Vainoamisen tunnusmerkistön täyttyminen ja soveltamiskäytännöt

Abstract

Tutkielman aiheena on vainoamisen tunnusmerkistön sisällön ja yleisten soveltamiskäytäntöjen selvittäminen oikeuskäytännön pohjalta, sekä vainoamisen osapuolten suhteen perustan vaikutuksen tutkiminen. Rikoslain (39/1889) vapauteen kohdistuvia rikoksia koskevassa 25 luvun 7 a §:ssä säädetään vainoamisesta. Vainoamisessa on kysymys toistuvasta, tunkeilevasta ja epätoivotusta toiminnasta. Tällainen toiminta aiheuttaa uhrissa pelkoa ja ahdistusta. Tyypillisesti vainoaminen koostuu monentyyppisistä yksittäisistä teoista ja toimista, jotka yhdessä muodostavat vainoamisrikoksen, kun tietyt oikeudettomana pidettävät tekotavat toistuvat riittävän useasti. Vainoamisen osapuolten suhde perustuu useimmiten parisuhteeseen. Osapuolten suhde voi perustua myös ammattiin, jolloin vainoamisessa on kyse työväkivallasta.

Tutkielmassa käydään läpi lukumäärätietoa viranomaisten tietoon tulleista ja rangaistuista vainoamisrikoksista. Vainoamisen kriminalisointi on tuonut uusia tutkittavia rikoksia kolminkertaisesti arvioitua enemmän. Vaikka vainoamisen kriminalisointi on varsin nuori, on siitä muodostunut alemmissa oikeusasteissa melko usein sovellettava rangaistussäännös. Tutkielmalla on kaksi tavoitetta. Ensimmäisenä tavoitteena on esittää, miten rangaistussäännös toimii käytännössä ja mitä mahdollisia haasteita rangaistussäännöksen täyttymisen arviointiin liittyy. Haasteellisen vainoamisen tunnusmerkistön täyttymisen arvioinnista tekee se, että vainoamisen tunnusmerkistön täyttymistä arvioidessa tulee ottaa huomioon tunnusmerkistöön sisältyviä useita vaikeasti hahmotettavia edellytyksiä. Tutkielmassa kiinnitetään huomiota vainoamissäännökseen sisältyvään, rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta ongelmalliseen, avoimen tekotapaan. Haasteita on ilmennyt myös vainoamisen tunnusmerkistön täyttymisen edellytyksenä olevan osatekojen toistuvuusedellytyksen arvioinnissa. Toissijaisuuslauseke ja konkurrenssi tuovat myös tunnusmerkistön täyttymisen arviointiin omat haasteensa. Tutkielman toisena tavoitteena on selvittää vainoamisen seurauksia.

Tutkielmassa todetaan, että vainoaminen on yhteiskunnallisesti merkittävä rikos. Vainoamisen osapuolten suhteen perustuessa parisuhteeseen vainoamisen seurauksista osallisiksi joutuu mahdollisesti myös osapuolten läheiset. Vainoamisesta aiheutuvat seuraukset saattavat yltää ammattinsa vuoksi vainotun uhrin ja hänen omaisiensa lisäksi myös uhrin työorganisaatioon ja mahdollisesti myös yhteiskuntaan.