Muut opinnäytteet

 

Collections in this community

Recent Submissions

  • Kuukka, Heli (2022)
    Ympäristöä kuormittavat lääkeainejäämät kertyvät vesiin ja maaperään useiden eri lähteiden kautta. Lääkeaineiden tai niiden eliminaatiotuotteiden päätyessä ympäris-töön niillä voi olla monia merkittäviä haittavaikutuksia vesiympäristön ja maaperän eliöille. Euroopan komissio on edellyttänyt vuodesta 2005 lähtien, että ihmislääkkeille on myyntilupahakemuksen yhteydessä esitettävä ympäristöriskinarviointi (direktiivi 2001/83/EC, artikla 8(3)). Ympäristöriskinarvioinnissa noudatetaan Euroopan lääke-viraston ohjeistusta (Guideline on the environmental risk assessment of medicinal pro-ducts for human use, EMEA/CHMP/SWP/4447/00 corr 2), joka tuli voimaan vuonna 2006. Ohjeistus määrittelee ympäristöriskinarvioinnin vaatimukset ja testausstrate-gian ihmislääkkeille. Riskinarviointi koskee uusia vaikuttavia aineita ja vanhojen vai-kuttavien aineiden rinnakkaisvalmisteita, jos on oletettavissa, että rinnakkaisvalmis-teiden markkinoille tulo kasvattaa niiden aiheuttamaa ympäristökuormitusta tai -ris-kiä merkittävästi. Euroopan lääkeviraston ohjeistuksen mukaan vaikuttavan aineen ympäristöriskiä ar-vioidaan kaksivaiheissa prosessissa. Ensimmäisessä vaiheessa arvioidaan ympäristö-altistuksen määrää pintavesissä (eng. predicted environmental concentration, PEC) vaikuttavan aineen arvioidun kulutuksen perusteella. Mikäli kynnysarvo ylittyy, ris-kinarviointia jatketaan vaiheeseen II.
  • Korhonen, Mirka (2022)
    Yrityksen brändi muodostuu asiakkaan muodostaman mielikuvan ja kokemuksen kautta. Yritys rakentaa brändiään toiminnalla, viestinnällä ja visuaalisella ilmeellä. Brändin rakennus on jatkuva prosessi ja sen tehtävänä on yrityksen arvon kasvattaminen. Projektityön tavoitteena oli tutkia yksityisten apteekkareiden apteekeissaan toteuttamaa brändiä, sen rakentamiseksi käytettyjen keinojen laajuutta ja markkinointia. Projektityössä tunnistettiin mitä brändiä apteekit toteuttivat, valitut apteekin brändin erottautumistekijät, kotisivu-/verkkoapteekki-, apteekkiketju- ja kanta-asiakasjärjestelmästatusta, ja apteekkien käyttämiä omia ja ostettuja markkinointikanavia. Tutkimus apteekkareille (n=605) toteutettiin sähköisenä kyselynä (Webropol), jossa hyödynnettiin strukturoituja kysymyksiä. Tutkimukseen osallistujat olivat Suomen Apteekkariliiton jäseniä. Kerätty aineisto siirrettiin Exceliin (versio 2208) kuvailevaa tilastotieteellistä analyysia (suorat jakaumat) varten. Kyselyyn vastasi 224 (vastausprosentti 37 %) apteekkaria. Yleisimmin (44 %) apteekkarit näyttivät toteuttavan apteekissaan pääasiallisesti Suomen Apteekkariliiton brändiä ja yleisimmin valittu (83 %) apteekin brändin erottautumistekijä oli asiantunteva henkilökunta ja asiakaspalvelun laatu. Yli puolella (64 %) näytti olevan omat kotisivut, mutta ei verkkoapteekkia. Kun apteekilla oli verkkoapteekki (35 % vastaajista), näytti se toimivan yhtä usein kotisivuna kuin erillisessä verkko-osoitteessa omalla liiketoimintanimellä. Suurin osa apteekkareista (75 %) kuului apteekkiketjuun ja jakoi asiakkailleen lehteä, ja hieman yli puolella (53 %) näytti olevan käytössä kanta-asiakas- tai etuohjelma. Apteekkarit näyttivät käyttävän yleisimmin omina markkinointikanavina kotisivuja/verkkoapteekkia (85 %) ja Facebook sivuja (84 %). Kotisivuja/verkkoapteekkia käytettiin yleisemmin enemmän brändimarkkinointiin (42 %) kuin sekä brändi- että tuote-/kampanjamarkkinointiin (31 %) tai kuin tuote-/kampanjamarkkinointiin (27 %). Apteekkarit näyttivät ostavan yleisimmin mainostilaa sanomalehdestä (80 %) ja sponsorointina (49 %). Useimpia brändin rakentamisen keinoja näyttivät toteuttavan apteekkarit, joiden apteekit sijaitsivat kaupungeissa, ja joiden läheisyydessä toimi toisia apteekkeja. Apteekin koon kasvaessa käytettyjen brändin rakentamisen keinojen ja omien markkinointikanavien keskimääräinen lukumäärä näytti lisääntyvän.
  • Ahlfors, Mervi (2022)
    Apteekit tarjoavat nykyisin monenlaisia rationaalista lääkehoitoa ja terveyttä edistäviä palveluja. Tämän katsauksen tavoitteena on kuvata, mitä näiden palveluiden taloudellisesta vaikuttavuudesta tiedetään viime vuosien aikana julkaistujen järjestelmällisten katsausten ja meta-analyysien perusteella.
  • Väre, Jenna (2022)
    Tutkielman tavoitteena oli kartoittaa velvoitevarastointilain aiheuttamia käytännön haasteita lääkeyritysten näkökulmasta sekä syitä miksi saatavuushäiriöilmoitukset ovat usein ilmoitettu myöhässä tai jätetty ilmoittamatta lääkeyritysten toimesta. Tutkimusmenetelmäksi valikoitui kirjallisuuskatsaus sekä lääkeyrityksille lähetetty kyselytutkimus. Kirjallisuuskatsauksessa käytiin läpi velvoitevarastoitilain nykyisiä vaatimuksia ja periaatteita sekä saatavuushäiriöiden syitä ja saatavuushäiriöistä ilmoittamista. Lääkeyrityksille lähetetty kysely koostui monivalintakysymyksistä ja avoimista kysymyksistä. Monivalintakysymyksillä pyrittiin saamaan laajempi kuva velvoitevarastoinnin sekä lääkkeiden saatavuushäiriöilmoitusten haasteista. Avoimilla kysymyksillä pyrittiin selvittämään konkreettisia käytännön esimerkkejä, kokemuksia ja haasteita koskien velvoitevarastointia sekä saatavuushäiriöilmoitusten jättämistä. Vaikka velvoitevarastointi koettiin tärkeäksi työkaluksi lääkkeiden saatavuuden varmistamiseksi Suomessa, todettiin että velvoitevarastointilakia tulisi päivittää vastaamaan paremmin nykypäivän käytännön haasteita ja lainsäädännön tulisi olla joustava, jotta se ei heikennä yritysten halukkuutta tuoda lääkkeitä Suomen markkinoille. Velvoitevarastointilain uudistamisessa tulisi harkita mm. velvoitevarastoinnin vastuiden selkeää jakoa useammalle eri taholle, velvoitevarastoinnin korvausten määrää, velvoitevarastoitavat tuotteiden listan supistamista, varastointovelvoitemäärien alentamista ja alituslupakäytäntöjen päivittämistä. Vuonna 2020 alkanut COVID-19 pandemia lisäsi lääkkeiden saatavuushäiriöiomoituksia. Saatavuushäiriöiden syyt olivat moninaisia ja tieto toimituskatkosta on usein tiedossa myyntiluvan haltijalla vasta joitain viikkoja ennen toimituskatkon alkua. Täten saatavuushäiriöilmoitusten jättäminen yli kaksi kuukautta ennen toimituskatkoa on todellisuudessa hyvin hankalaa. Tutkielmassa on annettu kyselyn perusteella muutosehdotuksia mm. saatavuushäiriöilmoitusten aikarajoihin, käytäntöihin sekä maksuihin.
