Julkaisusarjat

Uusimmat julkaisut

  • Jalkanen, Tiina (2018)
    Tiina Jalkasen taiteellis-pedagogisen väitöstutkimuksen aiheena on tyttöyden rakentuminen ja ilmeneminen kehollisuudessa ja siitä syntyvä pedagoginen tieto. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia, miten tyttöyttä voidaan ymmärtää nykytanssin näkökulmasta ja sen suuntaamana. Jalkanen analysoi aineistoaan kehollisuudesta käsin kirjoittamalla ja tulkitsemalla kinesteettisen empatian herättämiä aistimuksia ja ajatuksia kirjoitusprosessin aikana. Opetus ja esitykset, samoin kuin tyttöjen haastatteluissa esiin nousseet teemat, kytkeytyvät tutkimuksessa moninaisiin teorioihin. Tarkempaan lähilukuun Jalkanen käyttää havainnointimenetelmää, matkan varrella kehittämäänsä "viisikehokkaan" analyysimenetelmää, jonka avulla hän havainnoi tyttöjen liikkumista ja tanssia. Tutkimuksen aineiston perustan muodostaa kolme nuorten tyttöoppilaiden kanssa toteutettua tanssiteosta, jotka muodostavat tyttötrilogiaksi nimetyn teossarjan. Tyttötrilogian osat Pink kapina (2001), InExit (2003) ja Voimapiste (2005) saivat ensi-iltansa vantaalaisissa esitystiloissa. Tutkimusaineisto muodostuu kokonaisuudessaan tyttötrilogian 19 videotaltioinnin koosteesta ja yhdeksän tytön haastatteluaineistosta. Tiina Jalkanen on tanssin "moniottelija". Tanssin kentällä hän on toiminut tanssijana, koreografina, opettajana ja tutkijana.
  • Siukonen, Jyrki (2018)
    Time of Roses (Ruusujen aika) is a rare flower in the history of Finnish cinema. On its release in February 1969, the urban science fiction film set in the year 2012 was an oddity in a Nordic semi-urban society lacking any tradition in speculative fiction. Fifty years on, as local literature has slowly caught up with the 21st century, Time of Roses still remains the only representative example of serious science fiction film in Finland. This small book is the first study dedicated to the film and its basic ideas – at least in part. Rather than a survey devoted to the work of the director Risto Jarva (1934–1977), a leading Finnish filmmaker of his generation, the book in your hands is a conjecture about the intellectual and artistic background of Time of Roses.
  • Tuorila, Laura (2018)
    Laura Tuorilan kirjassa Paikan baletti - kokemuksellinen liike rakennetussa ympäristössä tarkastellaan kehon liikkeen ja tilan välistä suhdetta. Liikettä tarkastellaan ensin havaitsemisen tasolla ja sitten laajemmin henkilökohtaista ja sosiaalista tilaa rakentavana toimintana. Mielenkiinnon kohteena on julkinen kaupunkiympäristö ja ihmisen arjen toiminnoissa tapahtuva liike. Rakennetussa ympäristössä liikkumista on usein tarkasteltu liikenteenä. Toinen toistuva tapa lähestyä asiaa on ollut romantisoitu matka. Kirjassa asetutaan näiden tarkastelutasojen välille ja tutkitaan arjen liikkeeseen liittyviä henkilökohtaisia tekijöitä. Esitellystä teoriasta johdetaan periaatteet kehon liikettä monipuolisesti huomioivalle julkisen kaupunkiympäristön suunnittelulle. Kirjoittaja Laura Tuorila on tilasuunnittelija ja tanssija. Kirjassa eritelty ja artikuloitu kehollinen tieto perustuu Tuorilan tanssijakokemukseen koreografi Willi Dornerin teoksessa Bodies in Urban Spaces.
