Muut opinnäytteet

 

Collections in this community

Recent Submissions

  • Sandberg, Andreas; Ehlers, Pauliina; Torvinen, Saku; Sandberg, Heli; Sivén, Mia (MDPI / Healthcare, 2021)
    Background: Challenges in post-marketing adverse event reporting are generally recognized. To enhance reporting, the concept of additional monitoring was introduced in 2012. Additional monitoring aims to enhance reporting of adverse events (AE) for medicines for which the clinical evidence base is less well developed. Purpose: The purpose was to get a deeper understanding of the underlying reasons why additional monitoring has not increased AE reporting as much as initially hoped. We examined how healthcare professionals (HCPs) in Finland perceive additional monitoring, why they do or do not report AEs more readily for these medicines and how they interact with patients treated with additionally monitored medicines. Methods: An anonymous, open questionnaire was developed and made available online at the e-form portal of University of Helsinki. Physicians, nurses, and pharmacists were invited to complete the questionnaire via their respective trade or area unions. Content analysis of answers to open-ended questions was performed by two independent coders. Results: Pharmacists have the best understanding about additional monitoring but at the same time do not recognize their role in enhancing monitoring. Only 40% of HCPs working with patients knows always or often if a specific medicine is additionally monitored. Half (53%) of HCPs do not tell or tell only rarely patients about additional monitoring. 18% of HCPs reported having received additional monitoring training whereas 29% had received general AE reporting training. AE reporting was more common among HCPs who had received training. Conclusions: Additional monitoring awareness among HCPs and patients should be increased by organizing regular educational events and making additional monitoring more visible. Educational events should emphasize the significance additional monitoring has on patient safety and promote a reporting culture among HCPs.
  • Lepistö, Katriina (2018)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lääkehoidon kokonaisarvioinnin (LHKA) erityispätevyyden uusijoiden tuottaman lääkehoidon kokonaisarviointi (LHKA)- palvelun sekä lääkehoidon arviointi (LHA) -palvelun ja tarkistuspalvelun laajuutta. Tavoitteena oli saada selville, miten LHKA-palvelu on lähtenyt käyntiin tai miksi se ei ole lähtenyt käyntiin. Tavoitteena oli selvittää, saadaanko avohuollon apteekeissa arviointipalvelusta maksua ja onko se taloudellisesti kannattavaa. Tavoitteena oli myös saada selville, millaista moniammatillista yhteistyötä erityispätevöityneet tekevät. Tutkimusaineistona oli Suomen Apteekkariliiton ja Suomen Farmasialiiton ylläpitämän erityispätevyysjärjestelmän hallussa olevat lääkehoidon kokonaisarvioinnin (LHKA) erityispätevyyden uusijoiden monisivuiset uusimislomakkeet vuosilta 2013-2017. Tutkimuksessa analysoitiin uusimishakemukset apteekeissa työskenteleviltä ammattilaisilta (n=81), jotka olivat antaneet suostumuksen hakemuksensa käyttämiseen nimettömänä tutkimustarkoituksiin. Tutkimus toteutettiin rekisteritutkimuksena käyttäen menetelmänä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Avohuollon apteekeissa tuotettiin LHKA-, LHA- ja lääkehoidon tarkistuspalveluja vähemmän kuin sairaala-apteekeissa. Hankkeiden ja projektien osuus avohuollon apteekkien tuottamista LHKA:eista oli 41 %. Ne ovat vieneet LHKA-palvelua eteenpäin ja tehneet sitä tunnetuksi. Avohuollon apteekeissa tuotetuista LHKA:eista 46 % oli maksullisia ja 30 % oli maksuttomia, 24 % osalta maksullisuutta ei kerrottu. LHKA-palvelun tuottamista rajoitti hinta, asiakkaat eivät olleet valmiita maksamaan palvelusta. LHKA-palvelulle tarvittaisiin julkinen rahoitus kuten Australiassa tai Isossa-Britanniassa. Suppeammat lääkehoidon arviointipalvelut saattaisivat olla myyvempiä.
  • Valtola, Annika; Bengts, Heidi; Jekunen, Antti; Laaksonen, Raisa (Dosis, 2021)
    Johdanto Kliinisen farmasian palveluilla pyritään parantamaan lääkitysturvallisuutta vähentämällä lääkehoidon ongelmia, kuten potilaan siirtovaiheisiin ja lääkemääräyksiin liittyviä lääkityspoikkeamia. Syöpäpotilaat ovat erityisen riskialttiita lääkehoidon ongelmille, sillä heillä on käytössä suuren riskin lääkkeitä, monimutkaisia lääkehoitoja ja he ovat usein monisairaita ja -lääkittyjä. Mikäli potilaan lääkitystä ei ole selvitetty perusteellisesti ja oikea-aikaisesti, voi seurauksena olla paitsi ylimääräistä työtä, myös potilaan altistuminen lääkehoitoon liittyville ongelmille. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kehittää ja ottaa käyttöön onkologian poliklinikalle lääkitysturvallisuutta parantava ja lääkehoitoprosessia tehostava kliinisen farmasian toimintamalli ja arvioida sen hyötyjä. Aineisto ja menetelmät Tutkimusasetelmana Vaasan keskussairaalan onkologian poliklinikalla oli interventiotutkimus, jossa hyödynnettiin toimintatutkimusta. Toimintamalli kehitettiin aktiivihoidettavien ja palliatiiviseen hoitoon siirtyvien potilaiden ensikäynneille niin, että se vastaa lääkehoitoprosessissa tunnistettuja kehittämiskohteita. Toimintamallin hyötyjä arvioitiin HaiPro-ilmoitusten (ennen-jälkeen) sekä lääkäreille, sairaanhoitajille ja farmaseutille suunnatun kyselyn avulla. Tutkimuksessa hyödynnettiin sekä määrällisiä että laadullisia tutkimusmenetelmiä. Tulokset Erityisesti monilääkittyjen potilaiden lääkitystiedon ajantasaisuus tunnistettiin lääkehoitoprosessin kehittämiskohteeksi. Kehitetyssä ja käyttöönotetussa kliinisen farmasian toimintamallissa farmaseutti ajantasaistaa ja tarkistaa tai arvioi potilaan lääkityksen ennen poliklinikan aktiivihoidon tai palliatiivisen hoidon ensikäyntiä. Toimintamalli paransi lääkitystiedon ajantasaisuutta (farmaseutin haastattelemista ensikäyntipotilaista 97 %:lla ja palliatiiviseen hoitoon siirtyvistä potilaista 95 %:lla lääkitystiedot poikkesivat sairaalan tiedoista) sekä auttoi tunnistamaan ja ehkäisemään lääkehoidon ongelmia. Kaikkiaan farmaseutti kirjasi lääkitysmuutosehdotuksia tai muita lääkehoitoon liittyviä huomioita 69 %:lle aktiivihoidon potilaista (n = 27/39) ja 90 %:lle (n = 18/20) palliatiiviseen hoitoon siirtyvistä potilaista. Näistä suurin osa toteutettiin, tai ne vaikuttivat potilaan hoidon suunnitteluun. Kliinisen farmasian toimintamalli tehosti hoidon suunnittelua ja ohjausta ja säästi erityisesti lääkärin työaikaa. Johtopäätökset Kliinisen farmasian toimintamallilla pystyttiin parantamaan lääkitysturvallisuutta ehkäisemällä ja ratkomalla syöpäpotilaan lääkehoitoihin liittyviä ongelmia sekä tehostamaan lääkehoitoprosessia.