  • Nykänen-Lindqvist, Tina (2021)
    Tässä toimintatutkimuksessa tarkoituksena oli arvioida ja kehittää Raaseporin kotihoidon lääkitysturvallisuutta. Lääkehoidon hallinta on tärkeä osa kotihoidon palveluja. Siksi on tärkeää, että lääkehoidon toimintaohjeet ja käytännön toiminta tukevat turvallista lääkehoitoprosessia kotihoidossa. Kotihoidon lääkehoitoprosessin turvallisuudesta tiedetään melko vähän verrattuna hoitokoteihin ja sairaaloihin. Kotihoidon toimintaolosuhteiden erilaisuuden ja palvelun lisääntyvän käytön vuoksi on tärkeää tutkia myös lääkehoitoprosessia sekä järjestelmään rakennettuja suojuksia, joita Inhimillisen erehdyksen-teorian mukaan tarvitaan virheiden välttämiseksi. Toimintatutkimuksen tavoitteena oli arvioida ja kehittää kotihoidon lääkitysturvallisuutta Raaseporin kotihoidon neljässä yksikössä Turvallisen lääkehoidon tuki ‒palvelun työkaluilla. Raaseporin kotihoidon neljässä yksikössä tehtiin toimintatutkimus lääkitysturvallisuuden arvioimiseksi sekä kehittämiseksi 2019-2021 aikana. Apteekkariliitto julkaisi vuonna 2018 Turvallisen lääkehoidon tuki ‒palvelun, jolla apteekit voivat tarjota auditointipalveluja kotihoidon ja palveluasumisen yksiköille. Tässä toimintatutkimuksessa käytettiin kolmea palvelun neljästä riskienhallintatyökalusta, eli yhteensä suoritettiin 12 auditointia ja niiden seuranta. Auditointeihin osallistui joka kerta 4-6 lumipallo-otannalla valittua henkilöä kotihoidosta ja yhteistyöapteekeista. Kaikissa yksiköissä esiintyi kehitettävää lääkitysturvallisuuteen liittyen. Auditointien yhteydessä valittiin 3-5 kehittämiskohdetta, joiden seuranta suoritettiin puhelimitse aluevastaavan hoitajan kanssa 5-6 kuukautta auditoinnin jälkeen. Auditointien yhteydessä tutkija kirjasi myös päivitysehdotuksia lääkehoitosuunnitelmaan sekä muita huomioita, jotka voisivat auttaa kotihoidon esimiehiä hyvien toimintatapojen yhtenäistämisessä. Toimintatutkimuksen lopuksi auditointi- ja seurantaraportit analysoitiin laadullisen aineistolähtöisen ja kuvailevan sisältöanalyysin avulla. Tutkija tunnisti yksiköiden lääkehoitoprosessien heikkouksia ja vahvuuksia, vertaili niitä keskenään ja kirjoitti näistä yhteenvedon, joka on osana tätä tutkimusraporttia Toimintatutkimuksen tulokset-otsikon alla. Toimintatutkimuksella arvioitiin ja kehitettiin Raaseporin kotihoidon lääkitysturvallisuutta. Auditointien seurannoista voi todeta lääkitysturvallisuuden parantuneen toimintatutkimuksen aikana. Kertynyttä tietoa voidaan käyttää jatkossakin lääkehoitoprosessien kehittämiseen lääkitysturvallisuuden näkökulmasta sekä kotihoidossa että kaupungin muissa yksiköissä. Lääkitysturvallisuutta on parannettu tutkimusjakson aikana myös siirtymällä koneelliseen annosjakeluun sekä hankkimalla Haipro- vaaratapahtumien sähköinen raportointijärjestelmä.
  • Sandberg, Andreas; Ehlers, Pauliina; Torvinen, Saku; Sandberg, Heli; Sivén, Mia (MDPI / Healthcare, 2021)
    Background: Challenges in post-marketing adverse event reporting are generally recognized. To enhance reporting, the concept of additional monitoring was introduced in 2012. Additional monitoring aims to enhance reporting of adverse events (AE) for medicines for which the clinical evidence base is less well developed. Purpose: The purpose was to get a deeper understanding of the underlying reasons why additional monitoring has not increased AE reporting as much as initially hoped. We examined how healthcare professionals (HCPs) in Finland perceive additional monitoring, why they do or do not report AEs more readily for these medicines and how they interact with patients treated with additionally monitored medicines. Methods: An anonymous, open questionnaire was developed and made available online at the e-form portal of University of Helsinki. Physicians, nurses, and pharmacists were invited to complete the questionnaire via their respective trade or area unions. Content analysis of answers to open-ended questions was performed by two independent coders. Results: Pharmacists have the best understanding about additional monitoring but at the same time do not recognize their role in enhancing monitoring. Only 40% of HCPs working with patients knows always or often if a specific medicine is additionally monitored. Half (53%) of HCPs do not tell or tell only rarely patients about additional monitoring. 18% of HCPs reported having received additional monitoring training whereas 29% had received general AE reporting training. AE reporting was more common among HCPs who had received training. Conclusions: Additional monitoring awareness among HCPs and patients should be increased by organizing regular educational events and making additional monitoring more visible. Educational events should emphasize the significance additional monitoring has on patient safety and promote a reporting culture among HCPs.
