Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English Helsingin yliopisto

Merkkejä tietoyhteiskunnan maisemasta vuonna 2015 : Näkökulmia käytäntöperustaisen semiotiikan teoriaan ja metodologiaan sekä lukiolaisten piirrosten tulkintaan

Show full item record

Files in this item

Files Description Size Format View/Open
merkkeja.pdf 10.81Mb PDF View/Open
Use this URL to link or cite this item: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-7857-6
Vie RefWorksiin
Title: Merkkejä tietoyhteiskunnan maisemasta vuonna 2015 : Näkökulmia käytäntöperustaisen semiotiikan teoriaan ja metodologiaan sekä lukiolaisten piirrosten tulkintaan
Author: Oksanen, Ulla
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Behavioural Sciences, Department of Teacher Education
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: Tutkimukseni kohteena on lukiolaisten kuvataiteen harjoitustöissä ilmaisema kuvallinen näkemys aikamme suuresta kertomuksesta , tietoyhteiskunnasta. Koska tarkastelen lukiolaisten piirroksia erityisesti semiotiikan, merkkien tieteen näkökulmasta, nousevat työssäni ensiarvoisen tärkeiksi kuvatuotteisiin liittyvät merkitykset sekä se, miten ne rakentuvat tulkinnassa. Kasvatusta ja koulutusta koskien voi tällaisen tulkinnan yhteydessä puhua myös merkitysten lukutaidosta ja tässä yhteydessä etenkin visuaalisesta lukutaidosta. Viimeksi mainitun ymmärrän Seppäsen (2001) tapaan kykynä tulkita ja ymmärtää visuaalisten järjestysten kulttuurisia merkityksiä.

Tässä tutkimuksessa olen (i) ottanut tehtäväkseni tarkentaa edellä mainitun lukutaidon luonnetta kehittelemällä semioottisen visuaalisen lukutaidon käsitteen viitekehystä. Sitä olen lähestynyt käytännöllistä toimintaa ja kehollisia taitoja edustavan tietää kuinka -käsitteen kautta, jota hahmotan toisaalta kulttuurihistoriallisen koulukunnan oivallusten ja nykyaikaisen toiminnan teorian näkemysten pohjalta sekä toisaalta pragmatistisen toimintateorian, oppimisen filosofian , perustalta. Tällaisen spesifimmän visuaalisen lukutaidon käsitteen viitekehyksen rakentamisessa olen omaksunut keskeiseksi lähestymistavakseni erityisesti käytäntöperustaisen semiotiikan. Tarkoitan tällä pragmatistisen semiotiikan (C.S. Peircen) sekä sosiosemiotiikan (mm. M.A.K. Hallidayn, R. Hodgen, G. Kressin, T. Van Leeuwenin ja M. O Toolen) tapaa ymmärtää merkkien merkitys niihin liittyvän käytännöllisen toiminnan yhteydessä sekä suhteessa merkkien toiminnan tehtäviin ja tarkoituksiin sosiokulttuurisissa konteksteissaan. Työtäni läpäisevänä ydinajatuksena voikin pitää näkemystä, jonka mukaan visuaalisen kulttuurin ja sen järjestysten syvällisempi ymmärtäminen ja oppiminen on mahdollista erityisesti sellaisen lukutaidon avulla, joka hyödyntää semiotiikan teoriaa ja metodologiaa.

Tutkimukseni toisena tärkeänä tehtävänä pidän (ii) kahta edellä mainittua semioottista näkökulmaa yhdistävän "hybridimallin" luomista, jonka mukaisesti sosiosemiotiikan metafunktioita voi pitää myös pragmatistisen semiotiikan metodologisen soveltamisen välineinä ja näin ollen työn semioottisen analyysin ja kuvien tulkinnan työkaluina . Itse empiirisessä analyysissa olen lähestynyt piirroksia hahmottaen aluksi niiden keskeisiä kuvallisia diskursseja, joiden lähiluennassa olen soveltanut sosiosemiotiikan piirissä kehiteltyjä kuvan semioottisen analyysin käsitteitä ja menetelmiä. Tuloksena tästä analyysista erotin kuusi erilaista diskurssia: ekologiset uhkakuvat, luonnononnettomuudet, pelastusdiskurssi, teknologian voittokulku, teknologisen kehityksen vaarat ja kulttuurin mekanisaatiodiskurssi, joista valitsemaani seitsemää piirrosta tulkitsin seikkaperäisemmin semioottisessa analyysissa ja lähiluvussa. Kuvien erittelyssä kiinnitin huomiota myös kuvien retoriikkaan, kielikuvastoon, sekä erityisesti töissä käytettyihin käsitteellisiin metaforiin ja metonymioihin. Semiotiikan näkökulmasta metaforilla on ensiarvoisen tärkeä tehtävä semioottisen innovaation välineenä auttaessaan abstraktien käsitteiden, kuten esimerkiksi tietoyhteiskunnan hahmottamista ja reflektointia sekä tukiessaan ympäröivää todellisuutta koskevien kysymysten syvällistä ymmärtämistä ja ongelmien luovaa ratkaisua.