  • Ajosenpää, Minna; Huupponen, Risto; Turpeinen, Miia; Rannanheimo, Piia (Dosis, 2021)
    Johdanto Markkinoille tulevien uusien lääkkeiden hinnat haastavat terveydenhuoltojärjestelmän taloudellisen kantokyvyn. Uuden lääkkeen käyttöönottoon liittyy aina epävarmuutta, kun lääkkeen käyttö siirtyy tutkimusolosuhteista todelliseen elämään. Haasteita on pyritty ratkomaan sairaanhoitopiireissä niin sanotuilla hallitun käyttöönoton sopimuksilla. Ne ovat maailmalla yleisiä ja ovat todennäköisesti yleistymässä myös Suomessa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa sopimusten nykytilannetta Suomessa, tutkia sopimuksiin liittyviä maksajapuolen näkemyksiä ja tunnistaa käytännön toteutukseen liittyviä maksajapuolen tarpeita. Menetelmät Tutkimus toteutettiin anonyyminä kyselytutkimuksena elokuussa 2020. Kysely sisälsi sekä avoimia että strukturoituja kysymyksiä. Kohderyhmänä oli uusien kalliiden sairaalalääkkeiden käyttöönottopäätöksiin osallistuvat ammattihenkilöt Suomen yliopistosairaanhoitopiireissä. Strukturoituihin kysymyksiin saadut vastaukset koottiin aineistoa kuvaileviksi lukumäärätiedoiksi ja prosenttiosuuksiksi. Avoimiin kysymyksiin saadut vastaukset käsiteltiin soveltamalla aineistolähtöistä sisällönanalyysiä ja kvantifiointia. Tulokset Hallitun käyttöönoton sopimus oli käsitteenä tuttu lähes kaikille vastaajille (n = 29). Useita sopimuksia oli vastaushetkellä yliopistosairaanhoitopiireissä voimassa. Osa sopimuksista oli taloudellisia sopimuksia ja osa vaikuttavuusperusteisia sopimuksia. Eniten sopimuksia oli solmittu liittyen syöpälääkkeisiin ja immuunivasteen muuntajiin (ATC-ryhmä L). Sairaanhoitopiireissä tarvitaan sopimuksiin liittyen erityistä osaamista, asiantuntijapanosta ja resursseja. Erityisesti juridisen osaamisen tarve korostui. Riskinjakosopimusten hyötynä mainittiin useimmin kustannussäästöt sekä kustannusriskin jakaminen lääkeyrityksen ja lääkettä käyttävän organisaation välillä. Negatiivisina asioina useimmin mainittiin sopimuksista maksajapuolelle aiheutuva lisätyö, sekä hintojen luottamuksellisuus ja siitä johtuva läpinäkyvyyden puute. Suurin osa vastaajista kannatti riskinjakosopimusten solmimista kansallisella tasolla pääasiassa potilaiden alueellisen tasa-arvoisuuden vuoksi. Vastaajista suurin osa piti terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvoston suosituksia hyödyllisinä riskinjakosopimuksista neuvoteltaessa.
  • Oksa, Elina (Doris, 2021)
    Johdanto: Yhdysvaltalainen Institute for Safe Medication Practices (ISMP) on julkaissut sairaaloiden lääkitysturvallisuuden itsearviointityökalun (Medication Safety Self Assessment® for Hospitals) vuosina 2000, 2004 ja 2011. Suomessa on laajasti käytetty aiemmassa tutkimuksessa (2008) ISMP:n työkalusta Suomen oloihin muokattua itsearviointityökalua. Tässä tutkimuksessa päivitettiin vuoden 2008 kriteeristö, jotta se vastaisi paremmin nykyisiin lääkitysturvallisuuskäytäntöihin Suomessa. Aineisto ja menetelmät: Tutkimuksen pohjana käytettiin 1) Celikkayalarin vuonna 2008 laatiman kriteeristön 121 kohtaa sekä 2) ISMP:n tuoreimman (2011) sairaaloille suunnatun lääkitysturvallisuuden itsearviointityökalun kriteeristön 270 kohtaa (ISMP:n luvalla). Alustavan muokkauksen jälkeen molemmat kriteeristöt arvioitiin samanaikaisesti Delfoi-konsensusmenetelmällä kahden asiantuntijapaneelikierroksen kautta. Asiantuntijapaneeleihin osallistui yhteensä 13 lääkitysturvallisuuden asiantuntijaa. Vähintään 70 % konsensuksen saavuttaneet kriteeristöjen kohdat hyväksyttiin uuteen itsearviointityökaluun. Ensimmäisellä Delfoi-kierroksella arvioitiin kohtien toivottavuutta ja soveltuvuutta sekä toisella Delfoi-kierroksella toteutettavuutta. Delfoi-kierrosten jälkeen kohtia viimeisteltiin ilmaisun selkiyttämiseksi ja toiston välttämiseksi. Tulokset: Alustavan muokkauksen jälkeen arvioitavana oleva kriteeristö sisälsi 252 kohtaa, joista 201 kohtaa saavutti vaaditun konsensuksen ensimmäisellä Delfoi-kierroksella. Lisäksi panelistit ehdottivat 7 uutta kohtaa. Toisella Delfoi-kierroksella kriteeristöstä poistettiin 13 kohtaa (alle 70 % konsensus). Tutkimusryhmän viimeistelevässä muokkauksessa poistui vielä 17 kohtaa mm. päällekkäisyyden välttämiseksi. Lopullinen itsearviointityökalu (229 kohtaa) sisälsi 11 osa-aluetta: 1. Potilastiedot (10 kohtaa), 2. Lääkeinformaatio (19), 3. Tiedonkulku lääkehoitoprosessissa (21), 4. Lääkkeiden merkitseminen ja pakkaaminen (10), 5. Lääkkeiden säilytys ja tilaaminen sekä lääkityksen standardointi (26), 6. Lääkkeiden annosteluun käytettävä välineistö (18) 7. Ympäristötekijät, työn sujuvuus ja henkilöstöresurssien käyttö (16); 8. Henkilöstön osaaminen ja koulutus (23), 9. Potilasohjaus (14), 10. Laadunhallintaprosessit ja riskinhallinta (48), 11. Organisaatiotasoinen osio (24). Johtopäätökset: Päivitetty itsearviointityökalu sisälsi huomattavasti enemmän kohtia (205 hoitoyksikkötasoista + 24 organisaatiotasoista kohtaa) kuin aikaisempi versio vuodelta 2008 (121 kohtaa). Useammat kriteerit hyväksyttiin, minkä voidaan katsoa johtuvan Suomessa noin kymmenen vuoden aikana yleistyneistä ja kehittyneistä lääkitysturvallisuuskäytännöistä. Uudessa itsearviointityökalussa huomioitiin ISMP:n alkuperäisestä kriteeristöstä lähtökohtaisesti myös organisaatiotasoisia kriteerejä, joita Celikkayalarin versioon ei sisällytetty. Uusi kattavampi itsearviointityökalu soveltuu sairaaloiden lääkitysturvallisuuden arvioimiseen sekä hoitoyksikön että organisaation näkökulmasta.
