Gallbladder surgery : novel insights into treatment of benign and malignant diseases, complications, and treatment outcomes

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-7208-2
Title: Gallbladder surgery : novel insights into treatment of benign and malignant diseases, complications, and treatment outcomes
Author: Koppatz, Hanna
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Medicine
Doctoral Program in Clinical Research
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2021-06-18
Language: en
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-7208-2
http://hdl.handle.net/10138/329964
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: Background: Laparoscopic cholecystectomy (LCC) is one of the most common surgical procedures. Surgery involves small, but noteworthy complication risks. Malignant changes in the pathology of the gallbladder are also rare. When gallbladder surgery is so common, this aspect of surgery can have an impact on a large portion of the population. Material and Methods: The Study I was a randomized controlled trial. We investigated whether 3D laparoscopic cholecystectomy would be faster and safer than a conventional laparoscopy in day surgery patients. The primary outcome was operation time. The Study II was a retrospective cohort study in which patients had been diagnosed with severe biliary injury (BDI). We studied the success of surgical treatment as well as the quality-of-life (QOL) of patients. The Studies III and IV addressed gallbladder cancer (GBC) in a retrospective study designs. Results: The Study I included 105 and 104 patients randomized to 3D and 2D LCC groups. The 3D system did not reduce the LCC operation time (3D vs 2D; 49.0 vs 48.0 min, p=0.703). The 3D technique did not either affect complications. The Study II included 52 patients with BDI and 53 patients without complications as controls. No difference in long-term (median 90 months) QOL was observed between groups. Three patients (5.8%) died from BDI. “Primary patency” was 71%. At one and five years, the “Actuarial primary patency rate” was 58% and 53%, respectively. Patency was achieved at 83% if the reconstructive surgery was primarily performed by a liver surgeon. In the Study III, GBC was rarely found (n = 10/2034; 0.5%) in the gallbladder, which was removed for benign reasons and no cancer was found in the macroscopically normal gallbladder. In the Study IV, we found 294 patients with GBC and revealed a low and slightly declining incidence of GBC in southern Finland. The proportion of patients who underwent curative surgery was 19%, and the five-year survival after curative-intent surgery was 57%. The five-year overall survival was 12% but without surgical or oncologic treatment 1.3%. Conclusions: Cholecystectomy is a common and safe procedure when the correct surgical technique and the possibility of anatomical variations are considered. The use of a 3D laparoscopy system does not improve the safety or efficacy. If a severe bile duct injury occurs, biliary reconstruction is recommended to be performed by a hepatobiliary surgeon. In a gallbladder sample removed for a benign reason, the use of selective histopathologic examination could save a substantial amount of health care resources. The prognosis of GBC is poor. Increasing the proportion of patients undergoing curative-intent resection and adjuvant therapy, as well as the use of neoadjuvant therapy, is likely to improve the prognosis of patients with GBC.Tausta: Laparoskooppinen sappirakonpoisto on yksi tavallisimmista toimenpiteistä. Leikkaukseen liittyy pieni, mutta huomionarvoinen komplikaatioriski. Harvinaisia ovat myös pahanlaatuiset muutokset sappirakon patologisessa tutkimuksessa. Kun sappirakon poistot ovat niin tavallisia, voi tällä kirurgian osa-alueella olla vaikutusta suureen väestön osaan. Materiaali ja menetelmät: Tämän väitöskirjan ensimmäinen osatyö oli satunnaistettu kontrolloitu tutkimus. Selvitimme siinä, olisiko 3D-laparoskooppinen sappirakonpoisto nopeampi ja turvallisempi kuin 2D-laparoskoopilla tehty toimenpide päiväkirurgisilla potilailla. Päävastemuuttuja oli leikkausaika. Toinen osatyö oli retrospektiivinen kohorttitutkimus, johon osallistuneilla potilailla oli todettu vakava sappitievaurio. Tutkimme kirurgisen hoidon onnistumista sekä potilaiden elämänlaatua. Kolmas ja neljäs osatyö käsittelivät sappirakon syöpää takautuvassa tutkimusasetelmassa. Tulokset: Osatyössä I, 105 ja 104 potilasta randomoitiin 3D- ja 2D-laparoskooppisiin sappirakonpoistoihin. 3D-järjestelmä ei nopeuttanut sappirakonpoiston leikkausaikaa (3D vs. 2D; 49,0 vs. 48,0 min, p = 0,703). Komplikaatioihin ei myöskään ollut vaikutusta. Osatyöhön II otettiin 52 sappitievaurion saanutta potilasta. Verrokkeina oli 53 potilasta ilman vauriota. Potilasryhmien välillä ei havaittu eroa pitkäaikaisessa (mediaani 90 kk) elämänlaadussa. Kolme potilasta (5,8 %) kuoli sappitievaurion vuoksi. ”Primary patency”, sappiteiden aukipysyvyyden aste, oli 71 %. Yhden ja viiden vuoden kohdalla ”Actuarial primary patency rate” oli 58 % ja 53 %. Avoimuus saavutettiin 83 %:lla, jos ensisijaisen korjausleikkauksen suoritti maksakirurgi. Osatyössä III sappirakon syöpä löytyi harvoin (n = 10/2034; 0,5 %) sappirakosta, joka poistettiin hyvänlaatuisista syistä eikä makroskooppisesti normaalista sappirakosta löytynyt syöpää. Osatyössä IV löysimme 294 syöpäpotilasta ja paljastimme matalan ja hieman laskevan sappirakon syövän ilmaantuvuuden Etelä-Suomessa. Kuratiivistavoitteisesti leikattujen leikkaukseen päätyneiden potilaiden osuus oli 19 %, ja kuratiivistavoitteisen leikkauksen jälkeen viiden vuoden eloonjääminen oli 57 %. Viiden vuoden kokonaiselossaoloaika on 12 %, mutta ilman kirurgisia tai onkologisia toimia 1,3 %. Johtopäätökset: Sappirakonpoisto on tavallinen ja turvallinen toimenpide, kun huomioidaan oikea kirurginen tekniikka ja anatomisten vaihtelujen mahdollisuus. 3D-laparoskopia ei paranna sappirakonpoiston turvallisuutta tai tehokkuutta. Vakavan sappitievaurion ilmaantuessa, maksakirurgin tulisi suorittaa korjaustoimenpide. Hyvänlaatuisesta syystä poistetussa sappirakkonäytteessä selektiivisen histopatologisen tutkimuksen käytöllä voitaisiin säästää huomattava määrä terveydenhuollon resursseja. Sappirakon syövän ennuste on huono. Lisäämällä kuratiivistavoitteisten leikkausten ja adjuvanttihoitoa saavien potilaiden määrää, sekä neoadjuvanttihoidon käyttöä, voitaisiin todennäköisesti parantaa sappirakon syöpäpotilaiden ennustetta.
Subject: lääketiede
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
koppatz_hanna_dissertation_2021.pdf 3.578Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record