  • Lepistö, Katriina (2018)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lääkehoidon kokonaisarvioinnin (LHKA) erityispätevyyden uusijoiden tuottaman lääkehoidon kokonaisarviointi (LHKA)- palvelun sekä lääkehoidon arviointi (LHA) -palvelun ja tarkistuspalvelun laajuutta. Tavoitteena oli saada selville, miten LHKA-palvelu on lähtenyt käyntiin tai miksi se ei ole lähtenyt käyntiin. Tavoitteena oli selvittää, saadaanko avohuollon apteekeissa arviointipalvelusta maksua ja onko se taloudellisesti kannattavaa. Tavoitteena oli myös saada selville, millaista moniammatillista yhteistyötä erityispätevöityneet tekevät. Tutkimusaineistona oli Suomen Apteekkariliiton ja Suomen Farmasialiiton ylläpitämän erityispätevyysjärjestelmän hallussa olevat lääkehoidon kokonaisarvioinnin (LHKA) erityispätevyyden uusijoiden monisivuiset uusimislomakkeet vuosilta 2013-2017. Tutkimuksessa analysoitiin uusimishakemukset apteekeissa työskenteleviltä ammattilaisilta (n=81), jotka olivat antaneet suostumuksen hakemuksensa käyttämiseen nimettömänä tutkimustarkoituksiin. Tutkimus toteutettiin rekisteritutkimuksena käyttäen menetelmänä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Avohuollon apteekeissa tuotettiin LHKA-, LHA- ja lääkehoidon tarkistuspalveluja vähemmän kuin sairaala-apteekeissa. Hankkeiden ja projektien osuus avohuollon apteekkien tuottamista LHKA:eista oli 41 %. Ne ovat vieneet LHKA-palvelua eteenpäin ja tehneet sitä tunnetuksi. Avohuollon apteekeissa tuotetuista LHKA:eista 46 % oli maksullisia ja 30 % oli maksuttomia, 24 % osalta maksullisuutta ei kerrottu. LHKA-palvelun tuottamista rajoitti hinta, asiakkaat eivät olleet valmiita maksamaan palvelusta. LHKA-palvelulle tarvittaisiin julkinen rahoitus kuten Australiassa tai Isossa-Britanniassa. Suppeammat lääkehoidon arviointipalvelut saattaisivat olla myyvempiä.
  • Valtola, Annika; Bengts, Heidi; Jekunen, Antti; Laaksonen, Raisa (Dosis, 2021)
    Johdanto Kliinisen farmasian palveluilla pyritään parantamaan lääkitysturvallisuutta vähentämällä lääkehoidon ongelmia, kuten potilaan siirtovaiheisiin ja lääkemääräyksiin liittyviä lääkityspoikkeamia. Syöpäpotilaat ovat erityisen riskialttiita lääkehoidon ongelmille, sillä heillä on käytössä suuren riskin lääkkeitä, monimutkaisia lääkehoitoja ja he ovat usein monisairaita ja -lääkittyjä. Mikäli potilaan lääkitystä ei ole selvitetty perusteellisesti ja oikea-aikaisesti, voi seurauksena olla paitsi ylimääräistä työtä, myös potilaan altistuminen lääkehoitoon liittyville ongelmille. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kehittää ja ottaa käyttöön onkologian poliklinikalle lääkitysturvallisuutta parantava ja lääkehoitoprosessia tehostava kliinisen farmasian toimintamalli ja arvioida sen hyötyjä. Aineisto ja menetelmät Tutkimusasetelmana Vaasan keskussairaalan onkologian poliklinikalla oli interventiotutkimus, jossa hyödynnettiin toimintatutkimusta. Toimintamalli kehitettiin aktiivihoidettavien ja palliatiiviseen hoitoon siirtyvien potilaiden ensikäynneille niin, että se vastaa lääkehoitoprosessissa tunnistettuja kehittämiskohteita. Toimintamallin hyötyjä arvioitiin HaiPro-ilmoitusten (ennen-jälkeen) sekä lääkäreille, sairaanhoitajille ja farmaseutille suunnatun kyselyn avulla. Tutkimuksessa hyödynnettiin sekä määrällisiä että laadullisia tutkimusmenetelmiä. Tulokset Erityisesti monilääkittyjen potilaiden lääkitystiedon ajantasaisuus tunnistettiin lääkehoitoprosessin kehittämiskohteeksi. Kehitetyssä ja käyttöönotetussa kliinisen farmasian toimintamallissa farmaseutti ajantasaistaa ja tarkistaa tai arvioi potilaan lääkityksen ennen poliklinikan aktiivihoidon tai palliatiivisen hoidon ensikäyntiä. Toimintamalli paransi lääkitystiedon ajantasaisuutta (farmaseutin haastattelemista ensikäyntipotilaista 97 %:lla ja palliatiiviseen hoitoon siirtyvistä potilaista 95 %:lla lääkitystiedot poikkesivat sairaalan tiedoista) sekä auttoi tunnistamaan ja ehkäisemään lääkehoidon ongelmia. Kaikkiaan farmaseutti kirjasi lääkitysmuutosehdotuksia tai muita lääkehoitoon liittyviä huomioita 69 %:lle aktiivihoidon potilaista (n = 27/39) ja 90 %:lle (n = 18/20) palliatiiviseen hoitoon siirtyvistä potilaista. Näistä suurin osa toteutettiin, tai ne vaikuttivat potilaan hoidon suunnitteluun. Kliinisen farmasian toimintamalli tehosti hoidon suunnittelua ja ohjausta ja säästi erityisesti lääkärin työaikaa. Johtopäätökset Kliinisen farmasian toimintamallilla pystyttiin parantamaan lääkitysturvallisuutta ehkäisemällä ja ratkomalla syöpäpotilaan lääkehoitoihin liittyviä ongelmia sekä tehostamaan lääkehoitoprosessia.
  • Ajosenpää, Minna; Huupponen, Risto; Turpeinen, Miia; Rannanheimo, Piia (Dosis, 2021)
    Johdanto Markkinoille tulevien uusien lääkkeiden hinnat haastavat terveydenhuoltojärjestelmän taloudellisen kantokyvyn. Uuden lääkkeen käyttöönottoon liittyy aina epävarmuutta, kun lääkkeen käyttö siirtyy tutkimusolosuhteista todelliseen elämään. Haasteita on pyritty ratkomaan sairaanhoitopiireissä niin sanotuilla hallitun käyttöönoton sopimuksilla. Ne ovat maailmalla yleisiä ja ovat todennäköisesti yleistymässä myös Suomessa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa sopimusten nykytilannetta Suomessa, tutkia sopimuksiin liittyviä maksajapuolen näkemyksiä ja tunnistaa käytännön toteutukseen liittyviä maksajapuolen tarpeita. Menetelmät Tutkimus toteutettiin anonyyminä kyselytutkimuksena elokuussa 2020. Kysely sisälsi sekä avoimia että strukturoituja kysymyksiä. Kohderyhmänä oli uusien kalliiden sairaalalääkkeiden käyttöönottopäätöksiin osallistuvat ammattihenkilöt Suomen yliopistosairaanhoitopiireissä. Strukturoituihin kysymyksiin saadut vastaukset koottiin aineistoa kuvaileviksi lukumäärätiedoiksi ja prosenttiosuuksiksi. Avoimiin kysymyksiin saadut vastaukset käsiteltiin soveltamalla aineistolähtöistä sisällönanalyysiä ja kvantifiointia. Tulokset Hallitun käyttöönoton sopimus oli käsitteenä tuttu lähes kaikille vastaajille (n = 29). Useita sopimuksia oli vastaushetkellä yliopistosairaanhoitopiireissä voimassa. Osa sopimuksista oli taloudellisia sopimuksia ja osa vaikuttavuusperusteisia sopimuksia. Eniten sopimuksia oli solmittu liittyen syöpälääkkeisiin ja immuunivasteen muuntajiin (ATC-ryhmä L). Sairaanhoitopiireissä tarvitaan sopimuksiin liittyen erityistä osaamista, asiantuntijapanosta ja resursseja. Erityisesti juridisen osaamisen tarve korostui. Riskinjakosopimusten hyötynä mainittiin useimmin kustannussäästöt sekä kustannusriskin jakaminen lääkeyrityksen ja lääkettä käyttävän organisaation välillä. Negatiivisina asioina useimmin mainittiin sopimuksista maksajapuolelle aiheutuva lisätyö, sekä hintojen luottamuksellisuus ja siitä johtuva läpinäkyvyyden puute. Suurin osa vastaajista kannatti riskinjakosopimusten solmimista kansallisella tasolla pääasiassa potilaiden alueellisen tasa-arvoisuuden vuoksi. Vastaajista suurin osa piti terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvoston suosituksia hyödyllisinä riskinjakosopimuksista neuvoteltaessa.
