Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English Helsingin yliopisto

Biodiversity and ecosystem services in impact assessment - from components to services

Show simple item record

dc.contributor Helsingin yliopisto, matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, geotieteiden ja maantieteen laitos fi
dc.contributor Helsingfors universitet, matematisk-naturvetenskapliga fakulteten, institutionen för geovetenskaper och geografi sv
dc.contributor University of Helsinki, Faculty of Science, Department of Geosciences and Geography, Division of Geography en
dc.contributor.author Söderman, Tarja fi
dc.date.accessioned 2012-04-05T06:03:04Z
dc.date.available 2012-04-17 fi
dc.date.available 2012-04-05T06:03:04Z
dc.date.issued 2012-04-27 fi
dc.identifier.uri URN:ISBN:978-952-10-7724-1 fi
dc.identifier.uri http://hdl.handle.net/10138/32616
dc.description.abstract Ecological impact assessment focuses both on spatially bound biophysical environment and biodiversity as composition, structure, and key processes and on benefits of biodiversity gained through ecosystem services. It deals with allocation of space in complex situations characterised by uncertainty and conflicting values of actors. In the process of ecological impact assessment that forms part of environmental impact assessment (EIA) and strategic environmental assessment (SEA), the whole proposal of a project, plan, or programme; its targets; alternative options and their acceptability from a biodiversity standpoint; and knowledge of the biodiversity and ecosystem services it provides are shaped. The analyses in this thesis examine the current practices of Finnish ecological impact assessment with respect to its substantive and procedural features and the roles of actors. The analyses utilise qualitative and semi-quantitative data from EIA and Natura 2000 appropriate assessment reports, statements of environmental authorities, other data produced via assessment processes, and actors views related to ecological impact assessment. After analysis of the present shortcomings, constraints, and development needs, a tool taking into account fully current understanding and ecosystem services is developed to improve prevailing impact assessment practices. The results of the analyses demonstrate that the knowledge base for the comprehensive ecological impact assessment in EIA, Natura 2000 appropriate assessment, and municipal land-use planning SEA is far from adequate. Impact assessments fail to identify the biodiversity at stake, what is affected, and how, and, as a consequence, the selection of biodiversity elements for assessment is unsystematic, superficial, or focused on the most obvious strictly protected species. The connection between baseline studies and impact prediction is loose; consequently, the predictive value of baseline studies is low, preventing effective mitigation and monitoring. There is also a tendency toward unnecessary detail at the expense of a broader treatment of biodiversity that would address ecosystem processes, interactions, and trends. Substantive treatment of biodiversity is often restricted to compositional diversity and at the species and habitat type level. Finnish ecological impact assessment does not take into account the value-laden nature of impact assessment. It is baseline-oriented and often seen as external and parallel to the actual planning and decision-making. Scoping practices reflect this separateness by outsourcing important value-bound significance determinations to individual ecology consultants instead of considering them an integral part of the planning process. Cumulative effects are hardly ever considered in Finnish ecological impact assessment practices. The use of more sophisticated methods and tools than expert judgements and matrices is almost non-existent in Finnish ecological impact assessment practices, because of the planning environment lacking the time, resources, and skills for it. In addition, often a highly detailed treatment of biodiversity elements with complex tools is not necessary for achieving a holistic picture of the targets and impacts of an initiative. Therefore, an objective set for improvement in the knowledge grounding of ecological impact assessment has been