  • Teatterikorkeakoulu / Teaterhögskolan / Theatre Academy Helsinki; Numminen, Katariina; Kilpi, Maria; Hyrkkänen, Mari (2018)
    Dramaturgiakirja - Kaikki järjestyy aina avaa näkökulmia esittävissä taiteissa viime vuosikymmeninä tapahtuneisiin murroksiin. Teksti- ja tarinakeskeisten paradigmojen rinnalle on noussut esitystä ja esityksellisyyttä painottavia ajattelutapoja. Samalla perinteiset käsitykset katsojuudesta, tekijyydestä ja valmiista taideteoksesta on määritelty uudelleen. Dramaturgialla - osien välisten suhteiden taiteella - on keskeinen rooli näiden kysymysten näkyväksi tekemisessä, jäsentämisessä ja artikuloimisessa. Kirja johdattaa lukijan tämänhetkisen dramaturgiakeskustelun ytimeen. Artikkeleissa käsitellään muun muassa kirjoittamista, lukemista, dramaturgian filosofiaa, dramaturgian ja automatisaation suhdetta sekä näytelmää esityksellisen käänteen jälkeen. Teos sisältää paitsi kentällä syntynyttä tekijätietoa myös dramaturgisen sanaston, jossa avataan nykydramaturgian keskeiset käsitteet. 2000-luvulla on puhuttu teatterin ja muidenkin taiteenalojen eri ammattien dramaturgisoitumisesta. Dramaturginen kokoava, leikkaava ja organisoiva työ ei kuulu vain alan erityisosaajille. Kirja onkin kirjoitettu niin oppikirjaksi teatteri- ja taideopiskelijoille kuin inspiraatioksi kaikille taiteen mahdollisuuksista ja taiteen tekemisestä kiinnostuneille.
  • Teatterikorkeakoulu / Teaterhögskolan / Theatre Academy Helsinki; Kuuranne, Malla; Kumpulainen, Seppo (2018)
    Kesken, näyttelijänkoulutuksen rakentuminen opettajien kokemana on kokoelma Teatterikorkeakoulun näyttelijäntaiteen koulutusohjelman tämän hetkisten professorien ja lehtoreiden kirjoituksia omasta työstään. Kukin kirjoittaja on valinnut oman näkökulmansa ja tapansa pohtia opetustaan ja siihen liittyviä keskeisiä ajatuksia. Taideopettajuus haastaa opettajat jakamaan tietoaan ja kokemuksiaan taiteilijuudesta ja siihen kasvamisesta. Kukin opettaja sekä ehdottaa, kannustaa että houkuttelee opiskelijoita päivittäin uusien yllykkeiden vastaanottamiseen ja sitä kautta rakentamaan omaa taiteilijuuttaan niin tiedollisesti kuin taidollisesti. Haasteena kullekin on ollut ja on edelleen oman ammattitaidon koetteleminen, omien sisältöjen keskusteluttaminen ja jatkuva kyseenalaistaminen. Kullakin on ollut oma polkunsa, vaiherikaskin tie opettajuuteen, tukena kollegiaalinen 'koko kylä kasvattaa -periaate, koska varsinaista koulutusta taideopettajuuteen ei ole ollut tarjolla. Vankka oman erityisalueen peruskoulutus ja sen soveltaminen näyttelijänkoulutukseen onkin sekä koko opettajayhteisön että kunkin opettajan pohdinnan kohteena.
  • Lampela, Kalle (2015)
    Theodor W. Adornon mukaan runon kirjoittaminen Auschwitzin jälkeen oli barbaarista. Jäljelle jäi vain kärsimyksen muistoa kunnioittava kuvakielto, paradoksaalinen nonfiguratiivisen esittämisen mahdollisuus. Kalle Lampela tarttuu tähän mahdollisuuteen ja hahmottelee kuvakiellon utopiaa taiteilijan luovana impulssina. Ikonoklasmia sivuavien mediaspektaakkeleiden sijaan Lampela etsii Adornon viitoittaman mustan estetiikan vastineita kuvataiteesta. Hän ottaa matkakumppaneikseen Adornon ei-identtisen kuvakiellon estetiikan ja Ernst Blochin marxilaisen utopia-ajattelun. Matkalla Lampela kohtaa muiden muassa Rothko-kappelin kontemplatiivisen hiljaisuuden, Tehching Hsiehn vuoden pituiset performanssit ja Alfredo Jaarin Kuvien surun.
