Social Policies and Indigenous Peoples in Taiwan : Elderly Care Among the Tayal

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-7006-4
Title: Social Policies and Indigenous Peoples in Taiwan : Elderly Care Among the Tayal;
Sosiaalipolitiikka ja  alkuperäiskansat Taiwanissa
Author: Gao, I-An
Other contributor: Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta
Helsingfors universitet, statsvetenskapliga fakulteten
University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Political Science
Poliittisten, yhteiskunnallisten ja alueellisten muutosten tohtoriohjelma
Doktorandprogrammet i politisk, samhällelig och regional förändring
Doctoral Programme in Political, Societal and Regional Changes
University of Helsinki, The Swedish School of Social Science, The Centre for Research on Ethnic Relations and Nationalism
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2021-05-18
Language: en
Belongs to series: Publications of the Faculty of Social Sciences 186 (2021) - URN:ISSN:2343-2748
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-7006-4
http://hdl.handle.net/10138/329277
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: This dissertation examines the relationship between the colonial state and Indigenous peoples by focusing on the case of elderly care. Studying the Tayal in Taiwan, it investigates aging, care and well-being from the Indigenous paradigm. The aim is to develop the hermeneutic perspective of the Tayal to privilege their voices in reconfiguring the concept of care. Three research questions are posed: 1) What are the “Indigenous problems” represented in long-term care (LTC) policies in Taiwan? 2) How do the Tayal experience care in a care center funded by the state? How do they contest the policies and what visions of care do they have? 3) What are the discrepancies between policy and practice? How do they reflect the relationship between coloniality and indigeneity in multicultural Taiwan? The data consists of policy documents, participant observation, field notes, interviews and personal narratives concerning the everyday experiences of Tayal elders (bnkis). Methodologically, the dissertation employs critical policy analysis and critical ethnography. The dissertation arrives at three main conclusions. First, the identified three frames depoliticize the “problem” of elderly care for the Indigenous peoples and make them “invisible.” Through frames of secludedness and inadequacy, the construction of the Indigenous problem is depicted as caused by their geographical location and by their lack of ability to be service providers or consumers. By contrast, the frame of culture emphasizes unique traditions, allowing more agency but running the risk of imposing an image of static and unchanging indigeneity. Second, the ethnographic analysis shows the strength, resilience and resistance of the bnkis. The idealized “tribal care” promoted in the Day Club, the social center which served as the core location for my fieldwork, turns a blind eye to the fluid, contextual and living Tayal culture, which underlies the kind of care that the bnkis prefer. Investigation of the experiences of bnkis shows that the Day Club is appropriated, repurposed and redefined by the Tayal community to negotiate identities and contest predominant conceptualizations of aging and care. Third, the findings indicate that contrary to Taiwan’s claims to be multicultural and its promise to recognize Indigenous rights, the approach to accommodate Indigenous elders is still predicated on a middle-class, urban, Han-Chinese norm. The novelty of this study lies in its aspiration to develop Indigenous epistemology and Tayal hermeneutics in the context of care. The results contribute to literature in critical policy analysis, care studies, Indigenous studies, critical gerontology and Taiwan studies, as they raise important questions about what indigeneity is and the role that the nation-state plays in the making of social policy for Indigenous elders.Tässä väitöskirjassa tarkastellaan koloniaalisen valtion ja alkuperäiskansojen välistä suhdetta keskittymällä vanhusten hoivaan. Väitöskirjassa tutkitaan Taiwanin atayal-alkuperäiskansaan kuuluvien ikääntymistä, hoivaa ja hyvinvointia alkuperäiskansojen paradigman näkökulmasta. Tavoitteena on kehittää atayalien hermeneutiikkaa, jotta heidän äänensä saataisiin kuuluviin hoivan käsitteen uudelleenmäärittelyssä. Väitöskirjassa esitetään kolme tutkimuskysymystä: 1) Mitä ”alkuperäiskansoihin liittyviä ongelmia” Taiwanin pitkäaikaishoivan politiikassa on? 2) Millaisena atayalit kokevat hoivan valtion rahoittamassa hoivakeskuksessa? Miten he kyseenalaistavat vallitsevaa politiikkaa ja minkälaisia näkemyksiä heillä on hoivasta? 3) Mitä eroja politiikan ja käytännön välillä on? Miten erot heijastavat koloniaalisuuden ja alkuperäiskansalaisuuden välistä suhdetta monikulttuurisessa Taiwanissa? Aineisto koostuu poliittisista asiakirjoista, osallistujien havainnoinnista, kenttämuistiinpanoista, haastatteluista ja henkilökohtaisista tarinoista atayal-alkuperäiskansan vanhusten (bnkis) arjen kokemuksista. Väitöskirjan tutkimusmenetelminä käytetään kriittistä policy- analyysia ja kriittistä etnografiaa. Väitöskirjassa tehdään kolme keskeistä johtopäätöstä. Ensinnäkin tunnistetut kolme kehystä depolitisoivat alkuperäiskansoihin kuuluvien vanhusten hoivan ”ongelman” ja tekevät heistä ”näkymättömiä”. Eristäytyneisyyden ja vaillinaisuuden kehysten läpi tarkasteltuna alkuperäiskansojen hoivaan liittyvien ongelmien katsotaan johtuvan heidän maantieteellisestä sijainnista ja oletetusta kyvyttömyydestä toimia palveluntarjoajina tai -kuluttajina. Kulttuurillinen kehys sitä vastoin korostaa alkuperäiskansojen ainutlaatuisia perinteitä, mikä lisää toimijuutta, mutta vaarana on, että syntyy mielikuva staattisesta ja muuttumattomasta alkuperäiskansasta. Toiseksi etnografinen analyysi tuo esiin bnkisien vahvuuden, sitkeyden ja kestävyyden. Kenttätyön ydinkohteena olleessa päiväkerhossa edistetty ihanteellinen ”heimoperusteinen hoiva” sulkee silmänsä muuttuvalta, kontekstuaaliselta ja elävältä atayal-kulttuurilta, joka luo pohjan bnkisien kaipaamalle hoivalle. Bnkisien kokemuksiin perehtyminen osoittaa, että atayal-yhteisö kuitenkin ottaa haltuun, muotoilee ja määrittelee uudelleen päiväkerhon ja kyseenalaistaa identiteetit sekä ikääntymisen ja hoivan vallitsevat käsitteellistämiset. Kolmanneksi havainnot viittaavat siihen, että huolimatta Taiwanin monikulttuuriseksi julistautumisesta ja lupauksesta tunnustaa alkuperäiskansojen oikeudet, lähestymistapa alkuperäiskansoihin kuuluvien vanhusten hoivaan perustuu edelleen keskiluokkaiseen, urbaaniin ja han-kiinalaiseen normiin. Tämän tutkimuksen uutuus piilee pyrkimyksessä kehittää alkuperäiskansojen epistemologiaa ja atayalien hermeneutiikkaa hoivan viitekehyksessä. Tutkimuksen tulokset tarjoavat panoksensa kriittistä policy-analyysia, hoivatutkimusta, alkuperäiskansojen tutkimusta, kriittistä gerontologiaa ja Taiwan-aiheista tutkimusta koskevaan kirjallisuuteen, sillä ne tuovat esiin tärkeitä kysymyksiä alkuperäiskansoista ja kansallisvaltion roolista alkuperäiskansoihin kuuluvia vanhuksia koskevan sosiaalipolitiikan toteuttamisessa.
Subject: Political Science
Rights: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
gao_i-an_dissertation_2021.pdf 3.858Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record