Julistajasta kuuntelijaksi : Irja Kilpeläinen suomalaisen sairaalasielunhoidon uudistajana 1960-1969

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-7172-6
Title: Julistajasta kuuntelijaksi : Irja Kilpeläinen suomalaisen sairaalasielunhoidon uudistajana 1960-1969
Author: Karvonen, Keijo
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Theology
Doctoral Programme in Theology and Religous Studies
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2021-04-23
Language: fi
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-7172-6
http://hdl.handle.net/10138/328199
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: This study answers the question concerning the role of Irja Kilpeläinen (1911– 1999) in the reform of pastoral care for the mentally ill and general pastoral care in hospitals in Finland in the 1960s. The period under investigation (1960–1969) is the most important stage in her career as a hospital chaplain and educator. The research methods are the genetic method of historical research and content analysis, which is used in the study of the literary production of Kilpeläinen. Kilpeläinen acquired her most important resources for pastoral care, its narration and its teaching from Carl Rogers (1902–1987) who, until the mid1960s, was the most influential psychotherapist in the field of Christian pastoral care and the most renowned in the United States. Kilpeläinen had the clinical therapy training based on the Rogers method at The St Luke’s Hospital. She studied pastoral theology and psychology as well as pastoral care based on Rogers’ view of psychotherapy at The Union Theological Seminary in New York 1960–1961. Irja Kilpeläinen was the main driving force behind the reform of Finnish pastoral care, which was still in its infancy. Rogers’ view of therapy was not completely unknown among hospital chaplains. At the beginning of the year 1960 the teaching of the social casework discussion method based on Rogers’ client-centered therapy was started for Finland’s hospital chaplains. A change was begin-ning in the sphere of the Church’s pastoral care in hospitals towards more patient-centred pastoral care. Niilo Syvänne, a leading influence in pastoral care in hospitals, served as a bridge between the old kerygmatic view and the new idea of pastoral care. It was, however, Irja Kilpeläinen, as the representative of the new generation, who initiated the re-form. As a practical force, she boldly introduced the new modus operandi. As a pragmatic and skilled writer and a charismatic lecturer who spoke in plain language, she was able to win over many other hospital chaplains and influential people in the field of special pastoral care. They felt that, in terms of pastoral care for the sick, they had acquired something completely new and yet familiar, a view of dialogue between people based on age-old tacit knowledge. Kilpeläinen began to use the pastoral care method, which she had adopted in the United States, on mentally ill patients as soon as she returned to Finland. She started working as chaplain in a psychi-atric hospital in summer 1961. In her literary work and her presentations and introductions, Kil-peläinen expressed her desire to promote throughout the Church the reform of pastoral care based on the said method. Without hindering the progress of reform, Kilpeläinen’s work reflected on the one hand the great structural change in society in the 1960s, and on the other hand the conservative Neo-Pietist revival movement within the Church. During the decade, Kilpeläinen marketed her view and method of pastoral care to readers in journals and to her colleagues and diaconal workers in lectures and presentations. She got the adoption of the method off to a strong start throughout the Lutheran Church in her hugely popular book Osaammeko kuunnella ja auttaa. Lähimmäiskeskeisen sielunhoidon opas (To listen and help. A guide to neighbourly pastoral care, 1969).Keijo Karvosen väitöskirja Julistajasta kuuntelijaksi – Irja Kilpeläinen suomalaisen sairaalasielunhoidon uudistajana 1960–1969 on elämäkerrallinen tutkimus luterilaisen kirkon yhden erityistyömuodon eli sairaalasielunhoidon uudistusvaiheesta 1960-luvulla. Tekijä tarkastelee työmuodon kehitystä Irja Kilpeläisen (1911–1999) näkökulmasta. Kilpeläinen oli naisteologi, joka oli aiemmin työskennellyt toimittajana sekä kehittänyt kirkollista nuorisotyötä ja rippikoululeirejä. Kilpeläisestä kehkeytyi suomalaisen sairaalasielunhoidon – ja yleensä sielunhoidon – keskeisin uudistaja kirkossa 1960-luvulla. Irtauduttuaan herätyskristillisestä taustastaan hän omaksui sodanjälkeisen uuskansankirkollisen ajattelutavan ja pyrki suuntautumaan ihmisten auttamistyöhön. Ihmisistä ja kirjoittamisesta pitänyt Kilpeläinen opiskeli psykoterapeuttista keskustelumenetelmää, sielunhoitoa ja työnohjausta Yhdysvalloissa vajaan vuoden (1960–1961). Hän omaksui Yhdysvaltain tunnetuimman ja sielunhoidon kehittämiseen eniten vaikuttaneen psykoterapeutin Carl Rogersin asiakaskeskeisen terapeuttisen ohjauksen menetelmän. Menetelmän ja sen taustalla olleen näkemyksen välitti Kilpeläiselle ensi sijassa – Rogersin keskeisten teosten lisäksi – hänen kliinisen terapiaharjoittelun ohjaajansa Georg Shugart. Kotimaahan palattuaan Kilpeläinen aloitti työn uuden Hesperian psykiatrisen sairaalan sielunhoitajana. Hän alkoi soveltaa Yhdysvalloissa oppimansa pohjalta potilaskeskeistä sielunhoitoa. Hän rupesi pian myös ohjaamaan teologian opiskelijoita sekä antamaan kollegoilleen työnohjausta. Kilpeläinen esitteli sielunhoitonäkemystään ja -menetelmäänsä ensin sairaalasielunhoitajakollegoilleen, mutta esitelmöijänä pian myös muille kirkon työntekijöille. Kirjoittajana hän markkinoi kuuntelevaa keskustelutapaa kirkollisten lehtien lukijoille. Kilpeläisen näkemykset välittyivät laajoille kansankerroksille myös uuden joukkoviestimen television välityksellä. Hän vaikutti sairaalasielunhoitajien kouluttajana ja heidän erikoistumiskoulutuksensa uudistajana. Pastoraalitutkielmassaan Psykoottisten sielunhoito (1966) Kilpeläinen nojautui kokemukseensa psyykkisesti sairaiden sielunhoitajana. Hän esitteli kuuntelevan sielunhoidon näkemyksensä ja potilaskeskeisen sielunhoitomenetelmänsä. Kilpeläinen osoitti menetelmän soveltuvan psykoosisairaiden sielunhoitoon, mutta myös kaikkeen sairaiden sielunhoitoon ja henkilökohtaiseen sielunhoitoon yleensä. Irja Kilpeläisestä tuli sairaalasielunhoidon uudistaja, joka vaikutti keskeisesti aiemman julistuspainotteisen sielunhoidon syrjäytymiseen sairaalasielunhoidon piirissä. Tunnetuimassa sielunhoitoa käsittelevässä kirjassaan Osaammeko kuunnella ja auttaa – Lähimmäiskeskeisen sielunhoitomenetelmän opas (1969) Kilpeläinen saattoi sielunhoitonäkemyksensä ja lähimmäiskeskeiseksi nimeämänsä rogersilaisen sielunhoitomenetelmän laajojen piirien tietoon. Kirjasta tuli pitkäaikainen teologian, diakonian ja sairaanhoidon opiskelijoiden oppikirja. Se johti sielunhoidon uudistuksen leviämiseen kautta luterilaisen kirkon, mutta myös lähimmäiskeskeisen keskustelumenetelmän omaksumiseen laajalti sairaanhoidon piirissä.
Subject: suomen ja Skandinavian kirkkohistoria
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
karvonen_keijo_väitöskirja_2021.pdf 2.889Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record