Shift work disorder: prevalence, manifestation, and recovery

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6959-4
Title: Shift work disorder: prevalence, manifestation, and recovery
Author: Vanttola, Päivi
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Medicine
Doctoral Programme in Psychology, Learning and Communication
Finnish Institute of Occupational Health
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2021-03-31
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6959-4
http://hdl.handle.net/10138/327607
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: BACKGROUND Approximately 20% of the workforce is exposed to shift work in Finland. A significant proportion of these workers experience insomnia and/or excessive sleepiness related to their shift work schedule, a phenomenon called shift work disorder (SWD). The International Classification of Sleep Disorders (ICSD) criteria for SWD were updated in the third edition (ICSD-3) in 2014, but scientific publications on SWD prevalence are still mainly based on the ICSD-2 criteria. Furthermore, SWD screening instruments vary significantly and are based on self-reports. Regardless of its prevalence among shift workers, little is known about the manifestation of SWD in real life. Similarly, it is not known whether those with SWD recover from their symptoms on days off. Accordingly, the aim of this thesis is to elucidate how the composition of work shifts and the SWD definitions applied associate with the SWD prevalence estimate, and how SWD manifests in relation to work shifts and free time. METHODS This study includes two independent sets of data; 1) cross-sectional survey data from the ongoing longitudinal Working Hours in the Finnish Public Sector (WHFPS) cohort 2015 study, linked to registry data on working hours among hospital employees, and 2) questionnaires and three-week field data from an SWD study of ground staff at a Finnish airport. Based on the objective working-hour data, 4 831 hospital employees were classified as shift workers without night shifts, shift workers with night shifts, or permanent night workers. To screen individuals for SWD on the basis of different criteria, the SWD survey responses were linked to working-hour registry data. SWD prevalence was estimated among groups with ≥ 1, ≥ 3, ≥ 5, and ≥ 7 non-day shifts (working hours outside 06:00–18:00 hours) per month. In addition, employees responded to questions about insomnia on weekly days off, excessive sleepiness on weekly days off, and their 24-hour sleep length. The ground staff members were allocated to either the SWD (n = 22) or reference (n = 9) group by a questionnaire. Measurements included questionnaires and a three-week sleep diary and actigraphy monitoring. In addition, during the three-week field study, the participants assessed themselves using the Karolinska Sleepiness Scale (KSS), took Psychomotor Vigilance Tests (PVT), and carried out EEG-based sleep recordings on pre-selected morning shift days, night shift days, and days off. RESULTS The ICSD-3-based SWD prevalence estimate varied between 3% and 4% among hospital shift workers without night shifts, between 3% and 10% among those with night shifts, and was 6% among permanent night workers, according to the cut-off of non-day shifts. The ICSD-2 criteria produced higher SWD prevalence estimates: 7%–9%, 6%–34%, and 17%, respectively. SWD was more prevalent among shift workers with night shifts than among those without night shifts when cut-offs of ≥ 1–3 non-day shifts were applied. Among the hospital employees, ICSD-2-based SWD was positively related to excessive sleepiness on days off and negatively related to insomnia on days off. In addition, SWD characterised by shift-related insomnia (but not excessive sleepiness) was positively related to excessive sleepiness on days off and to shorter 24-hour sleep length. When using subjective field measures, the ground staff members with SWD had