Eksoottisia uhreja, toivottomia sankareita? : Romanidiskurssit Helsingin Sanomissa 2000-2010

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201703271886
Title: Eksoottisia uhreja, toivottomia sankareita? : Romanidiskurssit Helsingin Sanomissa 2000-2010
Author: Toiviainen, Minna Marjaana
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Social Research
Publisher: Helsingfors universitet
Date: 2012
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201703271886
http://hdl.handle.net/10138/32476
Thesis level: master's thesis
Abstract: Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee Helsingin Sanomissa vuosina 2000-2010 julkaistujen lehtijuttujen romanikuvaa. Tutkimusaineisto koostuu kaikista mainittuina vuosina julkaistuista suomalaisia romaneja käsittelevistä teksteistä, yhteensä 215 jutusta. Tutkielmassa käytetään sekä määrällistä että laadullista metodia. Laadullinen metodi on yhdistelmä kriittistä diskurssianalyysia (Norman Fairclough’n kolmen tason malli) sekä genealogista analyysia (Michel Foucault). Kriittisen diskurssianalyysin avulla vastataan kysymyksiin siitä, millaisia romanidiskursseja eli romaniudesta puhumisen tapoja aineistossa esiintyy, ja millaisia positioita ja rooleja nuo diskurssit rakentavat romaneille. Genealogisella analyysilla tarkastellaan sitä, kuinka suomalaisessa kulttuurisessa muistissa elävät romaniuden historialliset merkitysrakenteet stereotypioineen näkyvät aineistossa. Genealogisen analyysin mahdollistamiseksi tutkielmassa on laaja katsaus suomalaisen romanipuheen ja romaniesitysten jatkumoon. Määrällisen analyysin menetelmät ovat sisällön erittely sekä puhujarakenneanalyysi. Noilla metodeilla selvitetään sitä, minkä ja millaisten teemojen yhteydessä romanius esiintyy Helsingin Sanomissa (määrällinen sisällön erittely), sekä sitä, ketkä/mitkä toimijat saavat teksteissä aktiivisen puhujaroolin ja minkä aiheiden yhteydessä (puhujarakenneanalyysi). Tutkielman teoreettinen viitekehys on kaksiosainen: diskurssianalyyttinen käsitys kielestä johdattaa identiteetin, vallan, ideologian ja stereotypian käsitteiden äärelle. Romanidiskurssit käsitetään näin ollen paitsi kielellisiksi, myös sosiaalisiksi ja yhteiskunnallisiksi käytänteiksi. Toisaalta tutkielma käsittelee etnisyyttä ja eroja. Noita teemoja taustoitetaan Stuart Hallin avulla. Määrällisestä analyysista käy ilmi, että Helsingin Sanomat tuottaa perinteisen kaksitahoisen konstruktion romaniudesta aihepiireissään: yleisimmät teemat ovat (1) syrjintä ja rasismi, (2) rikollisuus sekä (3) taide ja viihde. Aineiston omaleimainen ja aiemmasta vähemmistöetnisyyksien mediatutkimuksesta poikkeava ilmiö ovat jutut romanikulttuurin sisäisistä erimielisyyksistä. Puhujarakenneanalyysissa ilmenee selkeä viranomaispainotus. Aiemmista aihepiirin tutkimuksista poiketen tutkielmassa vähemmistön edustajien oma ääni ja terminologia kuitenkin kuuluvat usein. Kriittisen diskurssianalyysin ja genealogisen tarkastelun avulla aineistosta löytyi kuusi romanidiskurssia. Ensimmäisen diskurssiryhmän muodostavat genealogiset diskurssit, joiden merkitysrakenteet löytyvät tutkielman taustassa esitellyistä historiallisista romanidiskursseista ja kulttuurisesta muistista. Nämä ovat faktuaalinen viranomaispuhe, pöyristynyt diskurssi sekä toivottomuuden ja muuttumattomuuden diskurssi. Toinen diskurssiryhmä ovat monikulttuurisuusdiskurssit: suvaitsevaisuusdiskurssi, valistusdiskurssi ja yksilöä juhliva sankaruuden diskurssi. Aineiston monikulttuurisuuspuhe ei kuitenkaan toimi vastanäkökulmana stereotypioille, vaan yhtenä potentiaalisena stereotypioiden kenttänä. Kuuden diskurssin lisäksi tutkielmassa analysoidaan erikseen vuoden 2007 poikkeuksellinen romaniaineisto. Romaniutta käsittelevä sketsiohjelma ja 'toisinajattelijaromanien' kritiikki romanikulttuurin lieveilmiöitä kohtaan käynnistivät keskustelun, jossa Helsingin Sanomat mahdollisti moniäänisyyden, ja joka muutti romaniuden positioita lehden sivuilla voimakkaasti. Romaniuden sisäiset jännitteet, etnisyyden heterogeenisyys ja variaatiot romaniudesta pääsivät esille. Jako meihin ja muihin siirtyi valtaväestön ja romanien suhteesta romaniyhteisön sisäiseksi jakolinjaksi. Romanit positioitiin jopa toisten romanien uhreiksi. Tuossa keskustelussa Helsingin Sanomat rikkoi genealogista mallia romanipuheesta. Lehden eksplisiittinen solidaarisuus oli 'modernien ja radikaalien' romanien puolella. Vain heidät esitettiin identiteeteiltään hybrideinä ja intersektionaalisina. Näin ollen perinteisen romaniuden genealogia ja staattiset stereotypiat eivät tuossakaan keskustelussa pohjimmiltaan murtuneet. Vaikka aineistossa ei rakenneta vain yhdenlaista romaniuden todeksielämisen tapaa, myös vaihtoehtoiset positiot esitetään suhteessa 'aitoon romaniuteen'. Kaikki romanipositiot ovat myös tiiviisti sidoksissa kollektiiviseen etniseen identiteettiin: romanit edustavat teksteissä poikkeuksetta romaniutta, eivät itseään yksilöinä.
Discipline: Media and Communication Studies
Viestintä
Medier och kommunikation


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
ProGraduMarjaanaToiviainen.pdf 1.448Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record