Tehran in hook : Tehrani “underground” musicians “keeping it real”

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202106162844
Title: Tehran in hook : Tehrani “underground” musicians “keeping it real”
Author: Valjanen, Tiina
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Social Sciences
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2021
Language: eng
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202106162844
http://hdl.handle.net/10138/331305
Thesis level: master's thesis
Degree program: Yhteiskunnallisen muutoksen maisteriohjelma
Master's Programme in Society and Change
Magisterprogrammet för samhälle i förändring
Specialisation: Antropologia
Anthropology
Antropologi
Abstract: Tämä on etnografinen tutkielma Teheranin rap-, rock- ja metal-skenestä tänä päivänä. Tutkielma lähtee liikkeelle ”tomujalkaisesta filosofiasta” (dusty footed philosophy), jollaisena hip hop -tutkijat Pennycook and Mitchell kuvasivat hip hopia. Samaan aikaan, kun hip hop on juurtunut paikalliseen tomuiseen maahan, sen kautta artikuloidaan globaalisti merkittäviä filosofioita. Tutkielma tarkastelee millaisia nämä paikalliset ja tomuiset kadut ovat Teheranissa ja miten Teheranin urbaani maisema näkyy musiikinteossa ja musiikin estetiikassa. Tutkielma tarkastelee, miten rap- ja rock-muusikot ilmaisevat kuulumisen, tilan ja paikan käsityksiä ja miten he ovat käsitelleet, haastaneet ja uudelleenmääritelleet kaupungin todellisuutta, urbaania tilaa ja sosiaalista segregaatiota musiikinteossaan. Tutkielma pohtii, miten muusikot rakentavat autenttisuuttaan paikallisella tasolla ja miten he pyrkivät vahvistamaan taiteellista legitimiteettiään ja katu-uskottavuuttaan paikallisessa musiikkiskenessä, Iranin yhteiskunnassa ja globaalissa musiikkiyhteisössä. Tutkielma pohjautuu etnografiseen kenttätyöhön, joka toteutettiin Teheranissa vuosina 2012-14. Tämä on monipaikkainen etnografinen tutkielma ja lähestymistapa on fenomenologinen. Tutkielma perustuu osallistuvaan havainnointiin, henkilökohtaisiin haastatteluihin ja mailihaastatteluihin. Tutkielma käsittää kymmeniä muusikoita eri genreistä. Valtaosa heistä oli nuoria 19-35-vuotiaita miehiä sekä alemmasta sosiaaliluokasta että keskiluokasta, joskin mukana on myös muutama naismuusikko. Tutkielma osallistuu keskusteluun Iranin populaarimusiikista ja syventää ymmärrystä Teheranin räppäreiden ja rock-muusikoiden arkitodellisuuksista. Tutkielma valottaa, miten musiikkituotannon demokratisaatio muokkaa nopeasti underground-musiikkiskenen väestörakennetta. Tutkielma korostaa, että Teheranissa tämä skene on heterogeeninen tila, johon osallistuu muusikoita erilaisista sosiaalisista ja taloudellisista taustoista ja eri genreistä. Näin ollen muusikoilla on lukuisia eri pyrkimyksiä ja käsityksiä musiikin estetiikasta. Tutkielman lähtökohtana on intersektionaalinen analyysi, joka auttaa tarkastelemaan moninaisia kokemuksia samassa jaetussa sosiaalisessa tilassa. Tutkielma pyrkii kyseenalaistamaan yleistä käsitystä underground-musiikkiskenestä vastarinnan ja emansipaation tilana ja väittää, ettei muusikoilla ole yhtäläistä pääsyä näihin oletettuihin ”vapauden” tiloihin eikä yhtäläisiä mahdollisuuksia luoda uraa artisteina. Tutkielma väittää, että tämä vahvasti politisoitunut ymmärrys aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä muusikoille, joita mielletään uhmakkaina vastoin heidän omia tarkoitusperiään. Tutkielma väittää, että rap- ja rock-skenejen tilalliset ympäristöt eroavat toisistaan. Samaan aikaan kun rock- ja metal-muusikot kokoontuvat, harjoittelevat ja levyttävät lähinnä sisätiloissa, räppärit ovat ottaneet julkista tilaa näkyvämmin haltuun, kun he kokoontuvat ja bätläävät erilaisissa paikoissa ympäri kaupunkia. Tutkielmassa todetaan, että taloudelliset ja sosiaaliset taustat sekä sukupuoli vaikuttavat keskeisesti siihen, miten muusikot käsittävät julkista tilaa ja musiikkitilaa ja miten he liikkuvat näissä tiloissa. Samalla tutkielma pyrkii osoittamaan, että ”ghetto-elämää” ja vastoinkäymisiä korostava globaali hip hop -diskurssi saattaa olla voimaannutta narratiivi alemmasta luokasta tuleville räppäreille. Moni heistä on kotoisin etelä-Teheranista, jota on historiallisesti halveksittu köyhänä, perinteisenä, konservatiivisena ja takapajuisena alueena. Tutkielman mukaan demokratisaatio on hiljalleen ulottumassa myös rap-musiikin ulkopuolelle ja rock- ja metal-muusikoita tulee yhä enenevissä määrin myös vähävaraisemmista ja uskonnollisista perheistä. Tutkielmassa päätellään, että musiikin kautta voidaan voimallisesti luoda identiteettiä ja vaatia