Lukiolaisten kuvakerronnan semioottinen tulkinta avaa käsitykseni mukaan tärkeän ja vähän pohditun näkökulman oppilaiden subjektiivista elämysmaailmaa (umweltia) määrittäviin ja sitä ylläpitäviin laajoihin diskursiivisiin merkityksiin. Empiirisen tapaustutkimusaineistoni muodostavat eteläsuomalaisen viestintä- ja mediapainotteisen lukion oppilaiden (N=44) piirrokset, kirjoitelmat ja haastattelut. Tutkimuksen lähestymistapa on tieteidenvälinen ja sisältää aineksia mm. semiotiikasta, kuvataidekasvatuksesta, kasvatustieteestä, yhteiskuntatieteistä, kulttuurin- ja taiteentutkimuksesta sekä filosofiasta.Tutkimukseni kohteena on lukiolaisten kuvataiteen harjoitustöissä ilmaisema kuvallinen näkemys aikamme suuresta kertomuksesta , tietoyhteiskunnasta. Koska tarkastelen lukiolaisten piirroksia erityisesti semiotiikan, merkkien tieteen näkökulmasta, nousevat työssäni ensiarvoisen tärkeiksi kuvatuotteisiin liittyvät merkitykset sekä se, miten ne rakentuvat tulkinnassa. Kasvatusta ja koulutusta koskien voi tällaisen tulkinnan yhteydessä puhua myös merkitysten lukutaidosta ja tässä yhteydessä etenkin visuaalisesta lukutaidosta. Viimeksi mainitun ymmärrän Seppäsen (2001) tapaan kykynä tulkita ja ymmärtää visuaalisten järjestysten kulttuurisia merkityksiä.

Tässä tutkimuksessa olen (i) ottanut tehtäväkseni tarkentaa edellä mainitun lukutaidon luonnetta kehittelemällä semioottisen visuaalisen lukutaidon käsitteen viitekehystä. Sitä olen lähestynyt käytännöllistä toimintaa ja kehollisia taitoja edustavan tietää kuinka -käsitteen kautta, jota hahmotan toisaalta kulttuurihistoriallisen koulukunnan oivallusten ja nykyaikaisen toiminnan teorian näkemysten pohjalta sekä toisaalta pragmatistisen toimintateorian, oppimisen filosofian , perustalta. Tällaisen spesifimmän visuaalisen lukutaidon käsitteen viitekehyksen rakentamisessa olen omaksunut keskeiseksi lähestymistavakseni erityisesti käytäntöperustaisen semiotiikan. Tarkoitan tällä pragmatistisen semiotiikan sekä sosiosemiotiikan tapaa ymmärtää merkkien merkitys niihin liittyvän käytännöllisen toiminnan yhteydessä sekä suhteessa merkkien toiminnan tehtäviin ja tarkoituksiin sosiokulttuurisissa konteksteissaan. Työtäni läpäisevänä ydinajatuksena voikin pitää näkemystä, jonka mukaan visuaalisen kulttuurin ja sen järjestysten syvällisempi ymmärtäminen ja oppiminen on mahdollista erityisesti sellaisen lukutaidon avulla, joka hyödyntää semiotiikan teoriaa ja metodologiaa.

Tutkimukseni toisena tärkeänä tehtävänä pidän (ii) kahta edellä mainittua semioottista näkökulmaa yhdistävän "hybridimallin luomista", jonka mukaisesti sosiosemiotiikan metafunktioita voi pitää myös pragmatistisen semiotiikan metodologisen soveltamisen välineinä ja näin ollen työn semioottisen analyysin ja kuvien tulkinnan työkaluina . Itse empiirisessä analyysissa olen lähestynyt piirroksia hahmottaen aluksi niiden keskeisiä kuvallisia diskursseja, joiden lähiluennassa olen soveltanut sosiosemiotiikan piirissä kehiteltyjä kuvan semioottisen analyysin käsitteitä ja menetelmiä. Tuloksena tästä analyysista erotin kuusi erilaista diskurssia: ekologiset uhkakuvat, luonnononnettomuudet, pelastusdiskurssi, teknologian voittokulku, teknologisen kehityksen vaarat ja kulttuurin mekanisaatiodiskurssi, joista valitsemaani seitsemää piirrosta tulkitsin seikkaperäisemmin semioottisessa analyysissa ja lähiluvussa. Kuvien erittelyssä kiinnitin huomiota myös kuvien retoriikkaan, kielikuvastoon, sekä erityisesti töissä käytettyihin käsitteellisiin metaforiin ja metonymioihin. