Voimavaratekijät osana ikääntyvien hoitotyön lähiesimiesten työhyvinvointia ja niiden merkityksellisyys työuran jatkamisajatuksille

Abstract

Työurien jatkaminen on merkittävä tavoite ikääntyvässä yhteiskunnassamme. Työhyvinvoinnilla on todettu monia myönteisiä vaikutuksia niin työntekijälle kuin organisaatiollekin. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää ja tarkastella voimavaratekijälähtöisesti hoitotyön ikääntyvien lähiesimiesten työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä sekä niiden merkityksellisyyttä heidän työuransa jatkamisajatuksille.

Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluiden avulla. Teemahaastattelua ja teoriaa ohjaavana mallina käytettiin modifioitua Työkykytalomallia, jota tarkasteltiin voimavaranäkökulmasta sekä ihmisen perustarpeiden ja motivaatiotekijöiden kautta. Haastatteluihin osallistui kahdeksan erään terveydenhuoltoalan toimijan yksiköissä työskentelevää 55-vuotta täyttänyttä hoitotyön lähiesimiestä. Aineisto analysoitiin käyttäen teorialähtöistä sisällönanalyysiä. Lisäksi hyödynnettiin sisällönerittelyä.

Tutkielman tulokset osoittivat, että koetulla työhyvinvoinnilla oli vahva merkitys hoitotyön lähiesimiesten työuran jatkamisajatuksille, mutta yksilölliset arvostukset ja ihmisen perustarpeiden tyydyttymiseen liittyvät tarpeet ja motivaatiotekijät merkitsivät eniten työuran jatkamiseen liittyvissä päätöksentekoajatuksissa. Nämä merkitykset muodostuivat koko ihmisen työ- ja eliniän aikana vaikuttavista eriaikaisista tekijöistä. Työhyvinvointiin ja työuran jatkamiseen liittyvät tekijät koostuivat henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, päivittäiseen työhön, henkilökohtaiseen työn ulkopuoliseen elämään sekä toimintaympäristöön ja yhteiskuntaan liittyvistä voimavaratekijöistä. Kaikki tekijät olivat jatkuvassa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, jolloin merkitykselliseksi nousi yksilöllinen tekijöiden välisen tasapainon tavoittelu.

Tutkielman tulosten pohjalta saatiin uutta, hoitotyön lähiesimiesten työhyvinvointiin ja työuran jatkamisajatuksiin liittyvää tietoa, jota voidaan hyödyntää jatkossa organisaatioissa. Tulokset osoittivat, että koettu työhyvinvointi ja työuran jatkamisajatukset liittyvät vahvasti toisiinsa. Jatkossa käsitteet voidaan yhdistää yhtenäiseen strategiaan, jota läpi työuran toteuttamalla on mahdollista vaikuttaa niin työhyvinvointiin kuin tukea työuran jatkamisajatuksia. Merkitystä on yksilöllisellä ja oikea-aikaisella tuella ja koko työyhteisön toiminnalla. Lisäksi, mikäli työuria halutaan jatkaa, tulee mahdollistaa entistä joustavammat työnteon muodot.