Helsingin osallistuva budjetointi uusliberalismin ja osallistavan hallinnan kontekstissa : näkemyksiä kaupunginosayhdistystoimijoilta ja kaupungin organisaatiosta

Abstract

Tutkielmani aihe on osallistuva budjetointi, jonka liitän uusliberalismin ja osallistavan hallinnan väliseen keskusteluun kaupungin kehittämisessä. Helsinki otti käyttöön osallistuvan budjetoinnin mallinsa vuonna 2018 ja on sitoutunut jatkamaan konseptia. Pohdin tutkielmassani, onko Helsingin osallistuvalla budjetoinnilla enemmän potentiaalia tukea uusliberalismin vai osallistavan hallinnan ideologiaa. Käytännössä pohdin aihetta kaupungin organisaation asiantuntijan ja kaupunginosayhdistysaktiivien näkemysten kautta. Kaupunginosayhdistyksillä oli merkittävä rooli alkuperäisessä Porto Alegren osallistuvassa budjetoinnissa. Käytän aineistona asiantuntijahaastattelua ja kvalitatiivista kyselyä.

Uusliberalismilla on ollut vaikutusta alueiden väliseen eriarvoistumiseen ja niin kutsuttuun demokratian kriisiin. Kansalaisten suora osallistaminen nähdään yhtenä ratkaisuna näihin ongelmiin. Uusliberalismilla ja osallistamisella on kuitenkin paradoksaalinen suhde: ne ovat saaneet osakseen samanlaista kritiikkiä. Osallistaminen tarkoittaa osallistavassa hallinnassa deliberatiivista, tiedonvaihtoon perustuvaa päätöksentekoa, kun taas uusliberalismissa osallistaminen voi olla retorinen väline, jolla siirretään huomio pois todellisesta päätöksenteosta, tai tapa brändätä kaupunkia. Alkuperäistä osallistuvaa budjetointia pidetään osallistavan hallinnan mukaisena, mutta monet Porto Alegren mallin kansainväliset sovellukset tukevat enemmän uusliberalismia.

Osallistuvan budjetoinnin toteuttamiseen ei ole varattu tarpeeksi resursseja kaupungin organisaatiossa. Mallin toteutusta painaa kiire ja tehostaminen. Sekä asiantuntijahaastattelun että kyselyn perusteella alueiden välinen eriarvoistuminen voi osoittautua Helsingin mallin haasteeksi. Kaupunginosayhdistystoimijat pitävät konseptia mielekkäänä, mutta vain tiettyjen alueiden näkökulmasta. Helsingin osallistuva budjetointi toimii tällä hetkellä paremmin brändäyskeinona kuin päätöksenteon menetelmänä. Se todennäköisesti tukee enemmän uusliberalismia kuin osallistavaa hallintaa.

The topic of this thesis is participatory budgeting and its connection to the discussion between neoliberalism and participatory governance in the context of city development. Helsinki started its own model of participatory budgeting in 2018 and has pledged to continue the concept in the future. I examine whether Helsinki’s participatory budgeting has the potential to support the ideologies of neoliberalism or participatory governance. In practice, I am exploring the views from the city government and active members of Helsinki’s neighborhood associations. Neighborhood associations had a significant role in the original participatory budgeting of Porto Alegre. I used interview and qualitative survey to collect my data.

Neoliberalism has influenced the inequality between regions and the so-called crisis of democracy. Direct involvement of citizens is seen as a solution to these problems. Neoliberalism and participation have a paradoxical relationship: they have received similar criticism. In participatory governance participation means deliberative decision-making based on exchange of knowledge, but in neoliberalism participation can be a rhetoric tool to cover up actual decision-making or a city branding technique. Porto Alegre’s original model of participatory budgeting is seen as a part of participatory governance, but many of the international models seem to be more compatible with neoliberal ideology.

The city government has not reserved enough resources to the participatory budgeting. The execution was rushed and showed signs of rationalization. According to the interview and the qualitative survey, inequality between regions might be the downfall of Helsinki’s participatory model. The active members of neighborhood associations see the benefits of participation budgeting but only from the perspective of certain regions. Currently, Helsinki’s participatory budgeting works better as a branding technique than as a method of decision-making. It seems to be more compatible with neoliberalism than participatory governance.