  • Oksanen, Heikki (1973)
  • Mikkola, Tarja; Järvenpää, Meri; Aronpuro, Kirsi; Laaksonen, Raisa (Dosis 1/2021, 2021)
    Johdanto: Älylääkekaapit ovat yksi lääkehuollon automaatiouudistuksista, joilla pyritään teknologiaa hyödyntäen tehostamaan ja tarkentamaan lääkehuoltoa ja -hoitoa ja näin parantamaan potilasturvallisuutta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kuvailla älylääkekaappien käyttöönoton vaikutuksia teho- ja tehovalvontahoidon sekä sydäntutkimusyksikön lääkehoitoprosesseihin Seinäjoen keskussairaalassa sekä kuvailla hoitajien näkemyksiä ja käsityksiä lääkehoitoprosesseista ennen ja jälkeen älylääkekaappien käyttöönoton. Kartoittamalla hoitajien kokemuksia lääkehoitoprosessien sujuvuudesta ja älylääkekaappien käytöstä voitiin kehittää ja yhtenäistää lääkehoitoprosessia ja älylääkekaappien käyttöä sekä ratkaista älylääkekaappien käytössä ilmeneviä ongelmia. Aineisto ja menetelmät: Tutkimusmenetelmänä oli laadullinen toimintatutkimus. Tutkimus tapahtui nelivaiheisena pitkäaikaistutkimuksena ennen ja jälkeen älylääkekaappien käyttöönoton ja koostui ryhmähaastatteluista, kyselystä ja projektityöryhmän palavereista. Tutkimus tehtiin teho- ja tehovalvontahoidon ja sydäntutkimuksen yksikössä Seinäjoen keskussairaalassa ja tutkimukseen osallistui yksiköissä työskenteleviä lääkehoitoa toteuttavia sairaanhoitajia. Osallistuminen oli vapaaehtoista ja luottamuksellista. Tulokset: Lääkehoitoprosessit muuttuivat jonkin verran älylääkekaappien käyttöönoton myötä. Lääkkeenjakaminen ja/tai käyttökuntoonsaattaminen tehdään juuri ennen lääkkeenantoa ja potilaan lääkitystiedot katsotaan sähköiseltä lääkelistalta. Sairaanhoitajat eivät tee säännöllisiä lääketilauksia, vaan osastofarmaseutti tilaa lääkkeet kolmesti viikossa älylääkekaapin ehdotukseen perustuen. Älylääkekaapin lääkkeet ovat sairaala-apteekin omaisuutta ja sairaala-apteekki huolehtii lääkkeiden tilaamisesta, kaapin täyttämisestä ja varastonvalvonnasta. Älylääkekaappien käyttöön oltiin pääosin tyytyväisiä ja niiden käytön koettiin helpottaneen hoitajien työtä. Käyttöä pidettiin helppona omaksua ja uudet työntekijät oppivat sen nopeasti. Älylääkekaappeihin liittyvät ongelmat koskivat lähinnä käyttöjärjestelmän häiriöitä tai muita teknisiä ongelmia. Älylääkekaappien kokoonpano vaikutti niiden toiminnallisuuteen ja valittua kokoonpanoa ei jälkikäteen voitu muuttaa. Älylääkekaappien käyttöönotto vaatii huolellista suunnittelua ja henkilökunnan riittävää koulutusta. Toimintatutkimuksen aikana tehtiin sairaanhoitajilta saadun palautteen perusteella muutoksia älylääkekaappien käyttöön. Lääkkeiden poimimista pyrittiin helpottamaan jakamalla keräilypaikkoja osiin ja ryhmittelemällä lääkkeitä uudelleen mm. ATC-koodien mukaan. Älylääkekaapin käytön ohjeistusta ja tiedotusta parannettiin. Älylääkekaappien käyttöönotto ja toimintatutkimus lisäsivät yksiköiden ja sairaala-apteekin välistä yhteistyötä ja antoivat hyvän alun moniammatilliselle yhteistyölle ja osastofarmasian kehittämiselle. Johtopäätökset: Tutkimuksella saatiin tietoa älylääkekaappien vaikutuksista lääkehoitoprosesseihin ja pystyttiin kehittämään ja yhtenäistämään prosesseja. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä hoitohenkilöstön kanssa ja näin saatiin monipuolisesti kehitettyä uutta toimintamallia ja prosesseja. Toimintatutkimus edesauttoi myös moniammatillisen yhteistyön edistämistä.
  • Kankaanpää, Maaria; Celikkayalar, Ercan; Kankaanpää, Jari (Dosis, farmaseuttinen aikakauskirja (4/2020), 2020)
    TIIVISTELMÄ Johdanto: Lääkitysturvallisuusongelmat ovat terveydenhuollon organisaatioissa kompleksisia ja vaativat laaja-alaista tarkastelua. Niiden ratkaisemiseksi tarvitaan hyvin koordinoitua toimintaa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa lääkitysturvallisuuskoordinaattorin tehtäviä ja tuoda esiin, miten lääkitysturvallisuuskoordinaattori voi uutena toimijana vastata Pirkanmaan sairaanhoitopiirin (PSHP) lääkitysturvallisuushaasteisiin. Aineisto ja menetelmät: Tutkimus toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna. Yksilöhaastatteluihin (n=13) rekrytoitiin lääkehoidon ja -huollon asiantuntijoita eri ammattiryhmistä. Haastatteluaineistosta poimittiin teemoittain keskeiset asiasisällöt (n=134) eli lääkitysturvallisuuskoordinaattorille ehdotetut tehtävät. Haastatteluaineistolle tehtiin teoriasidonnainen sisällönanalyysi. Tulokset: Lääkitysturvallisuuskoordinaattorille esitetyt tehtävät tiivistettiin 27 päätehtävään ja edelleen seitsemään päätehtäväalueeseen. Toiminnan aloitusvaiheessa lääkitysturvallisuuskoordinaattorin päätehtäväalueita ovat (I) lääkehoitoprosessien hahmottaminen ja (II) verkostoituminen. Toiminnan vakiinnuttua päätehtäväalueet ovat (III) lääkitysturvallisuusriskien tunnistaminen ja hallinta, (IV) lääkitysturvallisuuskulttuurin kehittäminen, (V) toiminnan standardointi, (VI) kouluttaminen ja lääkeinformaation tuottaminen sekä (VII) lääkitysturvallisuusnäkökulman tuominen kehittämishankkeisiin. Johtopäätökset: Lääkitysturvallisuuskoordinaattorille ehdotettu toimenkuva on hyvin laaja-alainen. Toimenkuvaa tulee lähteä rakentamaan vähitellen liittäen toiminta organisaation johtamiseen. Ehdotettu toiminta nivoutuu hyvin PSHP:n strategisiin tavoitteisiin. Organisaatiotasoisten tiedonkeruu- ja analyysijärjestelmien sekä laadunhallintajärjestelmän kehittäminen tukisi lääkitysturvallisuuskoordinaattorin työtä. Dialoginen lähestymistapa on toivottavaa. Yhteistyön toimivuus läpi koko organisaation on olennainen toimintaedellytys onnistuneelle koordinaatiotyölle.
