Ameloblastoma

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-7136-8
Title: Ameloblastoma
Author: Kelppe, Jetta
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Medicine
Doctoral Programme in Oral Sciences
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2021-04-09
Language: en
Belongs to series: URN:ISSN:2342-317X
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-7136-8
http://hdl.handle.net/10138/328241
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: Ameloblastoma is a benign albeit locally aggressive odontogenic tumor originating from remnants of the dental lamina, primarily affecting the mandible, and potentially mutilating if is left untreated. Ameloblastomas are classified as ameloblastoma (conventional), unicystic ameloblastoma, and peripheral ameloblastoma. Annual incidence is estimated to be 0.5/1 million population. In the Helsinki University Hospital (HUS) district, approximately five ameloblastoma patients are treated each year. Etiology has yet to be elucidated, although new genetic findings have emerged relating to the mitogen-activated protein kinase (MAPK) pathway. We surveyed the Q-pati system to identify all ameloblastoma patients (n = 64) treated at the Head and Neck Surgery Unit of HUS. A total of 30 to 36 patient records and the formalin-fixed paraffin-embedded tumor tissue samples were suitable for use from the Department of Pathology at HUS (HUSLAB) from 1985 through 2016. All patient reports were studied, and the parameters were collected using clinical data, Q-pati records, and imaging reports. A total of 26 ameloblastoma patients’ radiological findings were re-evaluated and studied. All tissue samples were revised microscopically, and representative paraffin blocks were chosen for immunohistochemistry with tested dilutions and protocol methods including positive and negative controls. BRAF, MMP-7, MMP-8, MMP-9, E-cadherin, and beta-catenin were of interest. For statistics, we used R studio, seeking correlations between parameters using the Fisher’s exact test, z-test, t-test, χ², and logistic regression to determine statistical significance. We considered p < 0.05 significant. Our results mostly coincide with previous knowledge with minor deviations and some notable differences to consider in future studies. Specifically, maxillary tumors occurred mostly in older, male patients. BRAF-positive tumors seemed to recur more often than BRAF-negative tumors in the mandible area. In addition, all maxillary tumors were BRAF-negative. Maxillary tumors are likely to recur easily, presumably along complex anatomical structures. Unlike previous studies, ameloblastoma cells did not express MMP-7, MMP-8, or MMP-9. MMP-9 positivity, however, was observed in inflammatory cells, macrophages, and osteoclasts. Beta-catenin expression appeared on the cell membranes. E-cadherin expression varied, although maxillary tumors presented with a weak E-cadherin expression. Radiologic re-evaluation revealed that ameloblastomas eradicate cortical bone already during the early stages of tumor growth. Ultimately, we found that CT and MRI imaging remain essential in differential diagnostics, serving to protect the patient from radical surgery. In conclusion, maxillary tumors might be reasonable to study separately from mandibular tumors because of their different protein properties. Our investigations among this Finnish ameloblastoma patient cohort have expanded our knowledge of a rare odontogenic tumor and further substantiated previous findings.Ameloblastoma on hyvänlaatuinen, mutta paikallisesti aggressiivinen, epiteeliaalinen hammasperäinen kasvain. Ameloblastooma kehittyy useimmin alaleuan luuhun ja hoitamattomana se voi johtaa kuolemaan. WHO luokittelee ameloblastoomat tavanomaiseen, unikystiseen ja periferiseen ameloblastoomaan. Vuotuisen esiintyvyyden arvioidaan olevan 0,5 tapausta/miljoona. Helsingin ja Uudenmaan sairaalanhoitopiirissä (HUS) hoidetaan vuosittain yhdestä viiteen ameloblastoomapotilasta. Etiologia ei ole vielä selvä, vaikka mitogeeniaktivoituneen proteiinikinaasi (MAPK) -reittiin liittyy uusia geneettisiä löydöksiä. Haimme Q-pati -järjestelmän kautta HUS:ssa vuosina 1985—2016 hoidetut ameloblastoomatapaukset (n = 64), joista 30-36:n potilastiedot ja formaliinifiksoidut kudosnäytteet olivat käytettävissämme. Kaikki potilasraportit tutkittiin ja suunnitellut parametrit kliinisistä tiedoista ja kuvantamisraporteista kerättiin. Yhteensä 26:n ameloblastoomapotilaan radiologiset löydökset tutkittiin ja arvioitiin uudelleen. Kaikki 36 histologista näytettä uudelleenarvioitiin. BRAF, MMP-7, MMP-8, MMP-9, E-kadheriini ja beetakateniini -immunohistokemiallisia värjäyksiä varten valitsimme edustavat näytteet. Kaikkiin värjäyssarjoihin liitettiin positiiviset ja negatiiviset kontrolloit. Tutkimukselle myönnettiin eettisen toimikunnan ja Valviran luvat. Tuloksistamme seuraavat asiat ovat huomionarvoisia. Erityisesti yläleuan kasvaimia esiintyi enimmäkseen vanhemmilla miespotilailla. BRAF-positiiviset kasvaimet alaleuassa näyttivät uusiutuvan useammin kuin BRAF-negatiiviset kasvaimet alaleuassa. Kaikki yläleuan kasvaimet olivat BRAF-negatiivisia. Toisin kuin aikaisemmissa vastaavissa tutkimuksissa, ameloblastoomasolut eivät tutkimuksissamme ilmentäneet MMP-7: ää, MMP-8: aa tai MMP-9: ää. MMP-9-positiivisuutta havaittiin kuitenkin tulehdussoluissa, makrofageissa ja osteoklasteissa viitaten tulehduksen osuuteen tuumoriympäristön muokkaajana. Beetakateeniinipositiivisuutta nähtiiin vain solukalvoilla. E-kadheriinin ekspressio vaihteli. Yläleuan ameloblastoomissa E-kadheriinin ekspressio oli heikompaa herättäen kysymyksen sen vaikutuksesta tuumorin uusimisriskiin. Yläleuan kasvaimet olisi hyvä tutkia omana ryhmänään alaleuan kasvaimista niiden erilaisten geneettisten ominaisuuksien vuoksi. Radiologinen uudelleenarviointi osoitti, että ameloblastooma tuhoaa kortikaalista luuta jo kasvaimen alkuvaiheessa, mikä on erotusdiagnostisesti huomionarvoista. Viime kädessä toteamme, että TT- ja MRI-kuvantaminen ovat välttämättömiä ameloblastoomadiagnostiikassa ja riittävän tarkka kuvantaiminen suojaa potilasta turhan laajoilta leikkauksilta. Nämä suomalaisen ameloblastooma-aineistoon kohdistuneet tutkimukset ovat laajentaneet tietämystämme ameloblastooman oireista, kliinisestä kuvasta, kuvantamislöydöksistä sekä parantaneet käsitystämme immunohistokemiallisten menetelmien hyödyistä diagnostiikassa.
Subject: hammaslääketiede
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
kelppe_jetta_dissertation_2021.pdf 18.97Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record