Historiallis-yhteiskuntatiedollisen kasvatuksen tutkimus- ja kehittämiskeskuksen tutkimuksia

 

Recent Submissions

  • Löfström, Jan (Kasvatustieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto, 2014)
    Historiallis-yhteiskuntatiedollisen kasvatuksen tutkimus- ja kehittämiskeskuksen tutkimuksia ; 14
  • Rantala, Jukka (Kasvatustieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto, 2012)
    Historiallis-yhteiskuntatiedollisen kasvatuksen tutkimus- ja kehittämiskeskuksen tutkimuksia ; 12
  • van den Berg, Marko (Kasvatustieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto, 2010)
    Historiallis-yhteiskuntatiedollisen kasvatuksen tutkimus- ja kehittämiskeskuksen tutkimuksia ; 11
  • Hansen, Petteri (Helsingin yliopisto, historiallis-yhteiskuntatiedollisen kasvatuksen tutkimus- ja kehittämiskeskus, 2007)
    Historiallis-yhteiskuntatiedollisen kasvatuksen tutkimus- ja kehittämiskeskuksen tutkimuksia ; 10
    Hallituksen kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmaan liittyen to-teutettiin opettajankoulutusyksiköissä vuosina 2004–2006 hanke, jonka tavoitteena oli arvioida ja edistää kansalaisvaikuttamisen asemaa opettajankoulutuksessa. Valtakunnalliseen hankkeeseen osallistui toimijoita eri sidosryhmästä, keskeisimpinä eri yliopistojen opettajan-koulutusyksiköt, Opetushallitus, Opetusministeriö, Suomen Kuntaliitto, Suomen Lukiolaisten Liitto, Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ja Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto. Hankkeen toimijat järjestäytyivät ohjausryhmäksi, aluekoordinaattoreiksi sekä yksikkökohtaisiksi toimintaryhmiksi. Pääkoordinaattorina toimi Helsingin yliopiston soveltavan kasvatustieteen laitoksen historiallis-yhteiskuntatiedollisen kasvatuksen tutkimus- ja kehittämiskeskuksen professori. Käytännön toiminnan organisoimiseksi opettajankoulutusyksiköt jaettiin neljän aluekoordinaattorin vastuulle. Aluekoordinaattorit toimivat Helsingissä, Jyväskylässä, Oulussa ja Vaasassa. Hankkeen tuottamat julkaisut ja raportit hankkeen tapahtumista koottiin eNorssi-verkoston Internet-sivustolle. Hankkeen toimintaa arvioitiin eri toimijoilta kerätyn laajan haastatteluaineiston avulla. Kolmivuotisen hankkeen tuloksia voidaan pitää samaan aikaan sekä kannustavina että huolestuttavina. Yhtäältä hanke koettiin tervetulleena tunnustuksena kouluissa tehtävälle tärkeälle kasvatustyölle. Opettajankouluttajien, opiskelijoiden ja sidosryhmien edustajien mukaan hankkeen painopisteet ja teemat koettiin kiinnostavina ja mielekkäinä. Toisaalta hanke ei onnistunut luomaan toimikautensa aikana selkeitä rakenteellisia edellytyksiä kansalaisvaikuttamista edistävälle opettajankoulutukselle. Hankkeen aikana luoduista yhteistyöverkostoista huolimatta kansalaisvaikuttamisen edistäminen opettajankoulutuksessa jää hankkeen päätyttyäkin pitkälti yksittäisten opiskelijoiden, opettajien ja aineryhmien kiinnostuksen varaan.Tulevaisuuden haasteena onkin kansalaisvaikuttamisen käsitteen avaaminen osaksi yksilön, kulttuurin, ympäristön ja yhteiskunnan välistä laajempaa vuorovaikutusta.
