Nuorten elämismaailma ja arjen maantiede osana maantieteen opetusta : eläytymismenetelmä ja valokuvaus nuorten globaalia sukupolvea, maailman tilaa ja tulevaisuutta koskevien pohdintojen tutkimisessa

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-7259-4
Title: Nuorten elämismaailma ja arjen maantiede osana maantieteen opetusta : eläytymismenetelmä ja valokuvaus nuorten globaalia sukupolvea, maailman tilaa ja tulevaisuutta koskevien pohdintojen tutkimisessa
Author: Särkelä, Elina
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Educational Sciences
Doctoral Programme in School, Education, Society and Culture
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2021-06-22
Language: fi
Belongs to series: URN:ISSN:2489-2297
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-7259-4
http://hdl.handle.net/10138/330262
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: This dissertation is a qualitative study consisting of four sub-studies and this summary part. The task of my research is to describe and interpret life and future of the “global generation” in the light of qualitative materials produced by 14–19 year old young people, and to consider the development of school and especially geography teaching from the perspective of these materials. The aim of the study is to bring qualitative information about young people’s life and thoughts and about the use of the method of empathy-based stories and photography in geography teaching into the discussions about education. The research task is specified by the following research questions: 1a. How do young people describe the state and future of the world in their empathy-based stories? 1b. What do the issues raised by young people in their empathy-based stories mean for school and geography teaching? 2a. What picture of the global generation is based on empathy-based stories written by young people, photographs taken by young people and young people’s reflections on the Global South? 2b. How can the issues raised by young people in the materials they produced be considered in schools and in geography teaching? 3. What opportunities do the method of empathy-based stories and photography offer for geography teaching? The research was conducted from 2013 to 2020, in the context of geography teaching. The data used in the study were produced by young people born between 1995 and 2004 and living in the Helsinki Metropolitan Area (N = 169). At the time of the study, the participants were 14–19-year-old secondary and upper secondary school students. The material used in the study consisted of empathy-based stories (N = 110), photographs (N = 160) and their written interpretations (N = 160), written reflection tasks (N = 19), written evaluations of the use of photographs (N = 11) and writings on photography as a method (N = 20). In sub-studies 1 and 2, the material was produced by using the method of empathy-based stories that was developed by Antti Eskola (1988). In the first sub-study, young people were asked to empathize with utopia or dystopia and in the second sub-study, they were asked to reflect on the state of the world from an upper secondary school student’s point of view. The third sub-study was conducted in the context of global education as a part of geography and visual arts teaching. Young people were asked to photograph their lives and write interpretations of the photographs they took. In addition, participants wrote about their assumptions about the Global South, reflected on their assumptions using the photos they took and assessed whether the use of the photos supported this. In the fourth sub-study young people were asked to photograph inequality and write interpretations of the photographs they took, as well as write about photography as a process. When interpreting the meanings of photographs, the aim was to capture the meanings young people gave to the photographs they took – such as in photo-elicitation interviews in which participants’ interpretations are central and present to guide the researcher’s interpretations (Leonard & McKnight 2015; Pyyry, Hilander & Tani 2021). When analysing the empathy-based stories, the frame stories guided the formation of the first themes, and the analysis proceeded to form new themes from the data. The materials were analysed using qualitative content analysis and thematic analysis (Braun & Clarke 2006; Eskola 2001). In sub-study 1, thematic analysis was followed by constructing two different but typical stories from the material. Empathy-based stories written by young people were dominated by climate change and other people-caused risks. The world in which environmental problems, conflicts and individualism are present, and its dystopian future, were easier to imagine than a world in which everything is fine. Empathy-based stories made visible the risk awareness of young people and reflected the uncertainty and insecurity that shades the life of the global generation. The young people’s descriptions about risk society can work as a starting point for dialogue between the everyday geography of young people and the school geography. This could clarify the