  • Ekström, Ritva (2020)
    Johdanto: Lääkehoidon arviointiin perustuvat toimintamallit, joissa farmasistit ovat mukana, ovat yleistyneet viime vuosina. Näitä toimintamalleja ovat lääkityksen tarkistus, lääkehoidon arviointi ja lääkehoidon kokonaisarviointi. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksiin liittyviä lääkitysongelmia Lohja-projektin lääkehoidon arviointipotilailla (LHA) on, kuinka paljon niitä ilmenee ja mihin lääkkeisiin ongelmat liittyvät. Aineisto ja menetelmät: Tässä tutkimuksessa analysoitiin Lohja-projektissa (2015–2017) tehtyjä farmasistien lääkehoidon arviointien kirjallisia raportteja. Raporteista poimittiin farmasistien lääkärille tekemät huomiot, jotka liittyivät sydän- ja verisuonisairauksien lääkkeisiin. Tarkastelun kohteena olivat ATC-koodiluokat B01 (antitromboottiset lääkeaineet), C (sydän- ja verisuonisairauksien lääkkeet) sekä A12B (kalium). Sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksien lääkitykseen liittyvistä ongelmista tehtiin tarkempi analyysi käyttäen The Pharmaceutical Care Network European (PCNE) lääkehoito-ongelmien (drug-related problem, DRP) luokittelujärjestelmän versiota V8.02. Tulokset: Tutkimuksen 53 potilaan keski-ikä oli 83 vuotta. Potilaiden säännöllisesti käyttämistä reseptilääkkeistä 35 % kuului tutkittuihin ATC-koodiluokkiin. Lääkehoidon arvioinneissa havaittiin yhteensä 206 lääkitysongelmaa, joista 44 koski sydän- ja verisuonisairauksien lääkkeitä. Yleisin ongelma oli (mahdollinen) lääkehaittatapahtuma (93 %). Yleisin lääkitysongelman syy oli liian suuri annostus (59 %). Lääkitysongelmista 25 % koski reniini-angiotensiinijärjestelmään vaikuttavia lääkeaineita, joista yleisin oli ramipriili. Lääkitysongelmien ratkaisuehdotuksista (n=46) yleisin oli annoksen vaihto (n=29, 63 %). Lääkäri vastasi yhteensä 42 ratkaisuehdotukseen ja hyväksyi ehdotetuista interventioista 23 (55 %), joista toteutui 15 (annoksen vaihto n=12 ja lääkkeen lopetus n=3). Pohdinta: Havaituista lääkitysongelmista lähes kaikki liittyivät lääkehaittatapahtumiin. Huomattavassa osassa lääkitysongelmista syynä oli liian suuri annostus. Sydän- ja verisuonisairauksien lääkkeisiin liittyviä riskejä tulee huomioida paremmin apteekissa. Tutkimuksessa lääkäri hyväksyi vain noin puolet farmasistin ehdottamista interventioista. Tämän yhtenä syynä voi olla se, että LHA:a varten farmasisti ei saa aina riittävästi taustatietoa potilaista. Tässä tutkimuksessa käytettiin lähihoitajien LHA:a varten täyttämiä iäkkään lääkehoidon riskienarviointimittareita, tiedossa olivat myös lääkityslistat ja munuaisarvot. Diagnooseja ja verenpaineen seuranta-arvoja ei ollut kuitenkaan saatavilla. Johtopäätökset: Sydän- ja verisuonisairauksiin liittyvät ongelmat ovat yleisiä ja liittyvät pääasiassa haittariskiin. PCNE-luokituksen mukaan lääkärille tehdyistä muutosehdotuksista toteutui hieman alle puolet. LHA:ssa tulee varmistaa, että farmasistilla on riittävästi taustatietoa potilaasta. Apteekkien ja lääkäreiden välistä yhteistyötä tulee jatkossa kehittää sujuvammaksi.
  • Miettinen, Susanna; Kvarnström, Kirsi; Linden-Lahti, Carita; Holmström, Anna-Riia; Tuomi, Janne; Vuori, Kati; Puustinen, Juha (Dosis, farmaseuttinen aikakauskirja, 2019)
    3/2019
    Johdanto: Tutkimuksessa kehitettiin toimintamalli Järvenpään kotihoidon asiakkaiden lääkitysten moni­ammatilliseen arviointiin. Aineisto ja menetelmät: Toimintamallin kehittämisen kannalta moniammatillisen tiimin palavereiden si­sältö oli aineistoa, joka ohjasi toimintamallin seuraavan version kehittämistä. Tutkimus tehtiin toimintatut­kimuksen menetelmin. Lääkehoidon arviointimallin kehittäminen tapahtui moniammatillisessa tiimissä, jo­hon kuuluivat kotihoidon lääkäri, kaksi sairaanhoitajaa ja proviisori. Tiimi kokoontui arvioimaan prosessin sujuvuutta ja toimintamallin kehityskohtia seitsemän kertaa seitsemän kuukauden aikana. Toimintamallia muutettiin aina arvioinnin perusteella ja seuraavat arvioinnit tehtiin uuden suunnitelman mukaan. Kehi­tystä jatkettiin sykleissä, kunnes oli saavutettu toimiva lääkehoidon arvioinninmalli. Arviointeja tehtiin yh­teensä 58 kappaletta. Tulokset: Kehitimme toimivan lääkehoidon prosessimallin kotihoidon kahteen tiimiin. Kuntoutustiimin asi­akkaat ovat kotihoidossa vain muutaman viikon, muissa tiimeissä jopa vuosia. Kuntoutustiimi eroaa tämän vuoksi toiminnaltaan niin paljon kotihoidon muista tiimeistä, että sille tehtiin oma malli. Kuntoutustiimissä proviisorin tekemät asiakkaan haastattelut olivat hyödyllisiä. Asiakas sai tietoa ja neuvoja lääkitykseensä, ja samalla asiakkaan käyttämä lääkitys selkiytyi ja mahdolliset ongelmat paljastuivat. Toisessa tiimissä todet­tiin, että jos lääkitys on täysin hoitajien vastuulla, ei proviisorin kannata haastatella asiakasta. Lääkityksen arviointi onnistuu tällöin sairaanhoitajan kirjausten perusteella, kun hoitajaa on ohjeistettu huomioimaan arvioinnin kannalta oleelliset asiat. Lääkehoidon seuranta parani molemmissa tiimeissä mallin kehityksen aikana. Tämä johtui siitä, että lääkärit alkoivat kirjoittaa hoitajille seurantaan tarkat ohjeet ja hoitajat rupe­sivat kirjaamaan seurannan kuvailevasti. Johtopäätökset: Tutkimuksessa kehitetty moniammatillinen lääkehoidon arvioinnin toimintamalli selkeyt­ti eri toimijoiden vastuualueita ja paransi lääkehoidon seurantaa. Lääkehoidon arvioinnin mallia joudutaan usein muokkaamaan saman organisaation sisälläkin eri yksiköiden ja tiimien toimintaan sopivaksi. Farmasisti tuo oman ammatillisen näkökulmansa asiakkaan hoitoon, mikä täydentää hoitokokonaisuutta.
