Fractures in children : Epidemiology and associated bone health characteristics

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-7950-4
Title: Fractures in children : Epidemiology and associated bone health characteristics
Author: Mäyränpää, Mervi
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Medicine, Institute of Clinical Medicine, Children's Hospital
Helsinki University Central Hospital
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: Fractures are common in childhood. Repeated fractures, and especially vertebral fractures, in children may be a sign of impaired bone health, but it remains unestablished when and how fracture-prone children should be assessed. Bone mineral density (BMD) affects bone strength, and it can be measured with dual-energy X-ray absorptiometry (DXA). However, DXA has limitations in growing children, as have the biochemical markers of bone metabolism. In this work, we studied epidemiology of fractures in children under 16 years in Helsinki, 2005. Special attention was given to those children with repeated fractures or vertebral fractures; patients were further evaluated for skeletal characteristics and predisposing factors. To evaluate the clinical use of two rarely used methods in children, we assessed the accuracy and advantages of vertebral fracture assessment (VFA) by densitometry, and histomorphometry from bone biopsy in children with suspected osteoporosis. In a prospective study a total of 1396 fractures in 1373 children were recorded: the annual overall incidence of fractures in children under 16 years was 163/10 000. Boys sustained 63% of all fractures. Fracture incidence was highest in puberty: in boys at 14 years and in girls at 10 years. Forearm fracture was the most common fracture type (37%). There had been an 18% decrease in the overall fracture incidence over the preceding 22 years, mainly due to the decrease in hand and foot fractures (-39% and -48%, respectively). The greatest decrease was seen for children aged 10 to 14 years (-30%). For the same period, a 31% increase of forearm fractures and 39% increase of upper arm fractures was observed. One fourth of the children with acute fracture reported a prior fracture, but only in 5% was the fracture history regarded as significant. These fracture-prone children (n=66) were found to have impaired bone health: on average, they had lower calcium intake, physical activity level, and BMD than age- and sex-matched controls did. Vitamin D was below recommended level in more than half of the patients and controls; low levels were associated with lower BMD in both groups. Asymptomatic vertebral compressions, and more hypercalciuria and hyperphosphaturia were also observed in the fracture-prone patients. The visibility and detection rate of compressed vertebrae by VFA was assessed in 65 children; standard radiographs were used for comparison. The poor resolution of low-radiation VFA compromised the accuracy in younger children and in those with low BMD. In older children close to their skeletal maturation and adult height, the visibility of VFA was mostly good. Transiliac bone biopsy was performed on 24 children with suspected primary osteoporosis based on frequent fractures and/or low BMD. Findings were variable; only 29% were found to have low trabecular bone volume. Bone turnover was low for age in one third and high in one third. Histomorphometric findings correlated poorly with DXA measurements or clinical data, underscoring the importance of this method in severe pediatric osteoporosis.Murtumat ovat yleisiä lapsuusiällä. Toistuvat murtumat, ja varsinkin nikamamurtumat, voivat olla merkki huonontuneesta luun laadusta. Ohjeistukset siitä milloin ja miten murtumalasten luustoa pitäisi tutkia, puuttuvat. Luuston mineraalitiheys on yksi luun lujuutta määrittävä tekijä ja sitä voidaan mitata luustontiheysmittauksella (DXA). Lapsen kasvava luusto vaikeuttaa kuitenkin näiden mittaustulosten, kuten muidenkin luun aineenvaihduntaa mittaavien parametrien tulkintaa. Tässä väitöskirjatyössä tarkasteltiin murtumien ilmaantuvuutta alle 16-vuotiailla lapsilla Helsingissä 2005. Tutkimme luustonterveyteen liittyviä asioita nikamamurtuman tai toistuvia murtumia saaneilla lapsilla. Arvioimme myös kahden harvemmin kliinisessä käytössä olevan menetelmän, VFA:n (DXA laitteella kuvatun selkärangan arviointi) ja luubiopsiasta tehdyn histomorfometrian, sopivuutta lapsipotilailla. Vuoden tutkimusjakson aikana todettiin yhteensä 1396 murtumaa 1373 lapsella: ilmaantuvuus oli 163 murtumaa 10 000 lasta kohden. Poikien osuus murtuma-lapsista oli 63 %. Murtumien ilmaantuvuus nousi korkeimmaksi murrosiässä, pojilla 14 vuoden ja tytöillä 10 vuoden iässä. Yleisin lapsuusiän murtuma on kyynärvarren alueella (37 %). Tutkimusta edeltävän 22 vuoden aikana kaikkien murtumien ilmaantuvuus laski 18 %, johtuen suurimmaksi osaksi käsi- ja jalkaterämurtumien vähenemisestä (-39 % ja -48 %). Suurin lasku nähtiin 10 14 -vuotiailla (-30 %). Samana ajanjaksona kyynärvarren murtumien ilmaantuvuus on lisääntynyt 31 % ja olkavarren murtumien 39 %. Neljänneksellä murtumalapsista oli aikaisempia murtumia, mutta vain 5 %:lla murtumahistoria katsottiin merkittäväksi. Jatkotutkimuksiin ohjautuneilla 66 lapsella oli keskimäärin selvästi heikentynyt luustonterveys: heillä oli matalampi luuston mineraalitiheys, ja vähäisempi kalkinsaanti sekä liikunta-aktiivisuus kuin ikä- ja sukupuolivakioidulla vertailuryhmällä. Suurimmalla osalla potilaista ja verrokeista veren D-vitamiinipitoisuus oli alle nykyisen suosituksen; matala D-vitamiinipitoisuus oli yhteydessä matalampaan luustontiheyteen sekä murtuman saaneilla että verrokeilla. Potilailla todettiin myös oireettomia nikamien kompressioita sekä verrokeita enemmän korkeita virtsan kalkki- ja fosfaattiarvoja. VFA-menetelmää testattiin 65 epäiltyä osteoporoosia sairastavan lapsipotilaan ryhmässä. VFA-menetelmän osuvuus nikamien kompressiomurtumien diagnosoinnissa jäi tavallisia röntgenkuvia heikommaksi huonon erottelukyvyn vuoksi: varsinkin nuorilla potilailla ja niillä lapsilla, joiden BMD oli matala. Aikuispituuden jo lähes saavuttaneilla vanhemmilla lapsilla näkyvyys VFA-kuvissa oli hyvä. Epäiltyä primaaria osteoporoosia sairastaville lapsille tehtiin luubiopsia luuston tarkemman rakenteen selvittämiseksi. Näillä 24 potilaalla oli ollut useita murtumia ja/tai poikkeavan matala luustontiheys. Löydökset olivat vaihtelevia, matala hohkaluun määrä todettiin vain 29 %:lla. Luun aineenvaihdunta oli ikään nähden matalalla kolmanneksella, ja vastaavasti poikkeavan kiihtynyt kolmanneksella. Histomorfometriset tulokset olivat huonosti ennustettavissa muilla menetelmillä. Tämä osoittaa luubiopsian tärkeyden yhtenä mahdollisena tutkimusmenetelmänä epäiltäessä primaaria osteoporoosia lapsilla ja toisaalta lasten luuston terveyden arvioinnin vaikeutta muilla mittareilla.
URI: URN:ISBN:978-952-10-7950-4
http://hdl.handle.net/10138/33083
Date: 2012-05-25
Subject: lääketiede
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
fracture.pdf 2.519Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record