connections between different things, local and global, and support young people in managing uncertainty. Young people also wrote about different coping strategies, several of which were related to it how individuals can act. Related to this, they wondered if even adults know what is happening in the world. Among the despair young people also found hope. The hope was connected especially to their own generation, which respects other people and the environment. However, the role of hope was fragile, and action was not always connected to the notions about grievance. Therefore, it is important in geography teaching to build the hope and reflect the opportunities to take action. In this, the importance of cooperation should be empathized, as global problems cannot be solved individually. Based on the materials produced by the young people, the picture was drawn of the global generation, its life, and the future. The young people valued their identity, friends and family. School was important to some of them, but also a place where it was not possible for everyone to be themselves. The results show the importance of the assumption of the diversity of young people’s identities in all school activities. For young people it was obvious that people are equal, but they recognized that their generation’s starting points for life differ both near and far, and how they also have privileges. Young people’s assumptions about the Global South were partly stereotypical, but because this was recognized, it opens the opportunity to reflect to them and to deconstruct them. Based on the results, reflecting on one’s own assumptions and preconceptions is important in geography teaching, such as when studying issues related to different areas. The method of empathy-based stories proved to be a teaching method that makes it possible to spark the use of the imagination. The method enabled utopias that could be interpreted as ordinary, as well utopias for which realization does not seem possible so far, but within which the power of change may lie. In geography teaching, the method of empathy-based stories could be used when studying the opportunities to build a sustainable future. Photography directed young people’s gaze towards visually achievable things, but also made them reflect on the complexity of inequality. The photographs were personal and showed the diversity of young people’s appreciations. However, photography did not prove to be a shortcut to reach young people’s personal experiences. Some young people felt that the use of photographs made it easier to reflect on their own assumptions about the Global South, but it was not seen as a prerequisite for criticality. With the help of the method of empathy-based stories and photography in geography teaching, it was possible to build a dialogue between the young people’s lifeworld, everyday geographies and the academic geography of schools. The results of the study are not generalizable, but they provide insights into the debate on geography teaching and school. Keywords: everyday geographies, geography teaching, global generation, lifeworld, method of empathy-based stories, photography, risk societyVäitöskirjani on laadullinen tutkimus, joka koostuu neljästä osatutkimuksesta ja yhteenveto-osasta. Tutkimukseni tehtävänä on kuvata ja tulkita ”globaalin sukupolven” elämää ja tulevaisuutta 14–19-vuotiaiden nuorten tuottamien laadullisten aineistojen valossa sekä pohtia koulun ja erityisesti maantieteen opetuksen kehittämistä näiden aineistojen näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena on tuoda koulua koskevaan keskusteluun laadullista tietoa nuorten ajatuksista ja elämästä sekä eläytymismenetelmän ja valokuvauksen käytöstä maantieteen opetuksessa. Tutkimustehtävää tarkentavat seuraavat tutkimuskysymykset: 1 a. Miten nuoret kuvaavat maailman tilaa ja tulevaisuutta kirjoittamissaan eläytymiskertomuksissa? 1 b. Mitä nuorten eläytymiskertomuksissa esiin nostamat asiat tarkoittavat koulun ja maantieteen opetuksen kannalta? 2 a. Millainen kuva globaalista sukupolvesta piirtyy nuorten eläytymiskertomusten, heidän ottamiensa valokuvien ja globaalia etelää koskevien pohdintojensa perusteella? 2 b. Miten nuorten tuottamissa aineistoissa esiin nostamat asiat on mahdollista huomioida koulussa ja maantieteen opetuksessa? 3. Millaisia mahdollisuuksia eläytymismenetelmä ja valokuvaus tarjoavat maantieteen opetukselle? Tutkimus toteutettiin vuosien 2013–2020 aikana pääosin maantieteen opetuksen kontekstissa. Tutkimuksen aineiston tuottivat vuonna 1995–2004 syntyneet, pääkaupunkiseudulla asuvat nuoret (N = 169). Osallistuessaan tutkimukseen he olivat 14–19-vuotiaita yläkoululaisia ja lukiolaisia. Tutkimuksen aineiston muodostivat eläytymiskertomukset (N = 110), valokuvat (N = 160) ja niiden kirjalliset tulkinnat (N = 160), kirjalliset pohdintatehtävät (N = 19), kirjalliset arviot valokuvien käytöstä (N = 11) ja valokuvausta prosessina koskevat kirjoitukset (N = 20). Osatutkimuksissa 1 ja 2 käytettiin Antti Eskolan (1988) kehittämää eläytymismenetelmää. Ensimmäisessä osatutkimuksessa nuoria pyydettiin eläytymään utopiaan tai dystopiaan, toisessa