. On esitetty, että ne ravinnon hiilihydraatit, jotka suurentavat aterian jälkeen veren sokeripitoisuutta nopeasti ja voimakkaasti, lisäisivät riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen. Glykeeminen indeksi (glykemiaindeksi; GI) kuvaa ruoan aiheuttamaa aterianjälkeistä verensokerin (glukoosipitoisuuden) nousua. Ruoan GI on aterianjälkeisen verensokerin nousun suuruus prosenttiosuutena vertailuruoan (glukoosiliuos tai valkoinen vehnäleipä) aiheuttamasta verensokerin noususta, kun molemmista saatava hiilihydraattimäärä on sama. Glykeeminen kuorma (GL) lasketaan kertomalla hiilihydraattien määrä GI:llä.

Tässä työssä tutkittiin ruokavalion GI:n, GL:n ja hiilihydraattien saannin yhteyttä tyypin 2 diabetekseen sairastumiseen. Tarkasteltiin sekä hiilihydraattien kokonaissaantia että erikseen hiilihydraattien saantia ruoista, joiden GI oli pieni (≤55), keskisuuri (56-69) tai suuri (≥70). Tutkittiin myös, miten rasvan tai proteiinin korvautuminen hiilihydraateilla vaikuttaa diabetesriskiin. Aineistona käytettiin 25 943 keski-ikäisen tupakoivan suomalaismiehen seurantatutkimusta, jossa ruoankäyttötiedot kerättiin kyselylomakkeella ja diabetekseen sairastumista seurattiin Kansaneläkelaitoksen erityiskorvattavien lääkkeiden rekisteristä (1098 diabetestapausta 12 vuoden seuranta-aikana). GI:n määritysmenetelmää arvioitiin ja ruoan GI:n vaihtelua tutkittiin ateriakokeessa, jossa tutkittavien lukumäärä oli 11. Lisäksi arvioitiin GI:n soveltuvuutta tyypin 2 diabetesta koskevaan epidemiologiseen tutkimukseen.

Ruoan GI-mittaustuloksen henkilöidensisäinen ja -välinen vaihtelu on suuri. Toisin sanoen ihmisten välillä on huomattavia eroja siinä, minkä verran sama hiilihydraatti suurentaa aterian jälkeen veren sokeripitoisuutta; valkoisen vehnäleivän GI vaihteli tutkittavien välillä 42:sta 103:een. Lisäksi eri päivinä sama hiilihydraatti voi aiheuttaa erilaisen verensokerin nousun.

GI ei selittänyt sairastumista tyypin 2 diabetekseen: Ruokavalion keskimääräinen GI ja GL eivät olleet yhteydessä diabetesriskiin. Sama ruokavalion keskimääräinen GI ja GL voivat muodostua hyvin erilaisten ruokien yhdistelmistä ja siten heijastaa ruokavalion muitakin ominaisuuksia kuin hiilihydraattien laatua. Tämä heikentää epidemiologisen tutkimuksen mahdollisuuksia havaita ruokavalion glykeemisten vaikutusten ja tautiriskin välisiä yhteyksiä. Myöskään suuremman GI:n hiilihydraattien korvautuminen pienemmän GI:n hiilihydraateilla ei ollut johdonmukaisessa yhteydessä diabetesriskiin.

Suurempi ruokavalion hiilihydraattipitoisuus oli yhteydessä pienempään tyypin 2 diabeteksen riskiin. Diabetesriski oli pienempi, kun hiilihydraatit korvasivat rasvaa tai proteiinia, erityisesti kovaa rasvaa (tyydyttynyttä ja trans rasvaa) tai eläinperäistä proteiinia. Tulos ei riippunut johdonmukaisesti siitä, mikä oli rasvaa tai proteiinia korvaavien hiilihydraattien GI.

Tämän tutkimuksen mukaan GI ei ole ratkaisu tyypin 2 diabeteksen ehkäisyyn. Hiilihydraattipitoisten ruokien muilla ominaisuuksilla sekä rasvan ja proteiinin määrällä ja laadulla on omat vaikutuksensa. Edelleen selvin keino tyypin 2 diabeteksen ehkäisyyn on normaalipainon ylläpitäminen.
URI: URN:ISBN:978-952-245-613-7
http://hdl.handle.net/10138/32388
Date: 2012-04-13
Copyright information: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
This item appears in the following Collection(s)

Show full item record

Search Helda


Advanced Search

Browse

My Account