| dc.description.abstract |
Tutkielma käsittelee just culturen suhdetta rikosoikeudelliseen vastuuseen. Just culturen periaatteita noudatetaan laajalti muun muassa terveydenhuollon ja kaupallisen lentoliikenteen sektoreilla. Kyseisen järjestelmän tavoitteena on parantaa edellytyksiä havaita ja tunnistaa turvallisuuden kannalta haitallisia elementtejä niin yksilön kuin organisaationkin tasolla tehokkaan ja luottamuksellisen poikkeamaraportoinnin kautta. Just culturen ytimeen kuuluu ajatus siitä, ettei omista virheistä raportoivaa henkilöä rangaista tämän menettelystä silloin, kun teko ei ole ollut tahallinen. Just culturen piiriin kuuluva rajanveto ei kuitenkaan ole suoraan sidoksissa teon rikosoikeudelliseen arviointiin, eikä näiden kahden järjestelmän välistä suhdetta voida pitää täysin vakiintuneena. Tämän vuoksi suhteen arvioimiselle on tarvetta oikeustieteellisen tutkimuksen näkökulmasta.
Tutkielma alkaa rikosoikeudellisen vastuun yleisten edellytysten tarkastelulla sekä sillä, miten tahallisuutta ja tuottamusta arvioidaan rikosoikeuden kontekstissa. Pääsääntöisesti teko on vain tahallisena rangaistava. Kuitenkin liikennerikosten kohdalla tuottamuksellisten tekojen kriminalisointi on suhteellisen tavanomaista, eikä ilmaliikenteen rangaistussäännökset muodosta tässä suhteessa poikkeusta. Tämä merkitsee ainakin jonkinasteista kollisiota rikosoikeus- ja just culture -järjestelmien välillä, sillä just culturen periaatteisiin kuuluu huolimattomuusvirheiden lähtökohtainen anteeksiannettavuus.
Just culturen piirissä tapahtuvaan arviointiin perehdytään tutkielman kolmannessa kappaleessa. Ratkaisutoiminta perustuu kyseisen järjestelmän piirissä yksinkertaistetusti siihen, onko menettely ollut hyväksyttävää vai ei-hyväksyttävää. Ei-hyväksyttävä menettely rajautuu lähtökohtaisesti just culturen ulkopuolelle. Sen sijaan silloin kun menettely tulee arvioiduksi hyväksyttävänä, ei tekijöihin tulisi kohdistaa sanktioluontoisia seuraamuksia. Se, missä raja hyväksyttävän ja ei-hyväksyttävän menettelyn välillä kussakin yksittäistapauksessa kulkee, on pitkälti riippuvainen yhtiö- ja tapauskohtaisista olosuhteista sekä siitä, kuka ratkaisun lopulta tekee. Just culturen periaatteet eivät perustu suoraan lainsäädäntöön, minkä vuoksi ratkaisijan harkintamarginaali on tosiasiassa suhteellisen laaja. Se eroaa siten olennaisella tavalla rikosoikeudesta, jossa päätöksentekoa ohjaa vahvasti rikosoikeudellinen laillisuusperiaate.
Tutkielman neljännessä kappaleessa arvioidaan just culture- ja rikosoikeusjärjestelmän välistä suhdetta paitsi kirjoitetun lain, myös oikeuskäytännön näkökulmasta. Vaikka useat liikennerikokset ovatkin rangaistavia tuottamuksellisina, seuraa huolimattomasta menettelystä tosiasiassa hyvin harvoin tekijälle minkäänlaisia rikosoikeudellisia seuraamuksia. Tässä tutkielmassa on argumentoitu, että ero kirjoitetun lain ja tosiasiallisen soveltamiskäytännön välillä perustuu ainakin osittain just culturen vahvaan, kirjoittamattomaan asemaan ilmaliikenteessä, joka on omaksuttu laajalti sekä ilmailualan organisaatioissa että viranomaisissa niiden arvioidessa ilmailun poikkeamatapauksia. Tutkielman neljänteen kappaleeseen on sisällytetty myös de lege ferenda -pohdintaa. Tälle on nähty tarvetta siksi, että kyseessä on aihealue, josta on hyvin rajallisesti etenkään kotimaista tutkimustietoa. Viimeisessä kappaleessa vastataan kokoavasti johdannossa esitettyihin tutkimuskysymyksiin. |
fi |