  • Tossavainen-Nikki, Linda (2020)
    Subject of this study was referrals in marketing authorisation procedures of medicines, in particular related with bioequivalence studies. The focus was in bioequivalence studies of the generic medicines. Referrals are processes in which controversial questions related with marketing authorisations are solved. Bioequivalence studies are required from the generic medicinal products against the original product. Purpose of the study was to find out if the latest renewed bioequivalence guidance from the year 2010 has had an influence in the number of referrals or the reasons for referral. Research material for the case study has been collected mainly from the European Medicines Agency’s public files where information of the referrals can be found via public assessment reports and other public documents and statistics. A list of all the referrals in which the main reason for referral was related with the bioequivalence studies, altogether thirty eight (38) cases, was created and the product list was further investigated against the updated bioequivalence guidance and categorised according to the year of the referral as well as the detailed description of the reason for referral. As a conclusion of the study, one major group of referrals related with bioequivalence study, was noted: the fed and fasting conditions during bioequivalence studies. The bioequivalence guidance from the year 2010 included improved guidance regarding the fed and fasting conditions. Some medicinal products have a different bioavailability depending weather they have been taken with or without meal. Usually fasting conditions is the most sensitive condition to study bioequivalence. Recommendations of the SPC (Summary of Product Characteristics) of the original medicine are followed when choosing fed or fasting conditions for the study. There was found a connection with the rise of the referral cases was and the fast increase of the generic marketing authorisation applications from year 2005 to year 2010. One reason for the number of generics was the generic substitution. However, it was noted that number of referrals did not increased the same amount and share of the bioequivalence referrals was smaller after introducing the new bioequivalence guideline. In this study, also referrals regarding Good Clinical Practise (GCP) were briefly reviewed since some bioequivalence related referrals dealt with deficiencies in the Contract Research Organisations (CRO’s). Authorities are responsible for inspecting these facilities in order to guarantee the reliability of the clinical studies as well as safety and efficacy of the studies. However, there were only seven referrals regarding CRO’s and therefore it was not possible to make deep conclusions based on these cases due to the narrow material. However, in most of these referral cases the outcome was that there were not such neglects which would have been criteria for suspension of the marketing authorisations.
  • Heikkilä, Juha (2018)
    Background and purpose: COPD is one of the leading causes of morbidity and mortality worldwide. Although medication counseling interventions by pharmacists have been found to support the management of COPD, little is known about pharmacists' knowledge concerning COPD and regular practices and perceptions concerning medication counseling of COPD patients. The purpose of this study was to research these topics among Finnish community pharmacists. Materials and methods: In January 2017, an electronic survey was e-mailed to Finnish community pharmacies (n=741) via the Association of the Finnish Pharmacies. One pharmacist from each pharmacy, preferably a specialist in asthma, was invited to answer the survey. Results: Completed responses were received from 263 pharmacists (response rate =35%), of whom 196 pharmacists were specialists in asthma. Response rate among asthma pharmacists was 42%. Pharmacists were positive about their role in medication counseling and in support of the self-management of COPD patients. COPD-related knowledge was self-assessed as being good and was on a good level in respect of basic facts. However, almost half (46%) of the pharmacists did not know that COPD is considered a national public health issue, and ~50% of the pharmacists were not familiar with the current care guideline on COPD. Medication counseling was found to be more medicinal product-driven and less advisory concerning lifestyle changes such as smoking cessation and physical exercise. Conclusion: Although the pharmacists' knowledge of COPD was good on general topics, there were some gaps in their knowledge on the current care guideline and status of the disease. Pharmacists should more systematically individually target medication counseling according to patients' needs. In addition, lifestyle treatments, including smoking cessation and physical exercise, should be part of the medication counseling.
  • Koskinen, Susanna (2018)
    Terveellisyys, luonnollisuus ja erikoisruokavaliot ovat yhä edelleen nousevia trendejä huolimatta siitä, että kuluttajat ovat taantuman aikana tarkkoja rahankäyttäjiä. Vitamiinien ja muiden ravintolisien käyttö on suomalaisten keskuudessa varsin yleistä: Finravinto 2012 –tutkimuksen mukaan miehistä 43 % ja naisista 64 % käytti ravintolisiä. Ravintolisien myyntipaikat ovat Suomessa moninaisia: valmisteita ostetaan apteekkien lisäksi esimerkiksi päivittäistavarakaupoista ja verkostomarkkinoinnin kautta. Sen sijaan lääkelain alaisia, myyntiluvallisia kasvirohdosvalmisteita myydään vain apteekeissa samoin kuin rekisteröityjä perinteisiä kasvirohdosvalmisteita, mikäli rekisteröinnin yhteydessä on pidetty tarpeellisena rajoittaa myyntikanavaa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää 750 suomalaisessa apteekissa käytössä olevan Herbalbase-tietokannan käyttökelpoisuutta apteekkityössä. Tietokannasta seulottiin ne ravintolisät ja itsehoidon kasvirohdosvalmisteet (mukaan lukien perinteiset kasvirohdosvalmisteet), joita apteekeista löytyi varastosta. Valmisteita tarkasteltiin siitä näkökulmasta, löytyykö niiltä Herbalbasen mukaan näyttöön perustuvaa tehoa ja toisaalta selvitettiin kyseisten aineiden voimassa olevat terveysväitteet sekä kasvirohdosvalmisteiden ja perinteisten kasvirohdosvalmisteiden osalta tiedot siitä, löytyykö Herbalbase-tietokannasta Euroopan Unionin (EU) kasvimonografioiden ja yhteisöluettelon tietoja vastaavat tiedot. Lisäksi toteutettiin lyhyt kysely niissä apteekeissa, joiden ravintolisä- ja kasvirohdosvalmistevalikoimaan käytiin tutustumassa. Tutkimusapteekkien (n=3) valikoimista löytyi Herbalbasen aineita enimmillään 145 kappaletta. Laajin valikoima oli apteekissa, josta oli pisin matka lähimpään luontaistuotekauppaan ja suppein valikoima apteekissa, jonka kanssa samalla kauppakäytävällä sijaitsi luontaistuotemyymälä. 27:lla apteekkien valikoimista löytyneellä aineella oli Herbalbasen mukaan näyttöön perustuvaa tehoa vähintään yhdessä käyttöaiheessa. 15:lle tarkastelun kohteena olleelle aineelle löytyi Euroopan komissiossa hyväksytty terveysväite. 82:lle tarkastelluista aineista löytyi EU:n kasvimonografia. Herbalbasessa näyttöön perustuvia indikaatioita esitetään hyvin vähän eikä tietokannasta suoraan nouse esiin se, millä aineella on hyväksyttyjä terveysväitteitä, mitä kasviperäistä ainetta on käytetty Suomessa hyväksytyn kasvirohdosvalmisteen tai perinteisen kasvirohdosvalmisteen vaikuttavan aineen valmistukseen tai mistä kasviperäisestä aineesta löytyy EU:n kasvimonografia ja sitä kautta käyttöindikaatioita. Tutkimusapteekeissa toteutetun kyselyn tulokset osoittivat, että apteekit pyrkivät koostamaan ravintolisä- ja kasvirohdosvalmistevalikoimansa pääsääntöisesti sellaisten valmisteiden ympärille, jotka ovat myynnissä vain apteekissa. Mainonta ja asiakkailta tulevat kyselyt muovaavat valikoimaa kuitenkin laajemmaksi. Henkilökunnan osaaminen kyseisiin valmisteryhmiin liittyen on vaihtelevaa ja perustuu pitkälti omaan aktiivisuuteen. Aiheeseen liittyvää täydennyskoulutusta kaivattaisiinkin puolueettoman tahon järjestämänä. Tietoa valmisteista etsitään Herbalbasesta, valmistajien tuottamasta materiaalista, sähköisistä portaaleista sekä kirjallisuudesta. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että Herbalbase-tietokannalle ei apteekkikäytössä ole tällä hetkellä haastajaa, vaikka sen sisältöön liittyykin useita heikkouksia.
