Losing and Gaining Kosovo : How the Serbian Government Re-articulated its Claim to Kosovo within the Brussels Dialogue (2012–2018)

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-7291-4
Title: Losing and Gaining Kosovo : How the Serbian Government Re-articulated its Claim to Kosovo within the Brussels Dialogue (2012–2018)
Author: Vulovic, Marina
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Arts
Doctoral Programme in Political, Societal and Regional Changes
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2021-06-23
Language: en
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-7291-4
http://hdl.handle.net/10138/330216
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: This thesis examines Serbia’s changing approach to dealing with the Kosovo question since 2012. The claim of Serbia that Kosovo is an indivisible part of its territory has been anchored in the institutional framework of the country ever since the Kosovo war (1998-1999). Serbia’s attachment to Kosovo is not only an institutional matter, but is also woven into the cultural fabric of the Serbian political collective. It resonates with the Kosovo myth, the main element of which is the physical and symbolic claim to Kosovo. Since Kosovo declared its independence in 2008, countering Serbia’s claim to Kosovo, the Serbian Government has struggled to accommodate this state of affairs with its EU integration process guided by the incentive of the Brussels dialogue for normalizing relations between the two entities. I study the Brussels dialogue between Serbia and Kosovo as a dynamic process of contestation of meaning. It is conceptualized as a contact zone that both enables and constrains the re-articulations of the constitutive Other, either as an enemy (through antagonism) or as an adversary (through agonism). The thesis particularly inquires how the Serbian Government led by the Serbian Progressive Party (SNS) since 2012 has re-articulated Kosovo within the Brussels dialogue. It locates two central moments in this process: adopting the Brussels agreement in 2013, and re-introducing the idea of partitioning Kosovo along ethnic lines as a solution to the Kosovo-Serbia dispute in 2018, both of which are understood as myths. The theoretical and methodological contribution of the thesis lies in the re-conceptualization of “myth”. While existing studies of myth in the context of Kosovo-Serbia relations have been focusing on the Kosovo myth, this thesis considers the Kosovo myth as a sedimented discourse, guided by a discourse theoretical lens. This discourse has turned into a social imaginary in Serbia, a horizon of meaning that defines and constrains what is said, felt, and otherwise practiced concerning Kosovo. The social imaginary structures the “Kosovo is Serbia” discourse based on Serbia’s physical and symbolic claim to Kosovo, which is deeply rooted in the political and cultural life in Serbia. In 2018, it was re-articulated into the idea of partition for Serbia to retain its claim to Kosovo. Making a claim to only a portion of the territory, Northern Kosovo, the partition leaves outside of contestation the “mythologically” laden central and Southern Kosovo where the sites that embody the Kosovo myth, the Serbian medieval monasteries, are located. A deconstructive reading of the Kosovo myth developed in this thesis reveals that the main discursive element that connects the Kosovo myth, the Kosovo social imaginary, and the idea of partition is territoriality. The thesis argues for a distinction between an ontological and empirical dimension of myths. As an ontological concept, myth specifically relates to an attempt to repair a dislocated discourse and potentially embodies an alternative political project that promises to fix what is broken. As such, myths do not only relate to past events, such as most of the scholarship on national myths would conceptualize it, but also to anchoring future but not yet realized political projects. Hence, the category of myth in this thesis is reserved for the Brussels agreement, and the idea of partition, since both emerged from dislocations as means to repair them. Developing a novel approach, the thesis highlights specifically temporal, material and affective dimensions of myth for discourse-theoretically inspired scholarly discussions to stress the necessity of myths for meaning-making. Myths are generated whenever we attempt to escape the constraints of a dislocated discourse by imagining alternative orders. Empirically, the thesis examines how the “Kosovo is Serbia” discourse becomes dislocated through Kosovo’s declaration of independence and is “repaired” by the two myths that resulted from the Brussels dialogue. Hence, this thesis also makes an empirical contribution to the field of Southeast European studies, by introducing