  • Kaila, Jan (ed.); Seppä, Anita (ed.); Slager, Henk (ed.) (2017)
    Futures of Artistic Research on englanninkielinen esseekokoelma, jossa kirjoittajat ilmaisevat ajatuksiaan taiteellisen tutkimuksen tämänhetkisestä tilasta, millaisia uusia sukupolvia ja metodeja on nousemassa, ja mikä on taiteellisen tutkimuksen suhde talouteen. Kirjoituksissa käsitellään kattavasti paitsi kokeellisten harjoitusten merkitystä taiteellisen tutkimuksen tulevaisuudessa myös alaan kohdistuvaa kritiikkiä. Taideyliopiston Tutkimuspaviljonki Venetsiassa 2017 on ollut keskeinen ympäristö, joka on vaikuttanut sekä kirjan aiheiden, että kirjoittajien valintaan.  Kirjoittajat: Andrea Phillips, Basak Senova, Behzad Khosravi Noori, Cecilie Broch Knudsen, Darla Crispin, Florian Dombois, Jan Svenungsson, Joasia Krysa, Julian Klein, Lars Hallnäs, Leena Rouhiainen, Maiju Loukola, Melanie Bouteloup, Mick Wilson, Mika Elo, Nikita Yingqian Cai, ja Renate Lorenz.
  • Brümmel, Frank (ed.); White, Grant (ed.) (2018)
    As an element in human societies, religion forms part of the backdrop against which artists have worked in the past and present. Today, artists work in a world in which the place, role, and authority of religious traditions and institutions have changed, a process that began with the dawn of the modern era. Although the authority and influence of organized religion has declined in Western Europe and North America, interest in spirituality (itself a broad category of practices and beliefs) continues to be on the increase. At the same time, some artists today engage the phenomenon of spirituality in their own work, and scholars continue to explore the relationships between art, religion, and spirituality. This collection of essays by scholars and artists explores the intersections of art, religion, and spirituality in Finland and abroad, both in the past and today.
  • Sarje, Kimmo (toim.) (2016)
    Moscow Conceptualism. Erosion and After, Moskovskij kontseptualiszm. Erozija i posle kirjoituskokoelma avaa näkökulmia Venäjän nykytaiteen filosofiseen ytimeen, Moskovan käsitetaiteeseen. Suuntauksen vaikutus yltää kuvataiteesta ja valokuvauksesta kirjallisuuteen ja performanssiin.
  • Johanson, Tanja; Luonila, Mervi (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2017)
  • Timonen, Maija; Wikström, Josefine (The Academy of Fine Arts at the University of the Arts Helsinki, 2017)
    The volume Objects of Feminism, edited by Maija Timonen and Josefine Wikström, Helsinki 2017, includes contributions by Hannah Black, Rose-Anne Gush, Lizzie Homersham, Nina Power, Hannah Proctor, Maija Timonen, Cara Tolmie and Josefine Wikström. Objects of feminism are the subject/object relations of contemporary capitalism; chunks of fleshed-out knowledge, dead and living bodies invested with ideologies and more. The contributors to this book approach feminism from a range of angles, relating to its artistic, philosophical and political significance. Their texts dislodge “the object” from some of its current moorings, putting it to various uses as a prism or vanishing mediator for the energies animating each text.
  • Unmüssig, Jana (2018)
    Seeing as an active endeavour for the choreographer Jana Unmüssig's doctoral research examines studio-based choreographic composition practice that focuses on seeing and visuality from the perspective of the choreographer-director in the context of an expanding notion of dance. Unmüssig highlights the action of seeing, while also considering time as boredom. Seeing is discussed in terms of contemplation and as a way of thinking. Boredom is looked at as a mood; a mood that is fundamental for the composition practice that Unmüssig enquires into, but that can also act as a creative force. Jana Unmüssig picks up on the notion of "The Choreographic", developed by artist and performance scholar Jenn Joy, and to it, adds practice-based reflection on the choreographic from the perspective of the choreographer-director. Unmüssig's research also contributes to phenomenological considerations on seeing and time from the perspective of the choreographic artist.
  • Siukonen, Jyrki (Taideyliopiston Kuvataideakatemia, 2016)
    Kuvataiteilija ja tutkija Jyrki Siukonen selvittää uudessa kirjassaan, miten ja millaisissa oloissa monumenttipropagandan merkittävimmät työt, Vladimir Tatlinin luonnos Kolmannen internationaalin muistomerkki (1920) ja Vera Muhinan jättiläisveistos Työläinen ja kolhoosinainen (1937) toteutettiin. Siukonen pohtii myös taiteilijoiden ristiriitaista roolia poliittisen järjestelmän palvelijoina ja analysoi taidehistorian valintoja hyvän ja pahan vallankumouksellisuuden välillä.
