Oncological Resection and Reconstruction of the Chest Wall

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-7348-5
Title: Oncological Resection and Reconstruction of the Chest Wall
Author: Salo, Juho
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Medicine
Doctoral Program in Clinical Research
Helsingin yliopistollinen sairaala
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2021-06-18
Language: en
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-7348-5
http://hdl.handle.net/10138/330155
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: Chest wall resection and reconstruction pose unique surgical challenges given the complex anatomy and important functional role of the chest wall and its protective function for vitally important organs. Yet, a paucity of literature has reported large patient series, likely attributable to the rarity of cases and the challenges posed by this complex surgical procedure. This thesis summarises a retrospective analysis of chest wall resections and reconstructions resulting from malignant disease. Here, the focus lies on the surgical technique, short-term outcomes, survival and quality of life amongst patients. Study I consists of a retrospective review of patients who underwent oncological chest wall resection and reconstruction from 1997 through 2015 in the Department of Plastic Surgery at Töölö Hospital (Helsinki, Finland). The primary indications for resections were breast cancer, soft-tissue sarcoma and bone or chondrosarcoma. Amongst these resections, 53% were full- and 47% were partial-thickness resections, primarily located anterolaterally. Clear histological margins were reached in 82% of the resections. Reconstruction of the chest wall was warranted in 87% of cases and with 48% of cases involving stabilisation with a concurrent soft-tissue flap. The remaining patients underwent either chest wall stabilisation or soft-tissue flap coverage. This coverage most commonly consisted of pedicled or local flaps. Free flaps were necessary in 21% of cases, and no flaps were lost. Amongst 135 patients, 29 (21%) experienced complications. The most common complications included pneumonia and partial flap loss. We observed a 0% mortality rate. With a 4-year median follow-up, the 5-year overall survival rate reached 70%. Study II describes our surgical technique for diaphragm and thoracoabdominal wall reconstruction following oncological resection, focusing here on surgical outcomes. The most common indication for surgery was sarcoma. A thoracoabdominal wall reconstruction was performed using mesh in 14 cases and 7 cases relied on mesh and a flap. A diaphragm reconstruction with a second mesh was warranted in 6 cases. In 15 cases, the diaphragm was reattached using an acceptable tension. Our method of thoracoabdominal wall and diaphragm reconstruction proved safe without abdominal wall hernias or paradoxical chest wall movement. Study III evaluated the short-term outcomes, survival and tumour recurrence following chest wall resection amongst 49 soft-tissue sarcoma patients. Amongst these, 63% were high-grade and 37% were low-grade tumours. Surgery required 19 full- and 30 partial-thickness chest wall resections. The resection margins were wide or marginal in 86% of cases. The chest wall was stabilised and covered with soft tissue in 13 patients, reconstructed with a flap in 11, stabilised in 13and closed primarily in 12. In total, 11 patients experienced complications. During follow-up, local recurrence developed in 8 patients and 9 patients developed metastasis. The 1-, 5- and 10-year survival rates were 93.8%, 76.0% and 71.6%, respectively. Recurrence-free rates were 84.4%, 70.7% and 70.7%, respectively. Positive prognostic factors consisted of being under 50 years old (p = 0.01), a wide margin (p = 0.02) and radical treatment (p = 0.04) consisting of either resection with a wide margin or a marginal resection combined with adjuvant radiotherapy. Patients undergoing nonradical treatment experienced a 3.1-fold reduction in survival compared to patients who underwent radical treatment (95% confidence interval [CI] 0.96–10.12; p = 0.06). Cross-sectional study IV aimed to assess the long-term health-related quality of life (HRQoL) following chest wall reconstruction after oncological resection. In total, 78 patients who underwent surgery between 1997 and 2015 were invited to complete the 15D and Core Quality of Life for Cancer questionnaire (QLQ-C30) HRQoL instruments. Altogether, 55 patients (71%) completed the questionnaires, a median 66 ([IQR] 38–141) months after surgery. Indications for surgery included soft-tissue sarcoma (n = 16), advanced breast cancer (n = 15), bone or chondrosarcoma (n =14) or other tumour (n = 10). Following chest wall resection and reconstruction, the mean 15D score (0.878, standard deviation [SD] ±0.111) was comparable to that amongst the age- and