Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English Helsingin yliopisto

Aristotelian Elements In the Thinking of Ibn al-'Arabí and the Young Martin Heidegger

Show simple item record

dc.contributor Helsingin yliopisto, teologinen tiedekunta fi
dc.contributor Helsingfors universitet, teologiska fakulteten sv
dc.contributor University of Helsinki, Faculty of Theology, Department of Systematic Theology en
dc.contributor.author Telaranta, Mikko fi
dc.date.accessioned 2012-04-23T06:19:22Z
dc.date.available 2012-05-01 fi
dc.date.available 2012-04-23T06:19:22Z
dc.date.issued 2012-05-11 fi
dc.identifier.uri URN:ISBN:978-952-10-7986-3 fi
dc.identifier.uri http://hdl.handle.net/10138/32903
dc.description.abstract Abstract This dissertation analyses basic Aristotelian notions in two quite different contexts: in the modern Western philosophy of Martin Heidegger and in the mystical thought of perhaps the greatest Islamic medieval mystic Ibn al- Arabí (1165 1240CE). These two widely separated receptions of Aristotelian philosophy are intended to emphasize the main approach of the dissertation as phenomenological studies in the philosophy of religion. Phenomenology stands here for the perennial nature of genuine philosophical questioning: the demand of Zur Sachen Selbst is equally pertinent in the framework Aristotelian, Ibn al- Arabian and Heideggerian frames of reference. Thus the work is divided into three main sections: the first part tends to give an overall picture of Aristotelian thinking in its own context through the analysis of two modern scholars on Aristotle. These two are Monte Johnson (2005) on Aristotelian teleology and Heinz Happ (1971) on the Aristotelian concept of matter, hylê. These two studies serve as the general foundation of Aristotelian thinking to provide background for the later interpretations in the medieval Islamic and modern European frames of reference. The second part takes a closer look at the project of the young Heidegger on Aristotelian philosophy before the publication of his major work, Being and Time in 1927. Although his primary motive was to attack the Aristotelian scholastic tradition, these early years of thorough Aristotelian investigations brought him to a Radicalizing of Ancient Ontology, meaning a new and relevant entry into Aristotelian philosophy without the heavy baggage of Christian scholastic tradition. This study aims to show that if Aristotle is understood in a genuine philosophical sense and not through the western metaphysical or onto-theological tradition, his basic ideas are highly applicable to both genuine mystical ideas and provide an opportunity for a new and fresh entry into philosophical questions as such. The third and largest part of this work deals with the Aristotelian legacy in the Islamic world. Here we see how the earliest and decisive channel of influences came through the Aristotelian and the earlier Greek peri physeôs tradition through the early translation of On Generation and Corruption, On the Heavens, and the Meteorology of Aristotle. Here I want to show the direct influence of Aristotelian physics in the cosmological teachings of Ibn al- Arabí and the Islamic tradition on the whole. The study ends in a meeting between philosophy and mysticism to show the similarities and differences of these two basic human approaches on ultimate human ends. Key-concepts: hylê/hayûlâ matter; dúnamis/quwwa, force, possibility; energeia/bi l-fa el, actuality; tò tí ên eînai, quod quid erat esse, the what it was to be, entelekheia, having-come-to-the-end, al-nashâ al-insânîya, the human level, Dasein, being-there; stoikheia, al-ustuqussât, the elements. en