yhteiskunnallista ja kulttuurista muutosta. Pyrkimyksenä on osoittaa, miten Teheranin tiedostavat muusikot ajavat kulttuurista ja maailmanlaajuista muutosta artikuloidessaan globaalisti merkittäviä paikallisia filosofioita.This thesis is an ethnographic study about rap, rock, and metal scenes in today’s Tehran. The study takes off from hip-hop scholars Pennycook’s and Mitchell’s proposition of hip-hop as “dusty foot philosophy” which is rooted at local dusty ground while articulating philosophies of global significance. This study aims to examine what kind of spaces are these dusty streets in Tehran and how does Tehran’s urban landscape inform music making and music aesthetics. This study focuses on how notions of belonging, space, and place have been expressed by rappers and rockers both in their music making and their embodied use of urban spaces. Followingly it will observe how urban realities, urban space, and geographical segregation are perceived, challenged, and reclaimed through their craft. The study asks how underground musicians are debating questions of authenticity that have risen along music’s localization, and how musicians strive for artistic legitimacy which would verify their street credibility both within their local music scenes and wider society, as well as within global music community. The study is based on an ethnographic fieldwork carried out in Tehran between 2012 and 2014. This is a multi-sited ethnographic research and employs phenomenological approach to analyse subjective and embodied experiences in the urban space. Methodologically it is based on participant observation, semi-structured interviews, and email interviews. The study includes dozens of rappers, rockers, and metalheads, most of whom are young male between 19 and 35 both from lower-class and middle-class backgrounds. Few of the musicians are young female as well. This thesis is a contribution to Iranian popular music studies and to our understanding of everyday realities of Tehrani rappers and rockers and music life in the city. It aims to shed some light to the ongoing democratization of music production which is rapidly changing the demographics of Tehran’s underground music scene. The study aims to underline that Tehran’s underground music scene is a heterogeneous space consisting of musicians from different socioeconomic backgrounds and genres having diverse and contradictory aspirations, music aesthetics, and styles. Accordingly, it applies intersectional approach which helps to grasp multiple experiences within the same and shared social space. The study aims to problematize the persistent understanding of underground music scene as inherently subversive and emancipatory space, and argues that individual musicians don’t have an equal access to these allegedly “emancipatory” spaces nor equal opportunities to make a professional career out of music. Furthermore, it is argued that this highly politicized understanding might do more harm than good for underground musicians who are considered defiant against their own aspirations. The study argues that the spatial surroundings of rap and rock scenes look very different. While rock and metal musicians mainly gather, rehearse, and record indoors, rappers have more visibly taken over public spaces by gathering and battling at different urban locations around the city. The study concludes that socioeconomic background and gender affects to a great extent in how musicians experience public sphere and musical spaces and how they move in them. Simultaneously, the study aims to show that global hip-hop discourse that privileges “ghetto life” and hardships in life can be self-empowering narrative for rappers from lower-class families, mainly from south Tehran which has been historically perceived as poor, traditional, conservative, and backward. The study argues that the democratization is gradually going beyond rap music as well, and there exists increasingly more rock and metal musicians from low-income and religious families. The study concludes that music is a powerful tool for constructing self-identity and demanding social and cultural change. Ultimately, the study aims to show how conscious Tehrani musicians are pushing for wider cultural and global change by telling local philosophies of global significance.
Subject: Tehran
Iran
rap
hip-hop
rock
heavy metal
underground music
urban space
authenticity


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Valjanen_Tiina_MastersThesis_2021.pdf 837.2Kb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record