Kliinisen lääketutkimuksen rooli ja vaikutukset yliopistosairaalassa

Abstract

Kliinisten lääketutkimuksien määrä Suomessa on laskenut globaalin kilpailun myötä. Kehityksen syitä ja tutkimusympäristön tilaa ei kuitenkaan ole tutkittu viime vuosina.

Toteutimme kyselyn HUSn syöpätautien, hematologian ja reumatologian osastoilla toimiville hoitajille ja erikoislääkäreille. Kyseli käsitteli lääketutkimusten koettuja vaikutuksia hoitoon ja henkilöstöön. Haastatteluin selvitettiin lisäksi lääkeyhtiöiden edustajien kokemuksia suomalaisten yliopistosairaaloiden tutkimusympäristöjen laadusta.

Sekä lääkärien että hoitajien suhtautuminen lääketutkimukseen oli postiviinen, tämä ilmeni mm. koettuna hoidon laadun paranemisena, nopeampana uusien hoitojen omaksumisena ja halukkuutena osallistua tutkimuksen toteutukseen. Haittana tutkimukset kuormittivat erikoislääkäreitä myös työajan ulkopuolella. Lääkeyhtiöiden haastatteluissa TYKSn kliinisen lääketutkimuksen toteutus ja lupaprosessit todettiin vertailun parhaiksi ja HUSn heikoimmiksi. Keskeisimpänä ongelmana Suomen tutkimusympäristölle pidettiin arvaamatonta lupaprosessia.

Henkilöstövaikutusten osalta kliiniset lääketutkimukset ovat siis vaikutukseltaan positiivisia. Suomen tutkimusympäristössä on kehitettävää erityisesti lupaprosesseissa sekä tutkijaa tukevissa hallinnollisissa rakenteissa. TYKSn hyvien käytänteiden selvittäminen ja levittäminen on suositeltavaa