maailman tilaa pohtivan lukiolaisen asemaan. Kolmas osatutkimus toteutettiin yläkoulun maantiedon ja kuvataiteen opetuksen globaalikasvatuksen kontekstissa. Nuoria pyydettiin valokuvaamaan elämäänsä ja kirjoittamaan tulkinnat valokuvista, pohtimaan globaalia etelää koskevia oletuksiaan ja tarkastelemaan niitä ottamiensa valokuvien avulla sekä arvioimaan, tukiko valokuvien käyttö tätä. Neljännessä osatutkimuksessa nuoria pyydettiin valokuvaamaan eriarvoisuutta ja kirjoittamaan tulkinnat ottamistaan valokuvista sekä kirjoittamaan valokuvauksesta prosessina. Valokuvien merkityksiä tulkittaessa pyrittiin tavoittamaan nuorten ottamilleen valokuville antamat merkitykset samaan tapaan kuin valokuvahaastatteluissa, joissa osallistujien aineistoon liittämät tulkinnat ovat läsnä ohjaamassa tutkijan tulkintoja (Leonard & McKnight 2015; Pyyry, Hilander & Tani 2021). Eläytymiskertomusten kohdalla kehyskertomusten muotoilu ohjasi ensimmäisten teemojen muodostamista ja analyysi eteni uusia teemoja aineistosta muodostaen. Aineistot analysoitiin laadullisesti, osa laadullisen sisällönanalyysin ja osa temaattisen analyysin avulla (Braun & Clarke 2006; Eskola 2001). Osatutkimuksessa 1 tematisointia seurasi tyypittely, sillä aineistosta rakennettiin kaksi tyyppikertomusta. Nuorten kirjoittamia eläytymiskertomuksia hallitsivat ilmastonmuutos ja muut ihmisten aiheuttamat riskit. Tulokset osoittivat ympäristöongelmien, konfliktien ja yksilökeskeisyyden sävyttämän maailman ja sen dystooppisen tulevaisuuden olevan helpommin kuviteltavissa kuin maailman, jossa kaikki on hyvin. Eläytymiskertomukset tekivät nuorten riskitietoisuuden näkyväksi heijastellen mahdollisesti globaalin sukupolven elämää varjostavaa epävarmuutta ja turvattomuutta. Nuorten kuvaukset riskiyhteiskunnasta voivat toimia esimerkiksi arjen maantieteen ja koulumaantieteen välisen dialogin perustana. Tämä voisi selkeyttää eri asioiden sekä paikallisen ja globaalin välisiä yhteyksiä sekä tukea nuoria myös epävarmuuden hallinnassa. Nuoret kirjoittivat myös mahdollisista selviytymisstrategioista, joista useat liittyivät siihen, miten yksilöt voivat toimia. Tässä yhteydessä he pohtivat, tietävätköhän edes aikuiset, mitä maailmassa tapahtuu. Nuoret löysivät kuitenkin epätoivon seasta myös toivoa, joka kiinnittyi erityisesti heidän omaan, toisia ihmisiä ja ympäristöä kunnioittavaan sukupolveensa. Toivon rooli oli kuitenkin hauras, minkä lisäksi epäkohtiin liittyviin havaintoihin ei aina liitetty toimintaa. Nämä muistuttavat sekä toivon rakentamisen että toiminnan mahdollisuuksien tarkastelun tärkeydestä myös osana maantieteen opetusta. Yhteistyön merkitystä tulisi painottaa, koska globaalit ongelmat eivät ole yksilöllisesti ratkaistavissa. Nuorten tuottamien aineistojen perusteella piirtyi kuva globaalista sukupolvesta, sen elämästä ja tulevaisuudesta. Nuoret arvostivat identiteettiään, ystäviään ja perhettä. Koulu oli osalle heistä tärkeä, mutta myös paikka, jossa jokaisen ei ollut mahdollista olla oma itsensä. Tulokset osoittivat moninaisuuden oletuksen tärkeyden kaikessa koulun toiminnassa. Nuoret pitivät ihmisten yhdenvertaisuutta itsestäänselvyytenä, mutta tunnistivat sukupolvensa nuorten erilaisia lähtökohtia elämään niin lähellä kuin kaukana, kuten myös omia etuoikeuksiaan. Nuorten globaalia etelää koskevat oletukset olivat osin yleistäviä ja yksipuolisia, mutta niiden ongelmallisuus tunnistettiin, mikä on edellytys niiden purkamiselle. Tulosten perusteella muun muassa eri alueisiin liittyvien oletusten tarkastelu on tärkeä osa maantieteen opetusta, jotta nuorten käsitykset monipuolistuvat. Eläytymismenetelmä osoittautui opetusmenetelmäksi, jonka avulla oli mahdollista vahvistaa mielikuvituksen käyttöä. Menetelmän avulla tavoitettiin niin tavanomaiseksi tulkittavia kuin sellaisiakin utopioita, joiden toteutuminen ei toistaiseksi vaikuta mahdolliselta, mutta joiden muutosvoima voi piillä juuri siinä. Maantieteen opetuksessa eläytymismenetelmää voisi hyödyntää muun muassa kestävän tulevaisuuden rakentamista tarkasteltaessa. Valokuvaus osoittautui menetelmäksi, joka suuntaisi nuorten katsetta kohti visuaalisesti tavoitettavia asioita, mutta myös herätteli pohtimaan esimerkiksi eriarvoisuuden monimutkaisuutta. Valokuvat olivat myös omakohtaisia, mutta valokuvaus ei osoittautunut oikotieksi nuorten henkilökohtaisten kokemusten tavoittamiseen. Joidenkin nuorten mielestä valokuvien käyttö helpotti omien globaalia etelää koskevien oletusten tarkastelua, mutta sitä ei pidetty kriittisyyden edellytyksenä. Eläytymismenetelmän ja valokuvauksen avulla maantieteen opetukseen avautui dialogin rakentamisen mahdollisuuksia nuorten elämismaailman ja arjen maantieteen sekä koulumaantieteen välille. Tutkimuksen tulokset eivät ole yleistettävissä, mutta ne tarjoavat ajankohtaisia huomioita maantieteen opetusta ja koulua koskevaan keskusteluun. Avainsanat: arjen maantiede, globaali sukupolvi, elämismaailma, eläytymismenetelmä, maantieteen opetus, riskiyhteiskunta, valokuvaus
Subject: kasvatustiede
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Elina_Sarkela_vaitoskirja_2021.pdf 371.9Kb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record