  • Oksa, Elina (Doris, 2021)
    Johdanto: Yhdysvaltalainen Institute for Safe Medication Practices (ISMP) on julkaissut sairaaloiden lääkitysturvallisuuden itsearviointityökalun (Medication Safety Self Assessment® for Hospitals) vuosina 2000, 2004 ja 2011. Suomessa on laajasti käytetty aiemmassa tutkimuksessa (2008) ISMP:n työkalusta Suomen oloihin muokattua itsearviointityökalua. Tässä tutkimuksessa päivitettiin vuoden 2008 kriteeristö, jotta se vastaisi paremmin nykyisiin lääkitysturvallisuuskäytäntöihin Suomessa. Aineisto ja menetelmät: Tutkimuksen pohjana käytettiin 1) Celikkayalarin vuonna 2008 laatiman kriteeristön 121 kohtaa sekä 2) ISMP:n tuoreimman (2011) sairaaloille suunnatun lääkitysturvallisuuden itsearviointityökalun kriteeristön 270 kohtaa (ISMP:n luvalla). Alustavan muokkauksen jälkeen molemmat kriteeristöt arvioitiin samanaikaisesti Delfoi-konsensusmenetelmällä kahden asiantuntijapaneelikierroksen kautta. Asiantuntijapaneeleihin osallistui yhteensä 13 lääkitysturvallisuuden asiantuntijaa. Vähintään 70 % konsensuksen saavuttaneet kriteeristöjen kohdat hyväksyttiin uuteen itsearviointityökaluun. Ensimmäisellä Delfoi-kierroksella arvioitiin kohtien toivottavuutta ja soveltuvuutta sekä toisella Delfoi-kierroksella toteutettavuutta. Delfoi-kierrosten jälkeen kohtia viimeisteltiin ilmaisun selkiyttämiseksi ja toiston välttämiseksi. Tulokset: Alustavan muokkauksen jälkeen arvioitavana oleva kriteeristö sisälsi 252 kohtaa, joista 201 kohtaa saavutti vaaditun konsensuksen ensimmäisellä Delfoi-kierroksella. Lisäksi panelistit ehdottivat 7 uutta kohtaa. Toisella Delfoi-kierroksella kriteeristöstä poistettiin 13 kohtaa (alle 70 % konsensus). Tutkimusryhmän viimeistelevässä muokkauksessa poistui vielä 17 kohtaa mm. päällekkäisyyden välttämiseksi. Lopullinen itsearviointityökalu (229 kohtaa) sisälsi 11 osa-aluetta: 1. Potilastiedot (10 kohtaa), 2. Lääkeinformaatio (19), 3. Tiedonkulku lääkehoitoprosessissa (21), 4. Lääkkeiden merkitseminen ja pakkaaminen (10), 5. Lääkkeiden säilytys ja tilaaminen sekä lääkityksen standardointi (26), 6. Lääkkeiden annosteluun käytettävä välineistö (18) 7. Ympäristötekijät, työn sujuvuus ja henkilöstöresurssien käyttö (16); 8. Henkilöstön osaaminen ja koulutus (23), 9. Potilasohjaus (14), 10. Laadunhallintaprosessit ja riskinhallinta (48), 11. Organisaatiotasoinen osio (24). Johtopäätökset: Päivitetty itsearviointityökalu sisälsi huomattavasti enemmän kohtia (205 hoitoyksikkötasoista + 24 organisaatiotasoista kohtaa) kuin aikaisempi versio vuodelta 2008 (121 kohtaa). Useammat kriteerit hyväksyttiin, minkä voidaan katsoa johtuvan Suomessa noin kymmenen vuoden aikana yleistyneistä ja kehittyneistä lääkitysturvallisuuskäytännöistä. Uudessa itsearviointityökalussa huomioitiin ISMP:n alkuperäisestä kriteeristöstä lähtökohtaisesti myös organisaatiotasoisia kriteerejä, joita Celikkayalarin versioon ei sisällytetty. Uusi kattavampi itsearviointityökalu soveltuu sairaaloiden lääkitysturvallisuuden arvioimiseen sekä hoitoyksikön että organisaation näkökulmasta.