  • van den Berg, Marko (Helsingin yliopisto, historiallis-yhteiskuntatiedollisen kasvatuksen tutkimus- ja kehittämiskeskus, 2007)
    Historiallis-yhteiskuntatiedollisen kasvatuksen tutkimus- ja kehittämiskeskuksen tutkimuksia ; 9
    Historia ymmärretään tässä tutkimuksessa kokonaisvaltaiseksi tavaksi tarkastella maailmaa menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden odotusten muodostamassa kokonaisuudessa. Tämä eri aikatasoja yhdistävä näkökulma nousee esille historiatietoisuuden käsitteessä, joka voidaan määritellä nykyisyyden selittämiseksi historian avulla ja siihen perustuviksi odotuksiksi tulevaisuuden kehityksestä. Tutkimus käsittelee Helsingin yliopistossa opiskelevien luokanopettajaopiskelijoiden käsityksiä historiasta ja sen olemuksesta. Siinä tarkastellaan myös sitä, millaisia tulevaisuutta koskevia odotuksia historia heissä herättää. Vastauksia etsittiin seuraaviin kysymyksiin: Mitä historia merkitsee tutkimushenkilöille ja millaisiin asioihin he samaistuvat historiassa? Millä tavoin tutkimushenkilöt luonnehtivat historian olemusta ja millaisia yhteneväisyyksiä näillä arvioilla on niin sanotun yhden historian käsitteeseen? Millaiseksi tutkimushenkilöt arvioivat tulevaisuuden kehitystä, ja missä määrin nämä odotukset heijastelevat yhden historian käsitteen lähtökohtia? Tutkimushenkilöiden käsityksiä peilataan modernin aikakauden myötä länsimaissa yleistyneeseen yhden historian ajatteluun. Tämä käsite muodostaa tutkimuksen tärkeän teoreettisen viitekehyksen. Valistusaatteen ja kirkon vallan heikentymisen myötä syntyneessä ajattelussa historian katsottiin muodostavan koko ihmiskuntaa koskevan jakamattoman, lineaarisen kertomuksen, jolla oli selkeä suunta kohti edistystä ja parempia aikoja. Yhden historian ajatteluun sisältyi myös käsitys siitä, että länsimailla oli historiassa erityisrooli: ne toimivat edistyksen ja kehityksen tiennäyttäjinä. Viime vuosikymmeninä tämä ajatus on kyseenalaistettu. Se on saanut osakseen voimakasta kritiikkiä muun muassa postmodernistien ja niin sanotun uuden historian edustajien taholta. Kritiikistä huolimatta yhden historian ajattelun piirteet näyttävät edelleen vaikuttavan yhtenä voimakkaana pohjavirtana länsimaisessa ajattelussa. Tutkimuksen empiirinen osuus koostuu kvalitatiivisesta aineistosta, joka on saatu haastattelemalla 22 Helsingin yliopistossa opiskelevaa luokanopettajaopiskelijaa. Haastatteluhetkellä tutkimushenkilöt olivat iältään 19–26-vuotiaita. Tutkimuskysymyksiin pyrittiin löytämään vastauksia etsimällä haastatteluista laajempia ajatuskokonaisuuksia, merkitysluokkia. Haastatteluteemoissa nousivat esille menneisyyden kehityksen ohella arviot tulevan kehityksen luonteesta. Historiaa pidettiin lähtökohtaisesti ilmiöitä yhdistävänä ja kokonaiskuvan tarjoavana tiedonalana, joka auttaa nykyisyyden ymmärtämisessä. Sekä Suomen historiassa että maailmanhistoriassa hahmotettiin yleisesti edistyskertomuksen piirteitä. Maailmanhistorian osalta edistyksen ja kehityksen katsottiin koskeneen lähinnä länsimaita. Suomen osalta käsitystä sotien jälkeisestä edistyskertomuksesta himmensi käsitys yhteisöllisyyden vähenemisestä ja itsekkyyden lisääntymisestä nykyaikaa lähestyttäessä. Osa tutkimushenkilöistä koki samaistuvansa Suomen historian suureen kansalliseen kertomukseen, erityisesti sota-ajan tapahtumiin. Kaikille samaistuminen kansalliseen historiaan ja sen käännekohtiin ei kuitenkaan ollut itsestäänselvyys. Jotkut tutkimushenkilöt olivat löytäneet samaistumiskohteita mikrohistoriasta. Toisaalta joukossa oli myös niitä, joille samaistuminen menneisyyden tapahtumiin oli lähtökohtaisesti vieras ajatus. Historiaa ei hahmotettu tulevaisuudessa itsestään selvästi jatkuvana edistyskertomuksena. Pikemmin historiaa pidettiin luonteeltaan kontingenttina ja syklisenä ilmiönä. Suuri läntinen edistys- ja modernisaatiokertomus ei tutkimustulosten mukaan näyttänyt avaavan erityisen toiveikkaita näköaloja tulevan kehityksen suhteen. Tulevaisuuden osalta kehitys nähtiin varsin pessimistisessä valossa sekä Suomen että koko maapalloa koskevan kehityksen suhteen. Uhaksi koettiin erityisesti markkinavoimien liiallinen voimistuminen suhteessa demokraattisesti valittuihin toimijoihin, yleisen kehityksen osalta myös lännen ja muun maailman lisääntyvä vastakkainasettelu sekä ympäristöuhat. Varsin pessimistisistä yleistä kehitystä koskevien tulevaisuudenodotuksista huolimatta tutkimushenkilöt suhtautuivat erittäin positiivisesti oman henkilökohtaisen elämänsä tulevaisuudennäkymiin. Tulevaisuutta hahmotettiin kollektiivisen toiminnan sijaan ensisijaisesti erilaisten yksilöllisten projektien näkökulmasta.