the development of a relatively simple tool utilising already available data. Ecosystem services criteria and indicators were developed for target-setting, impact prediction, and monitoring, and these were tested in three processes of local master planning and regional planning. Timing constraints of data delivery; obstacles in data availability, quality, and consistency; and relative closeness of planning processes hampered the use of indicators, but the tool nonetheless was experienced as beneficial by the testing teams overall. The future challenges facing use of the tool involve its independent utilisation by planners without support from researchers on different planning scales, collaboration and commitment of actors in setting targets for ecosystem services, and versatile use of data. The other challenges in improvement of today s ecological impact assessment practices comprise finding a balance between broad-brush and detailed information individually for each planning situation; utilising, sharing, and mediating both knowledge within ecosystem-service-generating units and users and beneficiaries views of valued and prioritised ecosystem services; shifting from parallel linkage of impact assessment and planning towards planning- and decision-making-centred environmental assessment; supplying the necessary substantive and procedural requirements for ecological impact assessment in the EIA, nature conservation, and land-use and building legislation; placing stronger emphasis on scoping by strengthening the guiding role of authorities and reserving more time and resources for scoping by proponents and planners; generating specific cumulative impact assessment in EIA and SEA and improving that employed in Natura 2000 appropriate assessment by creating an iterative link; and fostering work-sharing between project- and plan/programme-level actors in identification of cumulative impacts. en
dc.description.abstract Luontovaikutusten arviointi paneutuu sekä paikkasidonnaiseen biofyysiseen ympäristöön ja luonnon monimuotoisuuden koostumukseen, rakenteeseen ja prosesseihin että ekosysteemipalvelujen kautta määrittyviin biodiversiteetin hyötyihin. Se käsittelee maankäytön ratkaisuja monimutkaisissa tilanteissa, joita luonnehtivat epävarmuus ja toimijoiden ristiriitaiset arvot. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (YVA) ja suunnitelmien ja ohjelmien vaikutusten arvioinnissa (SOVA) luontovaikutusten arviointiprosessissa muokkautuvat koko hankkeen, suunnitelman tai ohjelman tavoitteet, vaihtoehdot ja niiden hyväksyttävyys luonnon monimuotoisuuden ylläpidon näkökulmasta. Niin ikään tieto luonnon monimuotoisuudesta ja sen tarjoamista ekosysteemipalveluista määrittyy. Tämä väitöskirja tarkastelee suomalaisen luontovaikutusten arvioinnin sisältöä, prosessia ja toimijoiden rooleja. Tutkimuksen laadullisten ja määrällisten analyysien aineistona on käytetty YVA- ja Natura-arviointiraportteja, viranomaisten lausuntoja arvioinneista, muuta arviointiaineistoa ja luontovaikutusten arvioinnin toimijoiden haastatteluaineistoja. Arviointikäytännön nykyisten puutteiden, rajoitteiden ja kehittämistarpeiden käsittelyn jälkeen kehitettiin ajantasaiseen tieteelliseen ekosysteemipalvelutietoon perustuva ekosysteemipalvelukriteeristö ja -indikaattorit. Tutkimuksen mukaan luontovaikutusten arvioinnin tietopohja YVAssa, Natura-arvioinnissa ja yleiskaavoituksen luontovaikutusten arvioinnissa on kaukana kattavasta. Arvioinnit eivät onnistu tunnistamaan vaikutusten arvioinnin kannalta oleellisia biodiversiteetin piirteitä eli sitä, mihin ja miten vaikutukset kohdistuvat. Tämän vuoksi tarkasteltavien kohteiden tai ilmiöiden valinta on epäsystemaattista ja pintapuolista tai tarkastavaksi valikoituvat ilmeisimmät, tiukasti suojellut lajit. Luontoselvitysten ja vaikutusarvioinnin yhteys on heikko. Siten myös luontoselvitysten ennustearvo on heikko, mikä puolestaan estää tehokkaan vaikutusten lieventämisen ja seurannan. Arviointikäytännössä on myös pyrkimys tarpeettomaan yksityiskohtaisuuteen holistisen, ekosysteemiprosesseihin, vuorovaikutussuhteisiin ja kehityssuuntia tunnistavan luonnon monimuotoisuuteen keskittyvän tarkastelun kustannuksella. Sisällöllisesti arviointi on usein keskittynyt vain biodiversiteetin koostumukseen