dc.description.abstract Tiivistelmä Väitöskirjassa analysoidaan aristoteelisen ajattelun peruskäsitteitä kahdessa hyvin erilaisessa viitekehyksessä: oman aikamme filosofin, Martin Heideggerin ajattelussa, sekä islamilaisen maailman ehkä tunnetuimman mystikon, Ibn al- Arabín (1165 1240) ajattelussa. Nämä kaksi erilaista aristoteelisen filosofian reseptiota korostavat työni yleisempää perusluonnetta nimenomaan uskontofilosofian fenomenologisena tutkimuksena. Tässä yhteydessä fenomenologia viittaa varsinaisen filosofisen kysymyksenasettelun perennaaliseen luonteeseen. Fenomenologian peruslause Zur Sachen Selbst on yhtä relevantti niin Aristoteleen, Martin Heideggerin kuin Ibn al- Arabín ajattelussa. Siksi työ jakautuu kolmeen luontevaan osaan: ensimmäinen osa tarkastelee aristoteelista ajattelua sen omassa kontekstissaan kahden modernin Aristoteles-tutkijan analyysien perusteella. Näistä Monte Johnson (2005) tarkastelee Aristoteleen teleologiaa ja Heinz Happ (1971) aristoteelisen filosofian materiaalista peruskäsitettä hylê. Näiden kahden alustavan tutkielman tarkoituksena on hahmottaa aristoteelisen ajattelun perusluonnetta taustaksi myöhemmälle islamilaisen maailman keskiaikaiselle sekä oman aikamme Heideggerin tulkinnoille. Työni pyrkii osoittamaan aristoteelisen ajattelun monipuolisia soveltamisen mahdollisuuksia niin mystiikan kuin uusien ja tuoreiden filosofisten avausten suuntaan, mikäli sitä luetaan aidon filosofisena eikä vain länsimaisen metafysiikan tai onto-teologian historiallisena kivijalkana. Työn toinen osa paneutuu tarkemmin nuoren Heideggerin filosofiseen projektiin ennen hänen pääteoksensa Oleminen ja Aika julkaisemista vuonna 1927. Hänen alkuperäisenä motiivinaan oli aristoteelisen skolastisen tradition purkaminen, mutta syvällinen perehtyminen Aristoteleen ajatteluun johdattikin Antiikin ontologian radikalisointiin ja kokonaan uuden ja mielekkään tulokulman avautumiseen Aristoteleen ajatteluun ilman kristillisen skolastiikan painolastia. Kolmas ja laajin tutkimuksen osa tarkastelee aristoteelista perinnettä islamilaisessa maailmassa. Tässä osoitetaan, että varhaisin ja merkittävin väylä aristoteelisen filosofian leviämiselle oli antiikin peri physeôs -traditio ja sen välittyminen Aristoteleen Syntymisestä ja häviämisestä, Taivaasta sekä Meteorologia teosten käännösten kautta. Tässä osassa aristoteelisen fysiikan keskeisyys tulee ilmi Ibn al- Arabín kosmologian sekä yleisemmin islamilaisen luonnontieteen perustana. Tutkimus päättyy filosofian ja mystiikan kohtaamiseen osoittaen näiden kahden inhimillisen perussuuntautumisen yhtäläisyyksiä ja eroja ihmisen perimmäisten päämäärien tarkastelussa. Avainkäsitteet: hylê/hayûlâ, materia; dúnamis/quwwa, voima, mahdollisuus; energeia/bi l-fa el, aktuaalisuus; tò tí ên eînai, quod quid erat esse, se mikä oli oleva; entelekheia, toteutuneisuus, al-nashâ al-insânîya, ihmisen ulottuvuus, Dasein, täälläolo; stoikheia, al-ustuqussât, elementit. fi
dc.format.mimetype application/pdf fi
dc.language.iso en fi
dc.publisher Helsingin yliopisto fi
dc.publisher Helsingfors universitet sv
dc.publisher University of Helsinki en
dc.relation.isformatof URN:ISBN:978-952-10-7985-6 fi
dc.relation.isformatof Konelatomo Välikangas KY, Helsinki: Helsingin yliopisto, 2012 fi
dc.rights Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty. fi
dc.rights This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited. en
dc.rights Publikationen är skyddad av upphovsrätten. Den får läsas och skrivas ut för personligt bruk. Användning i kommersiellt syfte är förbjuden. sv
dc.subject filosofia/teologia fi
dc.title Aristotelian Elements In the Thinking of Ibn al-'Arabí and the Young Martin Heidegger en
dc.title.alternative Aristoteliset elementit Ibn al-'Arabín ja nuoren Martin Heideggerin ajattelussa fi
dc.type.ontasot Väitöskirja (monografia) fi
dc.type.ontasot Doctoral dissertation (monograph) en
dc.type.ontasot Doktorsavhandling (monografi) sv
dc.ths Annala, Pauli fi
dc.ths Kukkonen, Taneli fi
dc.opn Netton, Ian Richard fi
dc.type.dcmitype Text fi

Files in this item

Files Description Size Format View/Open
aristote.pdf 3.137Mb PDF View/Open
This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record

Search Helda


Advanced Search

Browse

My Account