Ennakkoperinnön tunnusmerkistö

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202101141207
Title: Ennakkoperinnön tunnusmerkistö
Author: Koivisto, Mari
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Law
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2020
Language: fin
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202101141207
http://hdl.handle.net/10138/324624
Thesis level: master's thesis
Discipline: Perhe- ja jäämistöoikeus
Family and inheritance law
Familje- och kvarlåtenskapsrätt
Abstract: Tutkielmassa käsitellään sitä, millaisia tunnusmerkkejä vallitseva oikeustilamme ennakkoperinnölle asettaa. Ennakkoperintö ei näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta ole täysin selvä asia perintöä jaettaessa, ja sen tunnusmerkistöjen tarkastelulla saadaan kokonaiskuva koko jäämistöoikeuden systeemistä. Ennakkoperintöä määriteltäessä yleistä on lähteä siitä, että kyseessä on perillisen perittävältä aiemmin saama lahja, joka huomioidaan perinnönjaossa hänen perintöosaansa vähentävänä eränä. Rintaperillisen saama lahja oletetaan ennakkoperinnöksi, jos muuta ei näytetä, kun muun perillisen saama lahja on ennakkoperintöä vain, mikäli lahjanantaja on näin määrännyt. Tällainen määrittely luo kuitenkin liian yksiulotteisen kuvan ennakkoperintösäännösten soveltamisesta. Ennakkoperintö liittyy aina laajempaan jäämistöoikeudelliseen kokonaisuuteen. Se on jäämistöoikeudellinen instituutio. Toisin sanoen koko perintökaaren systeemi vaikuttaa siihen, millaista varallisuudensiirtoa voidaan pitää ennakkoperintönä. Suoraan PK 6:1:n sanamuodosta on havaittavissa seuraava tunnusmerkistö: 1) suorituksen on tehnyt perittävä elinaikanaan, 2) kyseessä on lahja eli vastikkeeton tai ainakin osittain vastikkeeton varallisuuden siirto, 3) suoritus on annettu perillisasemassa olevalle henkilölle ja 4) perittävän tarkoituksena on todella ollut antaa etukäteisesti perintöä. Kaikkien tunnusmerkkien on täytyttävä, jotta annettua voidaan pitää ennakkoperintönä. Toinen tunnusmerkki vastikkeettomasta edusta on kenties käsitteellisesti keskeisin, sillä mikäli kyseessä ei ole perittävän ”antama” varallisuusarvoinen etu, ei kyse voi olla ennakkoperinnöstä. Olennaista on, onko varallisuusarvoinen merkittävä etu siirtynyt perittävältä perilliselle ilman, että perillinen on suorittanut riittävää vastiketta saamastaan. Tietyin edellytyksin myös velka voisi täyttää ennakkoperinnön tunnusmerkistön, esimerkiksi velan vanhentuessa tai annettaessa se anteeksi. Tutkielmassa on lisäksi tarkasteltu jäämistöoikeudellisessa kirjallisuudessa tyypillisesti käytettyä ennakkoperintöolettaman termiä kriittisesti. Oikeustoimen muodollahan ei ole väliä ennakkoperintöä tunnistettaessa, vaan huomiota kiinnitetään sen tosiasiallisiin seurauksiin; onko varallisuusarvoinen etu siirtynyt ennen kuolemaa perittävältä, perittävän omasta tahdosta, perillisasemassa perittävän kuolinhetkellä olevalle henkilölle vastikkeetta tai osittain vastikkeetta. Perittävän tarkoituksella on siten ennakkoperintöluonteen luova vaikutus; mikäli hän ei ole tarkoittanut lahjoitusta otettavan ennakko-perintönä huomioon, ei näin myöskään tulisi menetellä. Lopuksi pohditaan perillisen mahdollisuuksia suojautua ennakkoperintöväitettä vastaan selvinneiden tunnusmerkistöjen pohjalta. Lopulta tunnusmerkistöistä keskeisimpänä tutkielman tarkastelun valossa pidetään perittävän tarkoitusta.
Subject: Ennakkoperintö
ennakkoperintöolettama


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Koivisto_Mari_tutkielma_2020.pdf 775.8Kb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record