kuvaten pääosin lajistoa ja luontotyyppejä. Suomalainen luontovaikutusten arviointi ei huomioi vaikutusten arvioinnin arvosidonnaista luonnetta ja on hyvin perusselvitysorientoitunut. Lisäksi arviointi nähdään usein suunnitteluprosessille erillisenä ja rinnakkaisena toimintona. Tätä erillisyyttä kuvastavaa arvioinnin kohdentamiskäytäntö, jossa arvosidonnaiset päätökset siitä, mitä ja miten selvitetään ja arvioidaan, ulkoistetaan yksittäisille luontokonsulteille sen sijaan, että arvioinnin kohdentamista käsiteltäisiin osana suunnitteluprosessia. Kasautuvien vaikutusten arviointi on hyvin niukkaa. Asiantuntija-arvioita ja arviointimatriiseja monimutkaisempien menetelmien käyttö luontovaikutusten arvioinnissa on lähes olematonta, koska arvioinneissa ei ole aikaa, resursseja eikä asiantuntemusta tähän. Sitä paitsi hyvin yksityiskohtainen biodiversiteetin käsittely monimutkaisin menetelmin on usein tarpeetonta holistisen näkemyksen saavuttamiseksi hankkeen, suunnitelman tai ohjelman tavoitteista ja vaikutuksista. Tutkimuksen tavoitteena luontovaikutusten arvioinnin tietopohjan parantamiseksi olikin suhteellisen yksinkertaisen, olemassa olevien tietoja hyödyntävän työkalun kehittäminen. Ekosysteemipalvelukriteeristö- ja indikaattorit kehitettiin tavoitteenasettelua, vaikutusten arviointia ja seurantaa varten ja niitä testattiin kolmessa yleiskaavoitusta ja maakuntasuunnittelua koskevassa suunnitteluprosessissa. Tiedon toimittamisen ajoitukseen, tiedon saatavuuteen, laatuun ja yhdenmukaisuuteen liittyvät ongelmat ja suunnitteluprosessien avoimuuden puute haittasivat kriteeristön ja indikaattorien käyttöä, mutta kokonaisuudessaan työkalu koettiin hyödylliseksi testauksessa. Kriteeristön ja indikaattorien käytön tulevaisuuden haasteet koskevat monipuolista tiedon käyttöä, työkalun itsenäistä käyttöä eri suunnittelutasoilla ilman tutkijoiden tukea ja suunnittelun ja arvioinnin toimijoiden sitoutumista ekosysteemipalvelutavoitteiden määrittelyyn. Muita luontovaikutusten arvioinnin kehittämisen haasteita ovat tasapainon löytäminen yleispiirteisen ja yksityiskohtaisen tiedon välillä kussakin yksittäisessä suunnittelu- ja arviointitilanteessa; ekosysteemipalveluita tuottavien biodiversiteetin piirteiden ja palveluita hyödyntävien tai niistä hyötyvien toimijoiden näkemysten ja priorisointien hyödyntäminen, jakaminen ja yhteensovittaminen; siirtyminen vaikutusarvioinnin ja suunnittelun erillisyydestä kohti suunnittelu- ja päätöksentekokeskeistä vaikutusten arviointia; luontovaikutusten arvioinnin sisällön ja esittämisen tarkempi määrittäminen YVA-, luonnonsuojelu- ja maankäyttö- ja rakennuslainsäädännössä; arvioinnin kohdentamisen painotus vahvistamalla ohjaavien viranomaisten roolia sekä lisäämällä hankkeista ja suunnitelmista ja ohjelmista vastaavien panostusta kohdentamiseen; kasautuvien vaikutusten arvioinnin edistäminen YVAssa ja maankäytön suunnittelun vaikutusten arvioinnissa ja sen parantaminen Natura-arvioinneissa luomalla iteratiivinen yhteys ja työnjako eri suunnittelutasojen toimijoiden välille kasautuvien luontovaikutusten arvioinnissa. fi
dc.format.mimetype application/pdf fi
dc.language.iso en fi
dc.publisher Helsingin yliopisto fi
dc.publisher Helsingfors universitet sv
dc.publisher University of Helsinki en
dc.relation.isformatof URN:ISBN:978-952-10-7723-4 fi
dc.relation.isformatof Helsinki: 2012, Department of Geosciences and Geography A. 1798-7911 fi
dc.rights Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty. fi
dc.rights This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited. en
dc.rights Publikationen är skyddad av upphovsrätten. Den får läsas och skrivas ut för personligt bruk. Användning i kommersiellt syfte är förbjuden. sv
dc.subject maantiede fi
dc.title Biodiversity and ecosystem services in impact assessment - from components to services en
dc.type.ontasot Väitöskirja (artikkeli) fi
dc.type.ontasot Doctoral dissertation (article-based) en
dc.type.ontasot Doktorsavhandling (sammanläggning) sv
dc.ths Schulman, Harry fi
dc.opn Manninen, Sirkku fi
dc.type.dcmitype Text fi

Files in this item

Files Description Size Format View/Open
biodiver.pdf 2.201Mb PDF View/Open
This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record

Search Helda


Advanced Search

Browse

My Account