  • Oksanen, Heikki (1973)
  • Mikkola, Tarja; Järvenpää, Meri; Aronpuro, Kirsi; Laaksonen, Raisa (Dosis 1/2021, 2021)
    Johdanto: Älylääkekaapit ovat yksi lääkehuollon automaatiouudistuksista, joilla pyritään teknologiaa hyödyntäen tehostamaan ja tarkentamaan lääkehuoltoa ja -hoitoa ja näin parantamaan potilasturvallisuutta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kuvailla älylääkekaappien käyttöönoton vaikutuksia teho- ja tehovalvontahoidon sekä sydäntutkimusyksikön lääkehoitoprosesseihin Seinäjoen keskussairaalassa sekä kuvailla hoitajien näkemyksiä ja käsityksiä lääkehoitoprosesseista ennen ja jälkeen älylääkekaappien käyttöönoton. Kartoittamalla hoitajien kokemuksia lääkehoitoprosessien sujuvuudesta ja älylääkekaappien käytöstä voitiin kehittää ja yhtenäistää lääkehoitoprosessia ja älylääkekaappien käyttöä sekä ratkaista älylääkekaappien käytössä ilmeneviä ongelmia. Aineisto ja menetelmät: Tutkimusmenetelmänä oli laadullinen toimintatutkimus. Tutkimus tapahtui nelivaiheisena pitkäaikaistutkimuksena ennen ja jälkeen älylääkekaappien käyttöönoton ja koostui ryhmähaastatteluista, kyselystä ja projektityöryhmän palavereista. Tutkimus tehtiin teho- ja tehovalvontahoidon ja sydäntutkimuksen yksikössä Seinäjoen keskussairaalassa ja tutkimukseen osallistui yksiköissä työskenteleviä lääkehoitoa toteuttavia sairaanhoitajia. Osallistuminen oli vapaaehtoista ja luottamuksellista. Tulokset: Lääkehoitoprosessit muuttuivat jonkin verran älylääkekaappien käyttöönoton myötä. Lääkkeenjakaminen ja/tai käyttökuntoonsaattaminen tehdään juuri ennen lääkkeenantoa ja potilaan lääkitystiedot katsotaan sähköiseltä lääkelistalta. Sairaanhoitajat eivät tee säännöllisiä lääketilauksia, vaan osastofarmaseutti tilaa lääkkeet kolmesti viikossa älylääkekaapin ehdotukseen perustuen. Älylääkekaapin lääkkeet ovat sairaala-apteekin omaisuutta ja sairaala-apteekki huolehtii lääkkeiden tilaamisesta, kaapin täyttämisestä ja varastonvalvonnasta. Älylääkekaappien käyttöön oltiin pääosin tyytyväisiä ja niiden käytön koettiin helpottaneen hoitajien työtä. Käyttöä pidettiin helppona omaksua ja uudet työntekijät oppivat sen nopeasti. Älylääkekaappeihin liittyvät ongelmat koskivat lähinnä käyttöjärjestelmän häiriöitä tai muita teknisiä ongelmia. Älylääkekaappien kokoonpano vaikutti niiden toiminnallisuuteen ja valittua kokoonpanoa ei jälkikäteen voitu muuttaa. Älylääkekaappien käyttöönotto vaatii huolellista suunnittelua ja henkilökunnan riittävää koulutusta. Toimintatutkimuksen aikana tehtiin sairaanhoitajilta saadun palautteen perusteella muutoksia älylääkekaappien käyttöön. Lääkkeiden poimimista pyrittiin helpottamaan jakamalla keräilypaikkoja osiin ja ryhmittelemällä lääkkeitä uudelleen mm. ATC-koodien mukaan. Älylääkekaapin käytön ohjeistusta ja tiedotusta parannettiin. Älylääkekaappien käyttöönotto ja toimintatutkimus lisäsivät yksiköiden ja sairaala-apteekin välistä yhteistyötä ja antoivat hyvän alun moniammatilliselle yhteistyölle ja osastofarmasian kehittämiselle. Johtopäätökset: Tutkimuksella saatiin tietoa älylääkekaappien vaikutuksista lääkehoitoprosesseihin ja pystyttiin kehittämään ja yhtenäistämään prosesseja. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä hoitohenkilöstön kanssa ja näin saatiin monipuolisesti kehitettyä uutta toimintamallia ja prosesseja. Toimintatutkimus edesauttoi myös moniammatillisen yhteistyön edistämistä.
  • Kankaanpää, Maaria; Celikkayalar, Ercan; Kankaanpää, Jari (Dosis, farmaseuttinen aikakauskirja (4/2020), 2020)
    TIIVISTELMÄ Johdanto: Lääkitysturvallisuusongelmat ovat terveydenhuollon organisaatioissa kompleksisia ja vaativat laaja-alaista tarkastelua. Niiden ratkaisemiseksi tarvitaan hyvin koordinoitua toimintaa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa lääkitysturvallisuuskoordinaattorin tehtäviä ja tuoda esiin, miten lääkitysturvallisuuskoordinaattori voi uutena toimijana vastata Pirkanmaan sairaanhoitopiirin (PSHP) lääkitysturvallisuushaasteisiin. Aineisto ja menetelmät: Tutkimus toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna. Yksilöhaastatteluihin (n=13) rekrytoitiin lääkehoidon ja -huollon asiantuntijoita eri ammattiryhmistä. Haastatteluaineistosta poimittiin teemoittain keskeiset asiasisällöt (n=134) eli lääkitysturvallisuuskoordinaattorille ehdotetut tehtävät. Haastatteluaineistolle tehtiin teoriasidonnainen sisällönanalyysi. Tulokset: Lääkitysturvallisuuskoordinaattorille esitetyt tehtävät tiivistettiin 27 päätehtävään ja edelleen seitsemään päätehtäväalueeseen. Toiminnan aloitusvaiheessa lääkitysturvallisuuskoordinaattorin päätehtäväalueita ovat (I) lääkehoitoprosessien hahmottaminen ja (II) verkostoituminen. Toiminnan vakiinnuttua päätehtäväalueet ovat (III) lääkitysturvallisuusriskien tunnistaminen ja hallinta, (IV) lääkitysturvallisuuskulttuurin kehittäminen, (V) toiminnan standardointi, (VI) kouluttaminen ja lääkeinformaation tuottaminen sekä (VII) lääkitysturvallisuusnäkökulman tuominen kehittämishankkeisiin. Johtopäätökset: Lääkitysturvallisuuskoordinaattorille ehdotettu toimenkuva on hyvin laaja-alainen. Toimenkuvaa tulee lähteä rakentamaan vähitellen liittäen toiminta organisaation johtamiseen. Ehdotettu toiminta nivoutuu hyvin PSHP:n strategisiin tavoitteisiin. Organisaatiotasoisten tiedonkeruu- ja analyysijärjestelmien sekä laadunhallintajärjestelmän kehittäminen tukisi lääkitysturvallisuuskoordinaattorin työtä. Dialoginen lähestymistapa on toivottavaa. Yhteistyön toimivuus läpi koko organisaation on olennainen toimintaedellytys onnistuneelle koordinaatiotyölle.