gender-standardised general population (0.891, SD ±0.041). Patients were statistically significantly worse off on the dimensions of ‘breathing’ and ‘usual activities’. The QLQ-C30 cancer-specific HRQoL was 72 (maximum 100) and scores for the QLQ-C30 functional scales ranged from 78 (physical) to 91 (social). Within specific reconstruction subgroups, no statistically significant differences in HRQoL were detected after analyses were adjusted. In conclusion, chest wall resection and reconstruction represents a safe therapeutic modality when accompanied by careful patient selection, appropriate perioperative and postoperative care and selection of the proper surgical technique both in sarcoma and advanced breast cancer patients. Resection with wide margins remains the primary aim for treatment of chest wall soft-tissue sarcoma patients. If wide margins are not achieved, treatment should be combined with adjuvant radiotherapy. In locally advanced breast cancer, surgical chest wall resection and reconstruction play a role in the treatment of these patients. Following chest wall reconstruction after tumour resection, patients’ HRQoL is comparable to that amongst the age- and gender-standardised general population.Syöpäkasvaimen takia tehty rintakehän seinämän poisto- ja korjausleikkaus on haastava kirurginen toimenpide, koska seinämän anatomia on monimutkainen ja sillä on tärkeä toiminnallinen tehtävä hengityksessä ja elinten suojaamisessa. Aiheesta on aiemmin tehty vain muutamia laajoja potilasmääriä sisältäviä tutkimuksia, koska tapaukset ovat harvinaisia ja seinämän poisto kirurgisena toimenpiteenä on erittäin haastava. Tämän väitöskirjan tavoitteena oli arvioida pahanlaatuisten kasvaimien vuoksi tehtyjen rintakehän seinämän poisto- ja korjausleikkauksien kirurgisia menetelmiä ja niiden tuloksia sekä potilaiden selviytymistä ja elämänlaatua. I osatyössä tutkittiin takautuvasti 135 potilasta, joille oli tehty kasvaimen takia rintakehän seinämän poisto- ja korjausleikkaus Töölön sairaalan plastiikkakirurgian klinikalla vuosina 1997–2015. Pääsyyt leikkauksille olivat rintasyöpä, pehmytkudos- ja luusarkooma. Rintakehän seinämän korjaaminen vaadittiin 118 tapauksessa, joista 48%:ssa tarvittiin luisen rakenteen vahvistaminen ja pehmytkudospuutoksen korjaus kielekkeellä. Osalle potilaista korjaukseksi riitti rintakehän vahvistaminen tai pehmytkudospuutoksen korjaus kielekkeellä. Leikkauksiin ei liittynyt kuolleisuutta eikä kielekkeen menetyksiä. 29 potilaalle tuli leikkauskomplikaatioita. 70% potilaista oli elossa 5 vuoden kuluttua leikkauksesta. II osatyössä kuvattiin yhdistetyn rintakehän, vatsaontelon seinämän ja pallean korjausleikkauksen leikkaustekniikka syöpäkasvaimen poistoleikkauksen jälkeen ja arvioitiin niiden kirurgiset tulokset. Tutkimuksessa oli 21 potilasta, ja yleisin syy leikkauksille oli sarkooma. 14 potilaalla rintakehän ja vatsaontelon seinämä pystyttiin korjaamaan verkolla ja seitsemällä potilaalla korjaus tehtiin verkolla ja kielekkeellä. Kuudelle potilaalle pallean korjaus tehtiin samassa yhteydessä toisella verkolla ja 15 potilaalla pallea oli mahdollista ommella uudelleen alkuperäiseen paikkaan. Toimenpide todettiin tutkimuksessa turvalliseksi eikä sen jälkeen esiintynyt vatsan alueen tyriä tai rintakehän poikkeavaa liikettä. III osatyössä tutkittiin 49 rintakehän seinämän sarkoomapotilaan leikkaustuloksia, taudin uusiutumista ja potilaiden selviytymistä. Vuoden kuluttua potilaista oli elossa 93.8%, 5 vuoden kuluttua 76.0% ja 10 vuoden kuluttua 71.6%. Tautivapaana vuoden jälkeen oli 84.4%, 5 vuoden jälkeen 70.7% ja 10 vuoden jälkeen 70.7%. Ennusteen kannalta suotuisia tekijöitä olivat alle 50 vuoden ikä, laaja leikkausmarginaali ja radikaalihoito. IV osatyössä tutkittiin potilaiden elämänlaatua. 55 potilasta 78:sta vastasi terveyttä ja elämänlaatua arvioiviin kyselylomakkeisiin. Potilaiden elämänlaatuinstrumentin pisteiden keskiarvo oli vertailukelpoinen ikä- ja sukupuolivakioituun väestöön verrattuna. Elämänlaatukysymyksissä potilaat saivat huonommat pisteet “hengitys”- ja ”tavalliset aktiviteetit” -osa-alueista. Yhteenvetona todetaan, että huolellisella potilasvalinnalla, hyvällä suunnittelulla, virheettömällä leikkaustekniikalla ja täsmällisellä leikkauksen aikaisella ja jälkeisellä hoidolla laajakin rintakehän seinämän leikkaustoimenpide on turvallinen. Rintakehän seinämän sarkooman hoidossa tavoitteena on kasvaimen poisto laajallakin marginaalilla, ja jos tätä ei saavuteta, tulisi hoitoa täydentää sädehoidolla. Myös paikallisesti levinneen rintasyövän hoidossa tällä leikkausmenetelmällä on paikkansa. Rintakehän seinämän kasvaimen poisto- ja korjausleikkausten jälkeen potilaiden elämänlaatu on vastaava kuin ikävakioidun vertailuväestön.
Subject: lääketiede
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
salo_juho_dissertation_2021.pdf 15.99Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record