  • Lindgren, Marcus (2019)
    Intranet koostuu lähiverkkoon kytketyistä työasemista ja palvelimista ja se toimii useimmiten tiedon ja erilaisten dokumenttien välityskanavana. Intranet parantaa tai tehostaa asiakaspalvelua helpottaen ja nopeuttaen tiedon löytymistä. Henkilöstöhallinnon näkökulmasta intranetillä saadaan informoitua esimerkiksi työsuhdeasioista, työvuoromuutoksista, sairauspoissaoloista ja lomista. Sen avulla voidaan myös kerätä tietoa, esimerkiksi palautteita tai kehitysideoita. Tässä projektityössä suoritetun Webropol-kyselyn tulosten perusteella 91 %:lla vastanneista apteekeista on intranet käytössä. Kyselyyn vastanneista apteekeista 72 % oli tyytyväisiä nykyiseen ratkaisuunsa, mutta noin 50 % vastaajista mainitsi toivovansa silti lisää ominaisuuksia intranetiinsä. Projektityössä apteekeille laadittiin Webropol-kysely, joka sisälsi valmiin strukturoidun lomakkeen. Kyselyssä käytettiin sekä suljettuja että avoimia kysymyksiä intranetin sisällöstä, alkuperästä, käytöstä ja tarpeesta. Vastaukset saatiin sadalta apteekilta. Tavoitteena oli selvittää intranetin ja sähköisten apteekkijärjestelmien nykytilanne apteekeissa ja kuvata käytännön apteekkityössä ilmenevät tarpeet sähköisille palveluille Espoon 7. apteekissa. Tarpeiden identifiointi johtaa esimerkinomaisesti sähköisen ratkaisun suunnitteluun ja ohjelman rakentamiseen, jotka esitellään projektityössä. Kyselyyn osallistuneista apteekeista 95 %:lla oli apteekkijärjestelmätoimittajalta hankittu intranet. Sisällöltään kaikilla oli intranetissä ilmoitustaulu ja valtaosalla toimintaohjeet sekä kalenteri. Muita mainittuja toimintoja olivat Kelan ja reseptinkäsittelyn ohjeet, palavereiden yhteenvedot, markkinointimateriaalit, työpaikkakassat, lomakearkisto, keskustelupalsta ja päivävuorot. Eniten toivottuja uusia ominaisuuksia olivat sähköinen huumausainekirjanpito, lukukuittaukset, työ/päivävuorot sekä personoidut näkymät. Koska apteekit suosivat voimakkaasti apteekkijärjestelmätoimittajien valmiita intranetratkaisuja, on selvää, että toimittajien kannattaisi panostaa lisäominaisuuksien kehittämiseen. Voidaan arvioida, että toivottujen ominaisuuksien kehittäminen ei vaatisi kovin suurta panostusta toimittajilta, mutta ne helpottaisivat apteekin arkea merkittävästi ja toisivat kilpailuetua toimittajalle. Intranet on yleistynyt lähes välttämättömäksi työkaluksi helpottamaan ja nopeuttamaan jokapäiväistä apteekkiarkea ja asiakaspalvelua. Se on osa digitaalisia ratkaisuja, jotka jatkuvasti yleistyvät apteekeissa tehostaen toimintaa ja tuoden samalla kustannussäästöjä. Digitalisaatio on edennyt viime vuosina ilahduttavasti apteekkitoimialalla. Tästä esimerkkejä ovat sähköinen resepti, verkkoapteekit, Kela-korvausten ja maksusitoumuksien reaaliaikainen tarkistus, varastoautomatiikka sekä lääkevarmennusjärjestelmän käyttöönotto. Uudelle kehitykselle ja olemassa olevien ratkaisujen jalostamiselle on kuitenkin vielä runsaasti sijaa.
  • Lauroma, Susanna (2020)
    Johdanto: Monet lääkkeet lisäävät kaatumisvaaraa. Eniten kaatumisvaaraa lisäävät sydän- ja verisuonisairauksien lääkkeet sekä uni- ja rauhoittavat lääkkeet. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, mitä kaatumisvaaraa lisääviä, iäkkäille varauksin tai iäkkäillä vältettäviä lääkeaineita kaatumisen takia akuutille geriatriselle poliklinikalle hoitoon hakeutuneilla iäkkäillä oli käytössä sekä lääkkeiden käyttöön tehdyt muutokset. Aineisto ja menetelmät: Tutkimusaineiston muodostivat akuutille geriatriselle poliklinikalle 1.9.2013–1.9.2014 kaatumisen tai pyörtymisen takia hoitoon hakeutuneet iäkkäät (≥ 75-vuotiaat) potilaat (n = 236). Kaatumisvaaraa lisäävät lääkkeet määriteltiin Iäkkäiden kaatumisten ehkäisy (IKINÄ) -oppaan mukaisesti. Iäkkäille varauksin soveltuvat lääkeaineet (C-taso) tai iäkkäillä vältettävät lääkeaineet (D-taso) määriteltiin Fimean 75+-tietokannan mukaisesti. Tulokset: Potilaiden keski-ikä oli 84,4 (keskihajonta 7,7) vuotta, ja heistä 165 (70 %) oli naisia. Potilailla oli käytössä keskimäärin 10 säännöllisesti ja/tai tarvittaessa käytettävää lääkettä (vaihteluväli 0–23). Yleisimmin käytetty lääkeaine oli parasetamoli. Kaatumisvaaraa lisäävistä säännöllisesti käytettävistä lääkeaineista yleisimmät olivat bisoprololi ja furosemidi; Fimean 75+-tietokannan C-tason lääkeaineista yleisin oli mini-ASA ja D-tason lääkeaineista magnesium. Tarvittaessa käytettävistä lääkeaineista yleisimmät olivat vastaavasti glyseryylitrinitraatti (IKINÄ-opas), tsopikloni (C-taso) ja natriumpikosulfaatti (D-taso). Yhteensä 199 potilaalla oli yksi tai useampi sydän- ja verisuonisairausdiagnoosi. Näillä potilailla kaatumisvaaraa lisäävistä lääkeaineista yleisimmin käytössä olivat bisoprololi ja furosemidi. Niillä, joilla sydän- ja verisuonisairautta ei ollut (n = 37), yleisimmin käytössä olevat lääkeaineet olivat oksatsepaami ja tematsepaami. Johtopäätökset: Kaatumisvaaraa lisäävien, iäkkäille varauksin soveltuvien sekä iäkkäillä vältettävien lääkeaineiden käyttö näyttää olevan yleistä kaatumisen takia hoitoon hakeutuneiden iäkkäiden keskuudessa. Kaikkien edellä mainittujen lääkeaineiden käyttöä ei voida kokonaan lopettaa, mutta näitä lääkeaineita iäkkäille potilailla määrättäessä voidaan päätöksenteon tukena käyttää olemassa olevia tietokantoja ja arvioida näiden lääkeaineiden käytön hyöty-haittasuhdetta sekä tarkoituksenmukaisuutta.