a discourse-theoretical, performative/material, and affective dimension in mythmaking. Apart from operationalizing the elaborate theoretical framework I developed, the empirical aim of the thesis was to demonstrate that even the most entrenched discourses, such as the “Kosovo is Serbia” discourse, are not resistant to change under the right circumstances. In the empirical analysis, the thesis focuses on the various representations of Kosovo in Serbian political discourse and draws attention to the re-articulation of political frontiers. It argues that the main transformation relates to the question of who constitutes the political “us” and “them”, recognizing a clear shift from the agonistic discourse in 2013 (which emphasizes the “sharing” of Kosovo with Kosovo Albanians) to an antagonistic discourse in 2018 (which emphasizes a total separation between the two ethnic groups as the only solution). In this analysis, two central nodal points emerge: “territory” and “the people”. The thesis demonstrates how these elements have been reconstituted over time and how this process enabled the deepening of the divide between Serbia and Kosovo, which could have implications for the Brussels dialogue and for Serbia-Kosovo relations more broadly..Väitöskirja tutkii Serbian muuttuvaa suhtautumista Kosovon kysymykseen vuoden 2012 jälkeen. Väite Kosovosta erottamattomana osana Serbiaa on kiinnittynyt maan institutionaaliseen kehykseen Kosovon sodan (1998-99) loppumisesta alkaen. Kiinnittyminen Kosovoon on kudottu Serbian poliittisen yhteisön kulttuuriin, jossa Kosovon myytti – konkreettinen ja symbolinen vaatimus Kosovosta – on keskeinen. Kosovon itsenäisyysjulistuksen (2008) jälkeen Serbian hallitus on kamppaillut tilanteen suhteen EU-integraatioprosessissa, jonka johtolankana on Brysselin dialogin kautta Serbian ja Kosovon suhteiden normalisoiminen. Väitöskirja tutkii kuinka Serbian Progressiivisen Puolueen (SNS) vuodesta 2012 johtama Serbian hallitus on uudelleenartikuloinut Kosovon Brysselin dialogissa ja kuinka se on onnistunut nostamaan dialogin ”poliittiselle” tasolle. Se tunnistaa kaksi tärkeää hetkeä: Brysselin sopimuksen solmimisessa vuonna 2013 ja Kosovon etnisen jaon ajatuksen nostamisessa uudelleen ratkaisuksi vuonna 2018. Diskurssiteoreettisesta näkökulmasta nämä näyttäytyivät myyteiksi, joilla pyrittiin kiinnittämään siirtynyt diskurssi. Sen sijaan laajasti tutkittua Kosovon myyttiä on väitöskirjassa tutkittu sedimentoituneena diskurssina, joka on muodostunut Serbiassa yhteiskunnalliseksi (tai sosiaaliseksi) imaginaariksi. Tämä merkityshorisontti määrittää ja rajaa, kuinka politiikkaa Kosovon suhteen voidaan tehdä Serbiassa. Laclaulaisen diskurssiteorian avulla voi tunnistaa seuraavan merkityksenannon prosessin: yhteiskunnallinen imaginaari antaa rakenteen ”Kosovo on Serbia”-diskurssille, joka kattaa konkreettiset ja symboliset vaatimukset Kosovosta. Jakamisessa Serbia ei näin kokonaan luopuisi Kosovo-vaatimuksestaan vaan vaatimus uudelleenmääritellään käsittämään vain osan alueesta, Pohjois-Kosovon, jättäen kiistan ulkopuolelle myyttisesti ladatun keski-Kosovon, jossa Kosovo-myyttiä ruumiillistavat Serbian keskiaikaiset luostarit sijaitsevat. Väitöskirjassa myyttiä käsitellään ontologisena ja empiirisenä käsitteenä. Myytti toimii siirtymän eli dislokaation yhteennivomisen apuna kriisihetkinä ja fantasioiden kannattelemien poliittisten projektien taustavoimana järjestyksen uudelleenkiinnittämisessä. Myytit eivät ainoastaan viittaa menneisiin tapahtumiin kuten suurin osa kansallisten myyttien tutkijoista sen hahmottaisi, vaan myös tulevien ei vielä toteutuneiden poliittisien projektien ankkurina. Nojautuen erityisesti laclaulaiseen diskurssiteoriaan, diskursiiviseen materiaalisuuteen, psykoanalyysiin ja affektiiviseen kulttuuriteoriaan väitöskirja tuo mukaan erityisesti ajallisen, materiaalisen ja affektiivisen ulottuvuuden myytistä. Tutkimus tarkastelee, kuinka ”Kosovo on Serbia”-diskurssi koki siirtymän Kosovon itsenäisyysjulistuksen kautta ja sitä kiinnitti kaksi myyttiä, jotka olivat syntyneet Brysselin dialogista: vuoden 2014 Brysselin sopimus ja idea osittamisesta vuonna 2018. Analyysi näyttää, kuinka keskeiset kiinnekohdat alue ja kansa on uudelleentuotettu eri aikoina tuottaen siirtymän agonismista vahvemmin konflitkihakuiseen antagonismiin Serbian suhteessa Kosovoon. Väitöskirja tuo panoksen Kaakkois-Euroopan tutkimukseen, erityisesti Serbiaan ja Kosovoon mutta synnyttää myös teoreettisen kontribuution nostamalla uudelleen esiin diskurssiteoreettisen myytin käsitteen dialogissa psykoanalyyttisen ajattelun kanssa.
Subject: doctoral Programme in Political, Societal and Regional Changes
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Marina_Vulović_Dissertation_23062021.pdf 1.211Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record