  • Ekström, Ritva (2020)
    Johdanto: Lääkehoidon arviointiin perustuvat toimintamallit, joissa farmasistit ovat mukana, ovat yleistyneet viime vuosina. Näitä toimintamalleja ovat lääkityksen tarkistus, lääkehoidon arviointi ja lääkehoidon kokonaisarviointi. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksiin liittyviä lääkitysongelmia Lohja-projektin lääkehoidon arviointipotilailla (LHA) on, kuinka paljon niitä ilmenee ja mihin lääkkeisiin ongelmat liittyvät. Aineisto ja menetelmät: Tässä tutkimuksessa analysoitiin Lohja-projektissa (2015–2017) tehtyjä farmasistien lääkehoidon arviointien kirjallisia raportteja. Raporteista poimittiin farmasistien lääkärille tekemät huomiot, jotka liittyivät sydän- ja verisuonisairauksien lääkkeisiin. Tarkastelun kohteena olivat ATC-koodiluokat B01 (antitromboottiset lääkeaineet), C (sydän- ja verisuonisairauksien lääkkeet) sekä A12B (kalium). Sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksien lääkitykseen liittyvistä ongelmista tehtiin tarkempi analyysi käyttäen The Pharmaceutical Care Network European (PCNE) lääkehoito-ongelmien (drug-related problem, DRP) luokittelujärjestelmän versiota V8.02. Tulokset: Tutkimuksen 53 potilaan keski-ikä oli 83 vuotta. Potilaiden säännöllisesti käyttämistä reseptilääkkeistä 35 % kuului tutkittuihin ATC-koodiluokkiin. Lääkehoidon arvioinneissa havaittiin yhteensä 206 lääkitysongelmaa, joista 44 koski sydän- ja verisuonisairauksien lääkkeitä. Yleisin ongelma oli (mahdollinen) lääkehaittatapahtuma (93 %). Yleisin lääkitysongelman syy oli liian suuri annostus (59 %). Lääkitysongelmista 25 % koski reniini-angiotensiinijärjestelmään vaikuttavia lääkeaineita, joista yleisin oli ramipriili. Lääkitysongelmien ratkaisuehdotuksista (n=46) yleisin oli annoksen vaihto (n=29, 63 %). Lääkäri vastasi yhteensä 42 ratkaisuehdotukseen ja hyväksyi ehdotetuista interventioista 23 (55 %), joista toteutui 15 (annoksen vaihto n=12 ja lääkkeen lopetus n=3). Pohdinta: Havaituista lääkitysongelmista lähes kaikki liittyivät lääkehaittatapahtumiin. Huomattavassa osassa lääkitysongelmista syynä oli liian suuri annostus. Sydän- ja verisuonisairauksien lääkkeisiin liittyviä riskejä tulee huomioida paremmin apteekissa. Tutkimuksessa lääkäri hyväksyi vain noin puolet farmasistin ehdottamista interventioista. Tämän yhtenä syynä voi olla se, että LHA:a varten farmasisti ei saa aina riittävästi taustatietoa potilaista. Tässä tutkimuksessa käytettiin lähihoitajien LHA:a varten täyttämiä iäkkään lääkehoidon riskienarviointimittareita, tiedossa olivat myös lääkityslistat ja munuaisarvot. Diagnooseja ja verenpaineen seuranta-arvoja ei ollut kuitenkaan saatavilla. Johtopäätökset: Sydän- ja verisuonisairauksiin liittyvät ongelmat ovat yleisiä ja liittyvät pääasiassa haittariskiin. PCNE-luokituksen mukaan lääkärille tehdyistä muutosehdotuksista toteutui hieman alle puolet. LHA:ssa tulee varmistaa, että farmasistilla on riittävästi taustatietoa potilaasta. Apteekkien ja lääkäreiden välistä yhteistyötä tulee jatkossa kehittää sujuvammaksi.
  • Miettinen, Susanna; Kvarnström, Kirsi; Lindén-Lahti, Carita; Holmström, Anna-Riia; Tuomi, Janne; Vuori, Kati; Puustinen, Juha (Dosis, farmaseuttinen aikakauskirja, 2019)
    Dosis ; 3/2019
    Johdanto: Tutkimuksessa kehitettiin toimintamalli Järvenpään kotihoidon asiakkaiden lääkitysten moni­ammatilliseen arviointiin. Aineisto ja menetelmät: Toimintamallin kehittämisen kannalta moniammatillisen tiimin palavereiden si­sältö oli aineistoa, joka ohjasi toimintamallin seuraavan version kehittämistä. Tutkimus tehtiin toimintatut­kimuksen menetelmin. Lääkehoidon arviointimallin kehittäminen tapahtui moniammatillisessa tiimissä, jo­hon kuuluivat kotihoidon lääkäri, kaksi sairaanhoitajaa ja proviisori. Tiimi kokoontui arvioimaan prosessin sujuvuutta ja toimintamallin kehityskohtia seitsemän kertaa seitsemän kuukauden aikana. Toimintamallia muutettiin aina arvioinnin perusteella ja seuraavat arvioinnit tehtiin uuden suunnitelman mukaan. Kehi­tystä jatkettiin sykleissä, kunnes oli saavutettu toimiva lääkehoidon arvioinninmalli. Arviointeja tehtiin yh­teensä 58 kappaletta. Tulokset: Kehitimme toimivan lääkehoidon prosessimallin kotihoidon kahteen tiimiin. Kuntoutustiimin asi­akkaat ovat kotihoidossa vain muutaman viikon, muissa tiimeissä jopa vuosia. Kuntoutustiimi eroaa tämän vuoksi toiminnaltaan niin paljon kotihoidon muista tiimeistä, että sille tehtiin oma malli. Kuntoutustiimissä proviisorin tekemät asiakkaan haastattelut olivat hyödyllisiä. Asiakas sai tietoa ja neuvoja lääkitykseensä, ja samalla asiakkaan käyttämä lääkitys selkiytyi ja mahdolliset ongelmat paljastuivat. Toisessa tiimissä todet­tiin, että jos lääkitys on täysin hoitajien vastuulla, ei proviisorin kannata haastatella asiakasta. Lääkityksen arviointi onnistuu tällöin sairaanhoitajan kirjausten perusteella, kun hoitajaa on ohjeistettu huomioimaan arvioinnin kannalta oleelliset asiat. Lääkehoidon seuranta parani molemmissa tiimeissä mallin kehityksen aikana. Tämä johtui siitä, että lääkärit alkoivat kirjoittaa hoitajille seurantaan tarkat ohjeet ja hoitajat rupe­sivat kirjaamaan seurannan kuvailevasti. Johtopäätökset: Tutkimuksessa kehitetty moniammatillinen lääkehoidon arvioinnin toimintamalli selkeyt­ti eri toimijoiden vastuualueita ja paransi lääkehoidon seurantaa. Lääkehoidon arvioinnin mallia joudutaan usein muokkaamaan saman organisaation sisälläkin eri yksiköiden ja tiimien toimintaan sopivaksi. Farmasisti tuo oman ammatillisen näkökulmansa asiakkaan hoitoon, mikä täydentää hoitokokonaisuutta.
  • Tossavainen-Nikki, Linda (2020)
    Subject of this study was referrals in marketing authorisation procedures of medicines, in particular related with bioequivalence studies. The focus was in bioequivalence studies of the generic medicines. Referrals are processes in which controversial questions related with marketing authorisations are solved. Bioequivalence studies are required from the generic medicinal products against the original product. Purpose of the study was to find out if the latest renewed bioequivalence guidance from the year 2010 has had an influence in the number of referrals or the reasons for referral. Research material for the case study has been collected mainly from the European Medicines Agency’s public files where information of the referrals can be found via public assessment reports and other public documents and statistics. A list of all the referrals in which the main reason for referral was related with the bioequivalence studies, altogether thirty eight (38) cases, was created and the product list was further investigated against the updated bioequivalence guidance and categorised according to the year of the referral as well as the detailed description of the reason for referral. As a conclusion of the study, one major group of referrals related with bioequivalence study, was noted: the fed and fasting conditions during bioequivalence studies. The bioequivalence guidance from the year 2010 included improved guidance regarding the fed and fasting conditions. Some medicinal products have a different bioavailability depending weather they have been taken with or without meal. Usually fasting conditions is the most sensitive condition to study bioequivalence. Recommendations of the SPC (Summary of Product Characteristics) of the original medicine are followed when choosing fed or fasting conditions for the study. There was found a connection with the rise of the referral cases was and the fast increase of the generic marketing authorisation applications from year 2005 to year 2010. One reason for the number of generics was the generic substitution. However, it was noted that number of referrals did not increased the same amount and share of the bioequivalence referrals was smaller after introducing the new bioequivalence guideline. In this study, also referrals regarding Good Clinical Practise (GCP) were briefly reviewed since some bioequivalence related referrals dealt with deficiencies in the Contract Research Organisations (CRO’s). Authorities are responsible for inspecting these facilities in order to guarantee the reliability of the clinical studies as well as safety and efficacy of the studies. However, there were only seven referrals regarding CRO’s and therefore it was not possible to make deep conclusions based on these cases due to the narrow material. However, in most of these referral cases the outcome was that there were not such neglects which would have been criteria for suspension of the marketing authorisations.