  • Suorsa, Hilkka (2007)
    Osaamisen johtamisen tulee lähteä liikkeelle yrityksen strategiasta, visiosta ja tavoitteista. On mietittävä strategisia tulevaisuuden menestystekijöitä ja mitä se tarkoittaa osaamisen suhteen eli millaista osaamista tulevaisuudessa tarvitaan. Tänä päivänä osaamisen systemaattisen kehittämisen merkitys muuttuvassa toimintaympäristössä korostuu. Apteekkilaisten on pidettävä ammattitaitonsa laadukkaana ja kyettävä vastaamaan muuttuviin osaamistarpeisiin, koska henkilökunnan osaaminen on asiantuntijatyössä keskiössä. Projektityön tavoitteena oli saada Oriveden apteekin osaamisen kehittämiseen suunnitelmallisuutta ja tavoitteellisuutta laatimalla prosessimalli osaamisen johtamiseen. Osaamiskarttojen laadinta yhdessä henkilökunnan kanssa ja osaamiskartoituksen toteutus itsearviointina nykyosaamisen selvittämiseksi olivat keskeisiä prosessin vaiheita. Osaamisen kartoittamismenetelmänä käytettiin yksilön työtehtävään perustuvaa kartoittamismenetelmää. Työn tuloksena syntyneiden kehittymissuunnitelmien avulla toteutetaan henkilökunnan kehittäminen. Projektityön tuloksena apteekissa on osaamisen johtamisen prosessimalli. Farmaseuteilla ja teknisellä henkilökunnalla on osaamiskartat, joilla osaamiskartoitus toteutettiin tässä projektissa. Työn tuloksena työntekijöillä on henkilökohtaiset kehittymissuunnitelmat, lisäksi laadittiin ryhmä- ja yrityskohtainen kehittymissuunnitelma. Osaamisen kehittämisessä johto on tärkein osaamisen johtamisen taso. Johto antaa resurssit ja mahdollistaa kehittämistoimenpiteet. Yhteistoiminnallisuuden korostaminen prosessin alusta alkaen antaa hyvät lähtökohdat osaamisen kehittämiselle. Osaamisen kehittämisessä suunnitelmallisuus ja tavoitteellisuus korostuvat. Osaamisen arviointimenetelmänä prosessi on käyttökelpoinen juuri siinä apteekissa mihin se on laadittu. Apteekin on aina itse määriteltävä lähtökohdat ja tavoitteet osaamisen kartoittamistyölle. Siksi prosessi ei ole suoraan siirrettävissä toiseen apteekkiin.
  • Eriksson, Siv (2006)
    Syftet med undersökningen var att nå en större klarhet i hur apoteksprovisorer ser på sig själva som ledare och hurudana svårigheter de mött som ledare på apotek. Väldigt lite forskning har gjorts med denna infallsvinkel. Undersökningen genomfördes som halvstrukturerad temaintervju. Sex provisorer som arbetat 1-5 år på apotek och där personalantalet var minst fem, intervjuades. Temaområden i intervjuerna var ledarskap, problemsituationer och konflikter. Det teoretiska perspektiv som användes var gruppsykologiskt. I flera av intervjuerna framkom det att apoteksprovisorerna upplevde sitt ledarskap som otydligt. De flesta av de intervjuade ansåg sig följa en demokratisk ledarstil. De intervjuade hade upplevt svårigheter med att ta position som ledare i arbetsgemenskapen på apoteket. Ledarskapsutbildningen i grundutbildningen upplevdes som otillräckligt och i synnerhet önskade de intervjuade mera färdigheter i ledande av människor. Det kollegiala stödet ansågs som viktigt och ledarskapskurser ansågs ge nyttiga redskap för apotekens vardag. De intervjuade apoteksprovisorerna hade i sitt arbete som ledare mött svårigheter som gällde relationerna mellan människorna i arbetsorganisationen. Graden av konflikterna varierade från ”sandlådsfenomen” till mobbning. Många av respondenterna hade i sin arbetsorganisation upplevt förändringsmotstånd. Flera respondenter hade upplevt problem vid apotekarbyten som orsakat förändringar och därmed osäkerhet i arbetsorganisationen. Provisorn har på apoteken en krävande mellanchefställning som fordrar anpassningsförmåga enligt varierande förväntningar från alla håll i organisationen. Enligt denna undersökning har man inte tillräckligt betonat vikten av personalledning vare sig på apoteken eller inom grundutbildningen. Spelreglerna gällande ledarskapet på apotek kunde kommuniceras bättre mellan apotekaren och provisorn/provisorerna. På basen av denna underökning kan man dra slutsatsen att gruppsykologiska teorier skulle kunna fungera som verktyg i apotekens vardag. Genom ökad förståelse för de processer som rör ledarskap och genom kritisk reflektion kring ledarskap i praktiken kunde såväl apoteksprovisorn som apotekaren bättre ta hand om apotekens viktigaste resurs, personalen, förbättra deras motivation och därmed även förbättra apotekens verksamhetsförutsättningar och lönsamhet. Flere av de intervjuade upplevde sig ha haft stöd av erfarna kolleger. I framtiden kunde utredas om mentorskap eventuellt kunde stöda apoteksprovisorerna i början av deras karriär.
  • Puustinen, Antti (2007)
    Lääkealan ja erityisesti apteekkien toimintaympäristö on ollut voimakkaiden muutosten keskellä viime vuosina. Useat jo toteutetut ja suunnitelmissa olevat muutokset heikentävät apteekkien taloudellista liikkumavaraa. Toisaalta kuluttajat arvostavat apteekkilaisten työtä yhä enemmän. Positiivisia muutoksia toimintaympäristöön ei ole odotettavissa, joten ainoa mahdollisuus on toiminnan tehostaminen, osin jopa radikaalisti ja samalla pioneerihengessä. Yksi apteekkien tärkeimmistä tukiprosesseista on materiaalivirtojen hallinta. Se vaatii asiantuntevaa henkilöstöä, riittäviä työvälineitä ja toimivaa tietojärjestelmää. Rowan keräilyvarastoautomaatti on esimerkki siitä, miten apteekin logistista toimintaa voidaan virtaviivaistaa tehokkaasti ja taloudellisesti sekä samalla parantaa lääkitysturvallisuutta. Keräilyvarastoautomaatin käyttöönottaneet apteekit (apteekkarit, n = 3, ja henkilökunta, n = 50) arvioivat omaa toimintaansa sekä ennen implementointia että sen jälkeen. Mielipiteet vahvistivat selvitettyjä muutoksia, jotka koskivat saapuvan tavaran käsittelynopeutta (aika), hyllytys-, keräily- ja toimitusvirheitä (määrä, laatu ja aika), reseptilääkkeiden keräilynopeutta (aika ja varmuus) sekä talousasioita (euro). Saapuvan tavaran käsittelyyn kuluu 50 % vähemmän työaikaa aiempaan verrattuna. Lisäksi samalla voidaan tehdä muita avustavia, teknisiä tehtäviä, koska yhtä lääkepakkausta ei käsitellä kuin yhden kerran ennen automaattista hyllytystä. Parhaimmillaan on saavutettu 1100 pakkausta ja kerätty 600 pakkausta (500 reseptiä) yhdeksän tunnin aikana (apteekki avoinna klo 9 – 18) eli keräilyvarastoautomaatti on tehnyt 1700 siirtoa eli 190 siirtoa tunnissa. Hyllytys- ja keräilyvirheiden määrä on lähes nolla. Aiemmin keräilyvirheitä oli selvitysten mukaan viisi - kahdeksan virhettä per työpäivä eli 1500 - 2500 virhettä per vuosi. Keräilyvarastoautomaatin käyttöönoton jälkeen hyllytys- ja keräilyvirheitä on arviolta yksi prosentti aiemmasta. Automaatti ei tee virhettä vaan sitä käyttävä ihminen. Keräilyn tai hyllytyksen aiheuttamia toimitusvirheitä ei ole kirjattu käyttöönoton jälkeen – aiemmin niitä oli noin kymmenen per vuosi (sekä kaikki toimitushetkellä huomatut ja korjatut virheet, joita ei ole dokumentoitu). Lääkitysturvallisuuden paranemisen lisäksi apteekin toiminta on nyt rauhallisempaa ja jämäkämpää. Reseptilääkkeiden keräilynopeus parani 100 asiakkaan otannalla 15 sekuntia reseptiä kohti. Reseptinkäsittelynopeus parani 49 sekuntia eli 17 % reseptin kirjoittamisen alkamisesta siihen, kun asiakas lähti kohti kassaa. Tässä on toki huomioitava mahdolliset virhelähteet. Reseptien toimitusnopeus parani 10 % 15 toimitetusta reseptistä 17 reseptiin tunti per henkilö. Muutos näkyy selvästi resepti- ja asiakasmäärien kasvuna. Tärkeintä on huomioida se, että reseptilääkkeiden keräily toimii aina apteekin ollessa avoinna 365 / 7 / 24 –periaatteella. Henkilöstökuluissa säästö on 100 000 euroa vuodessa, joten investointi on kannattava alle kahdessa vuodessa. Lääkitysturvallisuuden ja taloudellisen tehokkuuden lisäksi apteekkien työilmapiiri on parantunut.
