Taparikollisuuden kulttuuriset ja rakenteelliset ulottuvuudet : Huumeiden käyttäjien ja poliisin tulkinnat taparikollisuudesta

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-7638-1
Title: Taparikollisuuden kulttuuriset ja rakenteelliset ulottuvuudet : Huumeiden käyttäjien ja poliisin tulkinnat taparikollisuudesta
Author: Kekki, Tuula
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Social Studies
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2012-04-13
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-7638-1
http://hdl.handle.net/10138/32473
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: The target group of this study consists of those regular drug users whose various types of recurring offences point to habitual crime. I approach motives behind and attitudes linked to crime as reflections of the lifestyle, values and self-identification of the offenders. Another focus is in police discretion as well as in how the police perceive the role of drug enforcement. The research material was gathered through interviews with police officers and drug users, through a survey made at Tampere Police Department, as well as using three different records of investigation and preliminary investigation files. This study draws on the concepts and viewpoints of cultural criminology to analyze the everyday nature of crime and the act of committing crimes in search of experiences and excitement. From the viewpoint of lifestyle, the offences committed by drug-using habitual criminals are a reflection of their individual values and are carried out in the framework of dominant culture and subculture. Thus the angle of lifestyle does not rule out economic deprivation or social exclusion. The study revealed that drug users were involved in various types of crime. Economic motives were not the only driving force behind offences committed by drug-using habitual criminals. Unlawful acts were also motivated by immaterial factors such as seeking excitement and peer acceptance as well as showing defiance towards authorities. Although offenders were branded as deviants by society, they still wanted to identify with the criminal peer group and earn the respect and recognition of fellow offenders. The data showed that police control was focused on certain known drug users, but this is likely to be a reflection of drug-related crime. In police rhetoric, controlling substance abuse was mainly a procedure to maintain public security and order. In police view, changing the social conditions leading to crime is not within the scope of their expertise and liability, but the role of social and health services. Besides the legal point of view, the police see drug-related crime as a harmful, immoral and undesirable phenomenon, and they feel drug control is supported by the majority of people. Police discretion strategies are twofold: They must take into account both the concrete and symbolic effects of substance abuse control on the drug user, and also prioritize their actions according to the harms each criminal act will have on society.Tutkimus käsittelee huumeita käyttäviä taparikollisia toisaalta rikollisen elämäntavan ja identiteetin sekä toisaalta valvonnan näkökulmasta. Tutkimuskohteena ovat sellaiset huumeiden käyttäjät, joiden huumeiden käyttö on säännöllistä ja rikollinen toiminta jatkuvaa. Käytän tutkimusaineistona poliisien ja huumeiden käyttäjien haastatteluja, Tampereen poliisilaitoksella tehtyä kyselyä sekä kolmea erilaista esitutkinta- ja tutkintailmoitusaineistoa. Tutkimuksessa analysoidaan rikosten motiiveja ja mielekkyyttä sekä rikollisen käyttäytymisen muuttumista ajan kuluessa. Tutkimuksessa ilmeni, että huumeiden käyttäjät syyllistyivät monipuolisesti eri rikoslajeihin. Varsinaista erikoistumista tai rikollisuuden ammattimaistumista ei ollut yleisesti havaittavissa rikoshistorian aikana. Taloudelliset motiivit eivät olleet ainoita syitä syyllistyä rikoksiin. Laittomin keinoin tavoiteltiin myös immateriaalisia etuja, kuten jännitystä ja kaveripiirin hyväksyntää. Aineistoissa oli vahvoja viitteitä siitä, että henkilöt kokivat rikolliskulttuurin houkuttelevaksi elämäntavaksi. Konventionaalinen elämäntapa ei kiehtonut heitä, ja toisaalta rikollisen identiteetin muodostumisen myötä he olivat vieraantuneet siitä. Ennemminkin he halusivat samaistua rikolliseen vertaisryhmään ja saada siellä arvostusta. Huumeita käyttäville taparikollisille oli tyypillistä valmius ottaa riskejä, vaikeus tai haluttomuus havaita tekojensa seurauksia. Elämäntapajäsennys ei sulje pois sitä, että vaikka he toimivat totutun tavan ja alakulttuurin sääntöjen mukaan, toiminta ei aina tuottanut mielihyvää. Toiseksi tutkimuksessa tarkastellaan tapoja, joilla poliisit tulkitsevat huumerikostorjunnan merkitystä toisaalta yksittäisen huumeiden käyttäjän ja toisaalta teon yhteiskunnallisen haitan perusteella. Poliisin ammattiorientaatiosta johtuen valvonnalla on vahva normatiivinen perusta kaikki huumeisiin liittyvä toiminta on kriminalisoitua, joten poliisilla on laillinen valtuutus puuttua siihen. Tämän lisäksi poliisi näkee huumerikollisuuden haitallisena, moraalittomana ja epätoivottavana toimintana, jonka sääntelemiseen on valtaväestön vahva tuki takana. Poliisitoimintaa kuvaavat aineistot osoittivat, että kontrolli keskittyi tunnettuihin käyttäjiin, mutta tämä johtuu pitkälti huumeiden käyttäjien oheisrikollisuudesta. Poliisiretoriikassa huumeiden käytön kontrollissa oli pitkälti kyse yleisen turvallisuuden ja järjestyksen ylläpidosta. Poliisin mielestä heillä on hyvin vähän mahdollisuuksia vaikuttaa yksittäisiin rikoksentekijöihin, mutta sitä vastoin huumeiden käyttäjien valvonnalla on merkitystä yhteiskuntarauhan kannalta.
Subject: sosiologia
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
tapariko.pdf 560.8Kb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record