  • Heikkilä, Juha (2018)
    Background and purpose: COPD is one of the leading causes of morbidity and mortality worldwide. Although medication counseling interventions by pharmacists have been found to support the management of COPD, little is known about pharmacists' knowledge concerning COPD and regular practices and perceptions concerning medication counseling of COPD patients. The purpose of this study was to research these topics among Finnish community pharmacists. Materials and methods: In January 2017, an electronic survey was e-mailed to Finnish community pharmacies (n=741) via the Association of the Finnish Pharmacies. One pharmacist from each pharmacy, preferably a specialist in asthma, was invited to answer the survey. Results: Completed responses were received from 263 pharmacists (response rate =35%), of whom 196 pharmacists were specialists in asthma. Response rate among asthma pharmacists was 42%. Pharmacists were positive about their role in medication counseling and in support of the self-management of COPD patients. COPD-related knowledge was self-assessed as being good and was on a good level in respect of basic facts. However, almost half (46%) of the pharmacists did not know that COPD is considered a national public health issue, and ~50% of the pharmacists were not familiar with the current care guideline on COPD. Medication counseling was found to be more medicinal product-driven and less advisory concerning lifestyle changes such as smoking cessation and physical exercise. Conclusion: Although the pharmacists' knowledge of COPD was good on general topics, there were some gaps in their knowledge on the current care guideline and status of the disease. Pharmacists should more systematically individually target medication counseling according to patients' needs. In addition, lifestyle treatments, including smoking cessation and physical exercise, should be part of the medication counseling.
  • Koskinen, Susanna (2018)
    Terveellisyys, luonnollisuus ja erikoisruokavaliot ovat yhä edelleen nousevia trendejä huolimatta siitä, että kuluttajat ovat taantuman aikana tarkkoja rahankäyttäjiä. Vitamiinien ja muiden ravintolisien käyttö on suomalaisten keskuudessa varsin yleistä: Finravinto 2012 –tutkimuksen mukaan miehistä 43 % ja naisista 64 % käytti ravintolisiä. Ravintolisien myyntipaikat ovat Suomessa moninaisia: valmisteita ostetaan apteekkien lisäksi esimerkiksi päivittäistavarakaupoista ja verkostomarkkinoinnin kautta. Sen sijaan lääkelain alaisia, myyntiluvallisia kasvirohdosvalmisteita myydään vain apteekeissa samoin kuin rekisteröityjä perinteisiä kasvirohdosvalmisteita, mikäli rekisteröinnin yhteydessä on pidetty tarpeellisena rajoittaa myyntikanavaa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää 750 suomalaisessa apteekissa käytössä olevan Herbalbase-tietokannan käyttökelpoisuutta apteekkityössä. Tietokannasta seulottiin ne ravintolisät ja itsehoidon kasvirohdosvalmisteet (mukaan lukien perinteiset kasvirohdosvalmisteet), joita apteekeista löytyi varastosta. Valmisteita tarkasteltiin siitä näkökulmasta, löytyykö niiltä Herbalbasen mukaan näyttöön perustuvaa tehoa ja toisaalta selvitettiin kyseisten aineiden voimassa olevat terveysväitteet sekä kasvirohdosvalmisteiden ja perinteisten kasvirohdosvalmisteiden osalta tiedot siitä, löytyykö Herbalbase-tietokannasta Euroopan Unionin (EU) kasvimonografioiden ja yhteisöluettelon tietoja vastaavat tiedot. Lisäksi toteutettiin lyhyt kysely niissä apteekeissa, joiden ravintolisä- ja kasvirohdosvalmistevalikoimaan käytiin tutustumassa. Tutkimusapteekkien (n=3) valikoimista löytyi Herbalbasen aineita enimmillään 145 kappaletta. Laajin valikoima oli apteekissa, josta oli pisin matka lähimpään luontaistuotekauppaan ja suppein valikoima apteekissa, jonka kanssa samalla kauppakäytävällä sijaitsi luontaistuotemyymälä. 27:lla apteekkien valikoimista löytyneellä aineella oli Herbalbasen mukaan näyttöön perustuvaa tehoa vähintään yhdessä käyttöaiheessa. 15:lle tarkastelun kohteena olleelle aineelle löytyi Euroopan komissiossa hyväksytty terveysväite. 82:lle tarkastelluista aineista löytyi EU:n kasvimonografia. Herbalbasessa näyttöön perustuvia indikaatioita esitetään hyvin vähän eikä tietokannasta suoraan nouse esiin se, millä aineella on hyväksyttyjä terveysväitteitä, mitä kasviperäistä ainetta on käytetty Suomessa hyväksytyn kasvirohdosvalmisteen tai perinteisen kasvirohdosvalmisteen vaikuttavan aineen valmistukseen tai mistä kasviperäisestä aineesta löytyy EU:n kasvimonografia ja sitä kautta käyttöindikaatioita. Tutkimusapteekeissa toteutetun kyselyn tulokset osoittivat, että apteekit pyrkivät koostamaan ravintolisä- ja kasvirohdosvalmistevalikoimansa pääsääntöisesti sellaisten valmisteiden ympärille, jotka ovat myynnissä vain apteekissa. Mainonta ja asiakkailta tulevat kyselyt muovaavat valikoimaa kuitenkin laajemmaksi. Henkilökunnan osaaminen kyseisiin valmisteryhmiin liittyen on vaihtelevaa ja perustuu pitkälti omaan aktiivisuuteen. Aiheeseen liittyvää täydennyskoulutusta kaivattaisiinkin puolueettoman tahon järjestämänä. Tietoa valmisteista etsitään Herbalbasesta, valmistajien tuottamasta materiaalista, sähköisistä portaaleista sekä kirjallisuudesta. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että Herbalbase-tietokannalle ei apteekkikäytössä ole tällä hetkellä haastajaa, vaikka sen sisältöön liittyykin useita heikkouksia.