  • Myllylä, Salla; Oja, Marjatta; Toukkari, Milla; Vainikka, Laura; Kallio, Päivikki (Taideyliopiston Kuvataideakatemia, 2017)
    Kirja käsittelee taidetta, joka syntyy jättämällä jälkiä. Artikkelien tarkoitus on hahmotella laajaa visuaalisen kulttuurin aluetta, taiteen verkostoa, johon kuuluvat siirtämisen ja välittymisen periaatteet. Jäljen syntymisen hetkellä, jolloin kuvamateriaali siirtyy pinnasta toiseen ja hetkellä ennen kuin uusi kuva ilmestyy näkyviin syntyy katkos, kontrolloimaton tilanne. Katkoksen hetkeä on pidetty tunnusomaisena taidegrafiikalle, painetulle taiteelle, mutta kirjoittajat tuovat esiin välittymisen prosessin ennemminkin ajattelutapana kuin sitoutuneena materiaalisuuteen.
  • Elo, Mika; Luoto, Miika (The Academy of Fine Arts at the University of the Arts Helsinki, 2018)
    As a sense modality, touch has been both over- and undervalued in Western culture. On the one hand, touch has been regarded as the basis of sense certainty and as a rather normative support to the theoretical gaze. On the other hand, it has been considered as vague, vulgar, drive-related or impure. Due to these contradictory and potentially subversive qualities, touch has been invested with various emancipatory expectations. In its ambivalence, the very sense of touch is essentially over-determined. The texts of this volume address various dimensions of touch, where touch is not only a matter of sensory experience or bodily capacity, but also one of technics and vulnerability, of exposure and depth, of delicacy and tact. Some of the chapters venture out to the obscure borderlands of the phenomenal world where knowledge-oriented approaches encounter their limits, while others address something we could call generative patterns, or, as the title suggests, “figures of touch”.
  • Thuring, Anna; Miettinen, Jukka O.; Rosenberg, Veli (2018)
    "Ikkunat auki itään!" - 100 vuotta Aasiaa Suomen näyttämöillä kattaa yli sata vuotta suomalaista teatterihistoriaa. 1920-luvulla suomalaiset modernistit, Tulenkantajat etujoukkonaan, vaativat korpikulttuuriin loppua ja ikkunoiden avaamista sykkivään Eurooppaan, missä kiinnostus myös idän kulttuureja kohtaan oli voimakasta. Aasia pujahti Suomen suuriruhtinaskunnan ja sittemmin nuoren tasavallan näyttämöille eurooppalaisten ikkunoiden kautta. Tuli kansainvälistä orientalististista ohjelmistoa, mukaeltuja käännöksiä näytelmäteksteistä ja jopa aasialaisia vierailijoita. "Ikkunat auki itään!" luo katsauksen sekä 1900-luvun alun vierailuihin että Aasian tanssi- ja teatteritaiteen ymmärryksen ja arvostuksen kasvuun Suomessa. Ennen toista maailmansotaa Suomessa vieraili yksittäisten impressaarioiden tuomia aasialaisia esityksiä, joita nähtiin muuallakin Euroopassa. Idän ikkunat avattiin omin voimin sodan jälkeen, kun taiteilijamme alkoivat matkustaa Aasian maihin tutustumaan niiden näyttämötaiteisiin. Matkat laajenivat vähitellen opintomatkoiksi ja tieto lisääntyi. Virallisten vierailujen lisäksi ystävyysseurat ja yksittäisetkin toimijat ryhtyivät tuomaan aasialaisia esityksiä Suomeen. "Ikkunat auki itään!" kertoo näistä hullunrohkeista, innostusta ja asiantuntemusta vaatineista hankkeista, joista pitkäkestoisin oli Aasia Helsingissä -festivaali. "Ikkunat auki itään!" sisältää myös kymmenen haastattelua, joissa tanssi- ja teatteritaiteilijat kertovat omasta Aasia-suhteestaan. Teoksen loppuun on koottu luetteloa Suomessa esitetyistä aasialaisista teoksista ja Suomeen tehdyistä aasialaisista vierailuista. Kirjan tekijät, jotka ovat perehtyneet Aasian esittäviin taiteisiin vuosikymmenien ajan, ovat itsekin yllättyneitä siitä, millaisiin uusiin tutkimusmatkoihin houkuttava aarrearkku työn kuluessa avautui!
