Oulun tuomiorovastikunnan diakoniatyö 1944–1972

Show full item record



Permalink

http://hdl.handle.net/10138/329560
Title: Oulun tuomiorovastikunnan diakoniatyö 1944–1972
Author: Nissinen, Sirkka-Liisa
Contributor: Helsingin yliopisto, Teologinen tiedekunta
Date: 2021
URI: http://hdl.handle.net/10138/329560
Thesis level:
Abstract: Tässä tutkielmassa tarkastellaan Oulun tuomiorovastikunnan diakoniatyötä vuosien 1944-1972 aikana. Tutkimus alkaa vuodesta 1944, jolloin uudet diakoniasäädökset saivat lainvoiman ja antoivat seurakunnille velvoituksen tehdä diakoniatyötä ja ottaa palvelukseen diakoniatyöntekijöitä. Laissa määriteltiin myös diakoniatyön luonne, mistä voimasta halu auttamiseen kumpuaa ja keihin sen tulee ensisijaisesti kohdistua. Tutkimusajan päätösvuonna 1972 annettiin Kansanterveyslaki, jonka vaikutukset koskettivat diakonissojen työkuvaa. Tutkimuksen kohteena oleva Oulun tuomiorovastikunta käsitti tuolloin Oulun kaupungin ja sen lähiympäristössä sijaitsevat yhdeksän maaseutuseurakuntaa. Näiden seurakuntien diakonityötä on tarkasteltu käytännön diakoniatyön näkökulmasta. Tutkimusaineistosta pääosan muodostaa eri arkistoissa olevat lähteet, joista seurakuntien kirkonarkistoissa olevat hallintoelinten pöytäkirjat sekä seurakuntasisarten toimintakertomukset ovat ensisijaisia. Samoin Oulun Maakunta- arkistossa säilytettävät tuomiorovastikunnan diakoniavuosikokousten pöytäkirjat, joiden yhteydessä ovat myös seurakuntien diakoniatyöstä laaditut toimintakertomukset sekä Oulun hiippakunnan tuomiokapitulin pöytäkirjat liitteineen. Lisäksi on haastateltu diakoniatyöntekijöitä suoran kosketuksen saamiseksi tutkittavana olevan ajan diakoniatyöhön. Tutkimusmenetelmänä on käytetty sisällön kriittistä analyysiä. Aiempaa tutkimusta apuna käyttäen lähteitä on analysoitu ja asetettu ne asiayhteyksiinsä. Oulun Diakonissakodin perustaminen oli antanut Pohjois-Suomen pienille ja vähävaraisille seurakunnille mahdollisuuden saada diakonissa, sillä suurin osa koulutukseen pyrkivistä oli alueelta kotoisin ja valmistuttuaan he myös usein jäivät työhön kotiseudulleen. Kuitenkaan kaikilla seurakunnilla ei koko tutkimusaikana ollut mahdollisuutta palkata diakoniatyöntekijää. Seurakuntien talousarviot olivat jo muutenkin yli kuormitettuja ja vain harvoin niiden ponnistelut saada yhteinen työntekijä johtivat tulokseen. Yksikään maaseutuseurakunnista ei kyennyt palkkaaman diakonissaa ilman valtionapua. Vuonna 1944 annetut kirkkolain säännökset määrittelivät diakoniatyötä kokonaiskirkon tasolla, mutta koska seurakunta oli diakoniatyön varsinainen toteuttamispaikka, tarvittiin myös seurakuntakohtaisia ohjeita diakoniatyön organisoimiseksi ja toimikuntien perustamiseksi. Piispainkokouksen asettaman komitean laatimia ja Laajennetun piispainkokouksen hyväksymiä malliohjesääntöjä apuna käyttäen seurakunnat ryhtyivät oloihinsa sopivia ohjesääntöjä laatimaan. Tehtävä saatiin toteutettua 1940-luvun lopulle tultaessa kaikissa Oulun tuomiorovastikunnan seurakunnissa. Tultaessa 1950-luvulle otettiin käyttöön monet työmuodot, jotka saivat vakiintuneen paikkansa diakoniatyössä. Heti vuosikymmenen vaihteessa alkoi vuosittaiset Yhteisvastuukeräykset, joiden merkitys seurakuntien diakoniatyölle oli suuri. Työmuodoista sairaanhoito ja huoltotyö olivat jo perinteisesti olleet diakoniatyömuotoja, mutta näihin molempiin painottui diakoniatyö koko tutkimusajan aikana. Sielunhoito auttoi henkistä ja hengellistä hätää kärsiviä ja avustustyöllä autettiin vaikeuksissa olevia. Vapaaehtoisia varoja diakonityölle hankittiin ompelu- ja työseuroilla. Diakoniatyöhön kuului myös erilaiset muistamiset ja vierailut laitoksissa. Virkistystoiminta alkoi saada paikkansa diakoniatyössä ja äideille järjestettiin lomaleirejä ja vanhuksille omia kirkkopyhiä. Vuosikymmenen vaihtuessa 1960-luvulle, käytössä olevien työmuotojen lisäksi, diakoniatyö alkoi muuttua kirkon sosiaalityöksi. Vuosittaiset Yhteisvastuukeräykset jatkuivat, mutta seurakunnat eivät olleet enää suurimmat keräystulojen saajat vaan Kirkon Ulkomaanapu, joka sai tuloista 40 %. Diakoniatoiminnassa rahalahjoitusten lisäksi annettiin runsaasti tavaralahjoituksia. Ryhmätyön suosio alkoi kasvaa. Seurakunnissa ryhdyttiin perustamaan piirejä ja kerhoja vanhuksille. Samoin aloiteltiin myös leiritoimintaa kehitysvammaisille ja mustalaisille. Talkoita oli pidetty maaseutuseurakuntien lisäksi myös kaupunkiseurakunnissa, mutta tutkimusajan lopulle tultassa niitä enää järjestetty kuin muutamat koko rovastikunnassa. Tutkimusajan lopulla alkoi näkyä merkkejä sairaanhoidon siirtymisestä yhteiskunnan hoidettavaksi. Lopullisen ratkaisun toi Kansanterveyslaki, joka velvoitti kunnat huolehtimaan sairaanhoidosta.
Subject: tuomiorovastikunta
diakoniatyö
diakonissa
seurakunnat
diakoniatoimikunnat
Discipline: Yleinen käytännöllinen teologia


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Nissinen_Sirkka-Liisa_lisensiaationtyo_2021.pdf 1.364Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record