  • Heikfolk, Mona (2006)
    Typ 2-diabetes ökar explosionsartat i hela den industrialiserade världen och hör intimt ihop med det ständigt växande antalet överviktiga personer. Den finländska DPSstudien var den första i världen att visa att typ 2-diabetes kan förebyggas/skjutas på framtiden, om man i tid ändrar sina kost- och motionsvanor. Människorna måste dock få information om riskerna med sin livsstil och också konkreta förslag till ett hälsosammare liv. Målet med denna undersökning var att på Kyrkoapoteket i Vasa utveckla en modell för regelbunden riskbedömning av individer med hög risk att få typ 2-diabetes genom att använda riskbedömningsblanketten för typ 2-diabetes och att tillsammans med den övriga hälsovården besluta vid vilka riskpoäng och vart högriskindivider skall slussas vidare från apoteket för noggrannare undersökningar samt att motivera personer med stor risk att insjukna i typ 2-diabetes att gå ner i vikt genom ändrade kost- och motionsvanor. I samband med denna undersökning tillfrågades Kyrkoapotekets kunder om deras åsikter om apoteket som aktiv deltagare i det preventiva folkhälsoarbetet. Under tiden september-december 2005 gjordes 65 riskbedömningar. Av testpersonerna var 71 % kvinnor och 29 % män. Mer än två tredjedelar var över 55 år. Av de testade männen var alla överviktiga (viktindex över 25 kg/m2), medan 61 % av kvinnorna var överviktiga. Endast 11 % av männen och 22 % av kvinnorna hade ett midjemått under riskgränsen (94 cm för män och 80 cm för kvinnor). 32 % av männen och 28 % av kvinnorna fick mer än 15 riskpoäng och uppmanades att ta kontakt med diabetessköterskan för noggrannare utredning. Blodsockret mättes på 35 personer, men ingen av dessa hade vid mättillfället alarmerande höga värden. Testpersonerna var mycket positiva till apotekets deltagande i preventivt folkhälsoarbete. De önskade konkreta råd för att äta hälsosammare, hitta lämplig motionsform och gå ner i vikt. I apotekets enkätundersökning i oktober 2005 önskade 35 % av de svarande (75 personer) att apoteket skulle erbjuda mätning av blodsockervärdet. Dessutom önskade 41 % kolesterolmätning och 39 % blodtrycksmätning på apoteket. Via apoteken kan man nå också sådana högriskindivider, som inte har några andra kontakter med hälsovården. Apoteken har långa öppettider och personalen är kunnig. Riskbedömning av typ 2-diabetes är ett utmärkt sätt för apoteken att profilera sig som en viktig länk i hälsovårdskedjan.
  • Ahonen, Merja (2006)
    Apteekin tekninen henkilökunta on farmaseuttisen henkilöstön vahva taustatuki, joka huolehtii osaltaan apteekin toiminnan sujuvuudesta. Lääkealan perustutkinto laajeni vuonna 2001 120 opintoviikon pituiseksi ja tutkintonimikkeeksi tuli lääketyöntekijän sijasta farmanomi. Vuonna 2004 lääkealan perustutkinnon apteekkialan koulutusohjelman tutkintonimikkeeksi tuli lääketeknikko. Apteekkialan koulutusohjelmaan ennen asetuksen voimaantuloa otetut opiskelijat voivat valita tutkintonimikkeekseen farmanomin tai lääketeknikon. Lääketeknikkokoulutus on lääkehuollon toisen asteen tutkinto ja sitä järjestää Suomessa viisi eri oppilaitosta. Tämän projektityön tarkoituksena oli survey- eli kyselytutkimuksella selvittää lääkealan perustutkinnon apteekkialan koulutusohjelman suorittaneiden mielipiteitä koulutuksen työelämävastaavuudesta. Kyselyllä selvitettiin myös lääketeknikkojen ja farmanomien taustatietoja sekä tutkinnon suorittamisen jälkeisiä suunnitelmia. Kysely lähetettiin 73:lle vuosina 2004 ja 2005 Helsingin sosiaali-ja terveysalan oppilaitoksen ja Savon ammmatti-ja aikuisopiston apteekkialan koulutusohjelmasta valmistuneelle lääketeknikolle tai farmanomille. Tulokset käsiteltiin Excell-taulukkolaskentaohjelmaa apuna käyttäen. Kyselylomakkeen palautti 40 lääketeknikkoa tai farmanomia, jolloin vastausprosentti oli 54,8 %. Suurin osa eli 85 % kyselyyn vastannaista lääketeknikoista tai farmanomeista oli valmistunut Helsingin sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksesta ja 15 % oli valmistunut Savon ammatti- ja aikuisopistosta. Ammatillista toimintaa, lääkkeiden vastaanottoa ja identifiointia, lääkkeiden varastointia, tietotekniikan käyttöä sekä logistiikkaa pidettiin erittäin tärkeinä lääketeknikkona työskentelyn kannalta. Projektityöskentelyä pidettiin vähiten tärkeänä lääketeknikkona työskentelyn kannalta. Salassapitomääräysten noudattaminen ja tuotetoimitusten vastaanottaminen ja tarkastaminen vastasivat erittäin hyvin lääketeknikon työtehtäviä apteekissa. Palkanlaskenta ja kuukausitilitysten hoitaminen, työvuorolistojen laatiminen sekä apteekin markkinoinnin suunnittelu ja toteuttaminen vastasivat vähiten lääketeknikon työtehtäviä apteekissa. Lääketeknikot lisäisivät koulutusohjelmaansa lähinnä laskutusta, reseptinkäsittelyä ja pankkiohjelmien käyttöä. 65 % lääketeknikoista tai farmanomeista työskenteli kyselyhetkellä apteekissa ja 32, 4 % opiskeli kyselyhetkellä farmaseuttikurssilla. Kysely osoitti, että lääkealan perustutkinnon apteekkialan koulutusohjelmalle on selkeää tarvetta.

View more