a shorter total sleep time and longer sleep debt prior to morning shifts than the reference group. Unlike the reference group, the SWD group appeared to have little compensatory sleep on days off. Furthermore, the SWD group had poorer sleep efficiency and longer sleep latency on most days than the reference group. The SWD group reported lower sleep quality and less relaxation at bedtime across all days. KSS sleepiness was greater in the SWD group than in the reference group at the beginning of morning shifts, at the end of morning shifts, and at the end of night shifts. The SWD group also showed more PVT lapses at the beginning of night shifts than the reference group. CONCLUSIONS The ICSD-3 criteria produced lower SWD prevalence estimates than the ISCD-2 criteria. Many employees only sporadically experienced primary symptoms of SWD, which is not consistent with ICSD criteria. To reduce the amount of false positive SWD cases, future studies should not diagnose these individuals as having SWD. In addition to night shifts, sleep and alertness are also disturbed in SWD related to morning shifts. On days off, SWD was associated with less compensatory sleep and higher prevalence of excessive sleepiness, which implies that individuals with SWD may have reduced capacity to recover from shift work. Further studies are needed to determine whether longer recovery periods could alleviate SWD symptoms.Työnteko normaaliin nukkuma-aikaan aiheuttaa monelle vuorotyöntekijälle unettomuutta tai voimakasta väsymystä. Oireet voivat pitkään toistuessaan kehittyä vuorotyöunihäiriöksi (VTH). VTH:n yleisyys vaihtelee tutkimuksittain 3–63 %:n välillä, kuvastaen kohdepopulaatioiden, vuorojärjestelmien ja VTH:n seulontamenetelmien eroja eri tutkimuksissa. Aiempien julkaisujen VTH-määritelmät perustuvat pääosin vanhoihin Kansainvälisen unihäiriöluokituksen kriteereihin, joissa oireita ei sidottu unen määrän vähenemiseen toisin kuin uusissa (v. 2014 päivitetyissä) kriteereissä. Tässä työssä tutkittiin kuinka uudet ja vanhat VTH-kriteerit sekä erilaiset VTH:n seulontamenetelmät ja vuorotyöaikataulut vaikuttavat arvioihin VTH:n yleisyydestä. Koska sekä VTH:n näyttäytyminen arjessa että VTH:n oireista palautuminen tunnetaan huonosti, väitöstyössä kartoitettiin VTH:n ilmenemistä eri työvuorojen ja vapaapäivien yhteydessä. Sairaalahenkilöstön työaikarekisterin käytön ansiosta tämä on ensimmäinen työ VTH:n yleisyydestä, jossa vuorotyölle altistuminen voitiin arvioida tarkasti. VTH:n oireita harvoin kokevien ja vuorotyölle harvoin altistuvien mukanaolo johti VTH:n yleisyyden yliarviointiin. Vanhoihin kriteereihin verrattuna uusien VTH-kriteerien käyttö taas tiputti arvion VTH:n yleisyydestä vähintään puoleen. Toisessa aineistossa lentokenttähenkilöstön kolmiviikkoisen seurannan aikana VTH-ryhmän rentoutuminen oli nukkumaan mennessä vähäisempää, nukahtaminen kesti kauemmin ja uni oli heikompilaatuista kuin vertailuryhmässä. VTH-ryhmä oli vertailuryhmää uneliaampi sekä yö- että aamuvuorossa. Lisäksi VTH-ryhmällä oli lyhyempi uni ja pidempi univaje ennen aamuvuoroja. Toisin kuin vertailuryhmä, VTH-ryhmä nukkui vapaapäivinä vain vähän yli unentarpeensa, kun taas sairaalahenkilöstössä VTH oli vapaapäivinä yhteydessä voimakkaaseen väsymykseen. Tulosten perusteella vanhoista kriteereistä uusiin siirtyminen pienensi arviota VTH:n yleisyydestä noin 3–6 %:iin. Väärien VTH-positiivisten ja VTH:n yleisyyden yliarvioinnin välttämiseksi tulevissa tutkimuksissa harvakseltaan oirehtiville työntekijöille ei pitäisi diagnosoida VTH:tä. Paljon tutkittujen yövuorojen lisäksi uni ja vireys häiriintyivät VTH:ssä myös aamuvuorojen yhteydessä. Vapaapäivinä VTH oli yhteydessä vähäisempään korvausuneen ja yleisempään väsymykseen, mikä voi kieliä heikommasta kyvystä palautua vuorotyöstä.
Subject: psykologia
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
vanttola_päivi_dissertation_2021.pdf 1.973Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record