  • Teatterikorkeakoulu / Teaterhögskolan / Theatre Academy Helsinki; Tenhula, Ari; Makkonen, Anne (2018)
    Tämän päivän tanssijantyö elää moninaisuudessa, kyseenalaistaa totuttuja taiteen tekemisen käytäntöjä ja artikuloi uutta historiallisesti muodostuneiden hierarkioiden, käytänteiden, arvostusten, jälkien ja kaikujen säestäminä. Teatterikorkeakoulusta (2008-2017) valmistuneiden tanssijantaiteen maisterien opinnäytteiden kirjallisten osien antologia tuo yhteen ja teemoittaa sisällöllisesti sekä kielellisesti ansiokkaita tekstejä. Niissä kuuluu vahvana ja persoonallisena nuorten valmistumassa olevien tanssijoiden ääni: tanssijantyöhön liittyvä ajattelu, kokemukset ja odotukset. Tarkastelun alle asettuvat kysymykset tanssin harjoittelusta, tanssitekniikoista, esiintymisestä, esittämisen ja minuuden välisestä suhteesta sekä ammatissa työskentelyn mahdollisuuksista, käytännöistä, toiveista ja utopioista. Antologian alussa toimittajat professori Ari Tenhula ja tanssihistorioitsija Anne Makkonen hahmottelevat lyhyesti opiskelijoiden tekstejä kehystäviä tanssikentän lähihistorian murroksia. Niitä ovat mm. tanssijan identiteettien ja toimijuuksien monimuotoistuminen, koreografikeskeisten tanssiliiketekniikoiden asteittainen haihtuminen sekä tanssitaiteeseen liitettyjen "totuuksien" hitaat muutokset suhteessa tanssijan taitoon, taiteellisen työskentelyn metodeihin, työrooleihin sekä tanssitaiteen yhteiskunnalliseen merkitykseen.
  • Teatterikorkeakoulu / Teaterhögskolan / Theatre Academy Helsinki; Hallikainen, Niko; Pentti, Liisa (2018)
    Postmodernin tanssin käsite ei koskaan saavuttanut jalansijaa Suomessa, vaikka siihen liitettävät käsitykset kehosta, tanssista ja tanssijuudesta ovat vaikuttaneet voimakkaasti monen suomalaisen tanssintekijän ajatteluun. Postmoderni tanssi löysi tiensä suomalaisten tanssitaiteilijoiden tietoisuuteen etenkin 1980-luvulla, joka on ollut merkittävä vuosikymmen suomalaisen tanssitaiteen kannalta. Postmoderni tanssi Suomessa -antologiassa 14 tanssitaitelijaa ja tanssin asiantuntijaa - Sanna Kekäläinen, Soile Lahdenperä, Kirsi Monni, Riitta Pasanen-Willberg, Liisa Pentti, Paula Tuovinen, Jaana Turunen ja Annika Tudeer - kertoo suhteestaan postmoderniin tanssiin ja valottaa omia polkujaan tanssitaiteen saralla kolmen vuosikymmenen ajalta. Kirjassa kuuluu myös uuden sukupolven tekijöiden ääni: Sonya Lindforsin, Elina Pirisen, Masi Tiitan ja Anna Torkkelin pohdinta tuo ymmärrystä siitä, mihin kaikkeen taidetanssi Suomessa on kehittynyt. Tanssintutkija Hanna Järvinen ja tanssitaiteilija ja tutkija Hilde Rustad avaavat vaihtoehtoisia näkökulmia postmodernin käsitteeseen. Antologia antaa lukijalle käsityksen tanssitaiteilijan työn monipuolisuudesta sekä tietoa tanssitaiteen sisältämästä ajattelusta. Tekstit ovat ikkuna tärkeään ajanjaksoon suomalaisen taidetanssin nuoressa historiassa.

Näytä lisää