  • Lindgren, Marcus (2019)
    Intranet koostuu lähiverkkoon kytketyistä työasemista ja palvelimista ja se toimii useimmiten tiedon ja erilaisten dokumenttien välityskanavana. Intranet parantaa tai tehostaa asiakaspalvelua helpottaen ja nopeuttaen tiedon löytymistä. Henkilöstöhallinnon näkökulmasta intranetillä saadaan informoitua esimerkiksi työsuhdeasioista, työvuoromuutoksista, sairauspoissaoloista ja lomista. Sen avulla voidaan myös kerätä tietoa, esimerkiksi palautteita tai kehitysideoita. Tässä projektityössä suoritetun Webropol-kyselyn tulosten perusteella 91 %:lla vastanneista apteekeista on intranet käytössä. Kyselyyn vastanneista apteekeista 72 % oli tyytyväisiä nykyiseen ratkaisuunsa, mutta noin 50 % vastaajista mainitsi toivovansa silti lisää ominaisuuksia intranetiinsä. Projektityössä apteekeille laadittiin Webropol-kysely, joka sisälsi valmiin strukturoidun lomakkeen. Kyselyssä käytettiin sekä suljettuja että avoimia kysymyksiä intranetin sisällöstä, alkuperästä, käytöstä ja tarpeesta. Vastaukset saatiin sadalta apteekilta. Tavoitteena oli selvittää intranetin ja sähköisten apteekkijärjestelmien nykytilanne apteekeissa ja kuvata käytännön apteekkityössä ilmenevät tarpeet sähköisille palveluille Espoon 7. apteekissa. Tarpeiden identifiointi johtaa esimerkinomaisesti sähköisen ratkaisun suunnitteluun ja ohjelman rakentamiseen, jotka esitellään projektityössä. Kyselyyn osallistuneista apteekeista 95 %:lla oli apteekkijärjestelmätoimittajalta hankittu intranet. Sisällöltään kaikilla oli intranetissä ilmoitustaulu ja valtaosalla toimintaohjeet sekä kalenteri. Muita mainittuja toimintoja olivat Kelan ja reseptinkäsittelyn ohjeet, palavereiden yhteenvedot, markkinointimateriaalit, työpaikkakassat, lomakearkisto, keskustelupalsta ja päivävuorot. Eniten toivottuja uusia ominaisuuksia olivat sähköinen huumausainekirjanpito, lukukuittaukset, työ/päivävuorot sekä personoidut näkymät. Koska apteekit suosivat voimakkaasti apteekkijärjestelmätoimittajien valmiita intranetratkaisuja, on selvää, että toimittajien kannattaisi panostaa lisäominaisuuksien kehittämiseen. Voidaan arvioida, että toivottujen ominaisuuksien kehittäminen ei vaatisi kovin suurta panostusta toimittajilta, mutta ne helpottaisivat apteekin arkea merkittävästi ja toisivat kilpailuetua toimittajalle. Intranet on yleistynyt lähes välttämättömäksi työkaluksi helpottamaan ja nopeuttamaan jokapäiväistä apteekkiarkea ja asiakaspalvelua. Se on osa digitaalisia ratkaisuja, jotka jatkuvasti yleistyvät apteekeissa tehostaen toimintaa ja tuoden samalla kustannussäästöjä. Digitalisaatio on edennyt viime vuosina ilahduttavasti apteekkitoimialalla. Tästä esimerkkejä ovat sähköinen resepti, verkkoapteekit, Kela-korvausten ja maksusitoumuksien reaaliaikainen tarkistus, varastoautomatiikka sekä lääkevarmennusjärjestelmän käyttöönotto. Uudelle kehitykselle ja olemassa olevien ratkaisujen jalostamiselle on kuitenkin vielä runsaasti sijaa.
  • Lauroma, Susanna (2020)
    Johdanto: Monet lääkkeet lisäävät kaatumisvaaraa. Eniten kaatumisvaaraa lisäävät sydän- ja verisuonisairauksien lääkkeet sekä uni- ja rauhoittavat lääkkeet. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, mitä kaatumisvaaraa lisääviä, iäkkäille varauksin tai iäkkäillä vältettäviä lääkeaineita kaatumisen takia akuutille geriatriselle poliklinikalle hoitoon hakeutuneilla iäkkäillä oli käytössä sekä lääkkeiden käyttöön tehdyt muutokset. Aineisto ja menetelmät: Tutkimusaineiston muodostivat akuutille geriatriselle poliklinikalle 1.9.2013–1.9.2014 kaatumisen tai pyörtymisen takia hoitoon hakeutuneet iäkkäät (≥ 75-vuotiaat) potilaat (n = 236). Kaatumisvaaraa lisäävät lääkkeet määriteltiin Iäkkäiden kaatumisten ehkäisy (IKINÄ) -oppaan mukaisesti. Iäkkäille varauksin soveltuvat lääkeaineet (C-taso) tai iäkkäillä vältettävät lääkeaineet (D-taso) määriteltiin Fimean 75+-tietokannan mukaisesti. Tulokset: Potilaiden keski-ikä oli 84,4 (keskihajonta 7,7) vuotta, ja heistä 165 (70 %) oli naisia. Potilailla oli käytössä keskimäärin 10 säännöllisesti ja/tai tarvittaessa käytettävää lääkettä (vaihteluväli 0–23). Yleisimmin käytetty lääkeaine oli parasetamoli. Kaatumisvaaraa lisäävistä säännöllisesti käytettävistä lääkeaineista yleisimmät olivat bisoprololi ja furosemidi; Fimean 75+-tietokannan C-tason lääkeaineista yleisin oli mini-ASA ja D-tason lääkeaineista magnesium. Tarvittaessa käytettävistä lääkeaineista yleisimmät olivat vastaavasti glyseryylitrinitraatti (IKINÄ-opas), tsopikloni (C-taso) ja natriumpikosulfaatti (D-taso). Yhteensä 199 potilaalla oli yksi tai useampi sydän- ja verisuonisairausdiagnoosi. Näillä potilailla kaatumisvaaraa lisäävistä lääkeaineista yleisimmin käytössä olivat bisoprololi ja furosemidi. Niillä, joilla sydän- ja verisuonisairautta ei ollut (n = 37), yleisimmin käytössä olevat lääkeaineet olivat oksatsepaami ja tematsepaami. Johtopäätökset: Kaatumisvaaraa lisäävien, iäkkäille varauksin soveltuvien sekä iäkkäillä vältettävien lääkeaineiden käyttö näyttää olevan yleistä kaatumisen takia hoitoon hakeutuneiden iäkkäiden keskuudessa. Kaikkien edellä mainittujen lääkeaineiden käyttöä ei voida kokonaan lopettaa, mutta näitä lääkeaineita iäkkäille potilailla määrättäessä voidaan päätöksenteon tukena käyttää olemassa olevia tietokantoja ja arvioida näiden lääkeaineiden käytön hyöty-haittasuhdetta sekä tarkoituksenmukaisuutta.

View more