  • Moreno Herrera, Lazaro; Jones, Graham; Rantala, Jukka (2006)
    Historiallis-yhteiskuntatiedollisen kasvatuksen tutkimus- ja kehittämiskeskuksen tutkimuksia ; 8
    Enacting Equity in Education – Towards a Comparison of Equitable Practices in Different European Local Contexts presents social aspects of the educational policies of the end of the 1990s and the early 2000s in different European countries. Today, the traditional egalitarian ethos and structure of the elementary schooling is being challenged in different ways by the arising managerialism in educational institutions. Equality is regarded by the authors as a dimension of social justice which is worth striving for as a basic condition for the democratic sustainability of the society. The book presents different approaches and practices in the pursuit of equity in education. The cases are from Belgium, Britain, Finland, France and Sweden. This book is the outcome of a working group coordinated by Örebro University, Sweden. The group included researchers from different European countries.
  • Syrjäläinen, Eija; Eronen, Ari; Värri, Veli-Matti (Historiallis-yhteiskuntatiedollisen kasvatuksen tutkimus- ja kehittämiskeskus, 2006)
    Historiallis-yhteiskuntatiedollisen kasvatuksen tutkimus- ja kehittämiskeskuksen tutkimuksia ; 6
  • Rantala, Jukka; Salminen, Jari (Historiallis-yhteiskuntatiedollisen kasvatuksen tutkimus- ja kehittämiskeskus, 2006)
    Historiallis-yhteiskuntatiedollisen kasvatuksen tutkimus- ja kehittämiskeskuksen tutkimuksia ; 5
  • Syrjäläinen, Eija; Värri, Veli-Matti; Eronen, Ari (Historiallis-yhteiskuntatiedollisen kasvatuksen tutkimus- ja kehittämiskeskus, 2005)
    Historiallis-yhteiskuntatiedollisen kasvatuksen tutkimus- ja kehittämiskeskuksen tutkimuksia ; 4
  • Rantala, Jukka; Siikaniva, Anu (Historiallis-yhteiskuntatiedollisen kasvatuksen tutkimus- ja kehittämiskeskus, 2005)
    Historiallis-yhteiskuntatiedollisen kasvatuksen tutkimus- ja kehittämiskeskuksen tutkimuksia ; 3
  • Hongisto, Lasse (Helsingin yliopisto, 2012)
    The premise of this doctoral dissertation is practical. It aims to develop the teaching of the history of science. There is, on the whole, plenty of research literature and teaching material pertaining to the history of science available for the upper secondary school level. This material has not, however, been made with the needs of the teaching of history in mind; instead it is geared towards the teaching of science. Research within the framework of the teaching of the history of science has been conducted primarily by researchers interested in the teaching of science, not history. These people claim that ever more knowledge about the general nature of science is needed in modern education. The English term for the general nature of science is the Nature of Science (NOS). This concept is closely linked to projects aiming to reform the teaching of science that by introducing the philosophy of science, the history of science and the sociology of science in to the teaching of science. Pedagogical experiments conducted within the framework of the teaching of the history of science represent two different branches of pedagogical research: Science, Technology and Society (STS) and the History and Philosophy of Science (HPS). These branches examine the history of science from slightly different viewpoints: HPS emphasises the bond between the history of science and research into changes in scientifical theories, and it is closely linked to the philosophy of science. STS, on the other hand, stresses the societal nature of science and is linked to the sociology of science. One aim of this doctoral dissertation is to examine how well the pedagogical experiments conducted within these two branches of research are transferable to the teaching of history. The history of science has been employed in pedagogical experiments within the HPS and STS traditions. A third teaching method frequently used is narratives about the history of science. However, how can we avoid mythical interpretations of the history of science and opt for pedagogically acceptable themes and narratives? This requires that those devising pedagogical experiments or writing teaching materials for the teaching of science more carefully examined the big picture of nature. As a model of our research we use Design Based Research. In this type of research, the problems posed by the study of teaching are approached from a pragmatic standpoint, in an effort to come up with concrete answers applicable to teaching. One such research problem is the theme of this doctoral dissertation: the opportunities for the teaching of the history of science at Finnish upper secondary school. The teaching of the history of science is a pedagogically important topic, and it is included in syllabuses and course books. Consequently, its practical applications are worth studying.