Kognitiivinen psykoterapia osana psykoosipotilaiden avohoitoa

Näytä kaikki kuvailutiedot



Pysyväisosoite

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202105312364
Julkaisun nimi: Kognitiivinen psykoterapia osana psykoosipotilaiden avohoitoa
Tekijä: Uljas, Max
Muu tekijä: Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta
University of Helsinki, Faculty of Medicine
Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten
Julkaisija: Helsingin yliopisto
Päiväys: 2021
Kieli: fin
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202105312364
http://hdl.handle.net/10138/330411
Opinnäytteen taso: pro gradu -tutkielmat
Koulutusohjelma: Lääketieteen koulutusohjelma
Degree Programme in Medicine
Utbildningsprogrammet i medicin
Opintosuunta: Ruotsinkielinen opintolinja
Study orientation in Swedish
Svenskspråkig studieinriktning
Tiivistelmä: Suomessa psykoosisairauksien kognitiivinen psykoterapia ei ole vielä vakiintunut hoitomuoto, vaikka on jo muualla maailmalla käytössä ja osana hoitosuosituksia. Tutkimuksen tavoitteena on seurata psykoosipotilaiden kognitiivista psykoterapiaa avohoidossa, miten potilaiden subjektiivinen kärsimys, toimintakyky ja psykiatriset oireet muuttuvat hoidon aikana, ja onko lähtötilanteella merkitystä. Tutkittavat (N=60) ovat Helsingin kaupungin psykoosipalveluihin päätyneitä potilaita jotka käyneet läpi psykoterapiajakson. Psykoterapiat alkaneet aikavälillä 3/2016–2/2019. Potilaista tehtiin VAS, SOFAS ja BPRS arviot hoidon alku- ja loppuvaiheessa. Hoitojakson aikana havaittiin kliinisesti merkittävää paranemista toimintakyvyssä (SOFAS +6,9 eli +10,8 % alkuvaiheeseen verrattuna) ja lievittymistä kärsimyksessä (VAS -21,2 eli -31,3 %) ja oireissa (BPRS -7,4 eli -15,7 %). Eniten lievittyivät potilaiden masennus-ahdistus oireet (BPRS -0,70 eli -22,6 %) ja epäluuloisuus (BPRS -0,66 eli 17,6 %). Myös negatiiviset (BPRS -0,42 eli -18,3 %) ja positiiviset psykoosioireet (BPRS -0,27 eli 12,5 %) sekä mania (BPRS -0,22 eli 12,8 %) lievittyivät jonkin verran. Diagnoosi, ikä, klotsapiinilääkitys, aiempien sairaalahoitojen lukumäärä ja työ- tai opiskelutilanne eivät vaikuttaneet muutoksiin. Sukupuolten välillä havaittiin, että naisten epäluuloisuus ei lievittynyt yhtä paljon kuin miesten. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että subjektiivinen vointi ja työkyky kohenivat ja psykiatrinen oireilu lievittyi psykoterapian aikana, ja etenkin hyvinvoinnin ja masentuneisuuden kannalta nähtiin selviä muutoksia. Työkyvyn koheneminen ennusti hyvinvointia, oireet sen sijaan eivät. Ilman vertailuryhmää ei voida kuitenkaan varmasti sanoa johtuuko voinnin koheneminen itse terapiasta.I Finland är kognitiv psykoterapi för psykossjukdomar inte ännu en vedertagen vårdform, fastän den redan är i vårdsriktlinjerna annanstans i världen. Målet med denna undersökning är att följa kognitiv psykoterapi i öppenvård av patienter som lidit av psykos, hur deras subjektiva lidande, funktionsförmåga samt psykiatriska symptom ändras under vården, och om utgångsläget har påverkan. De undersökta (N=60) är patienter som kommit till Helsingfors stads psykostjänster och genomgått kognitiv psykoterapi. Terapin påbörjades under tidsperioden 3/2016–2/2019. VAS, SOFAS och BPRS bedömning gjordes i början och slutet av psykoterapin. Under vården såg man kliniskt förbättring i funktionsförmågan (SOFAS +6,9 alltså +10,8 % jämfört med utgångsläget) och en förminskning i lidandet (VAS -21,2 alltså -31,3 %) samt symptom (BPRS -7,4 alltså -15,7 %). Mest lindrades depression-ångest (BPRS -0,70 alltså -22,6 %) och paranoida symptom (BPRS -0,66 alltså 17,6 %). Även negativa (BPRS -0,42 alltså -18,3 %) och positiva psykossymptom (BPRS -0,27 alltså 12,5 %) samt mani (BPRS -0,22 alltså 12,8 %) lindrades någorlunda. Diagnos, ålder, klotsapin, tidigare psykiatriska sjukhusvård och arbets- eller studiesituation hade inte någon påverkan i förändringarna. Mellan kön upptäcktes att hos kvinnor förbättrades paranoida symptom inte lika mycket. Resultaten visar att subjektiva måendet och arbetsförmågan förbättrades och psykiatriska symptom lindrades under psykoterapin, och speciellt med tanke på välmående och depressivitet fick man tydliga förändringar. Funktionsförmågan var förknippad till patienternas välmående, symptomen däremot inte. Utan kontrollgrupp kan man dock inte direkt påstå att förbättringen under vården skulle just bero på psykoterapin
Avainsanat: Psychosis
Cognitive behavioral therapy
CBTp


Tiedostot

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä

Tähän julkaisuun ei ole liitetty tiedostoja

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot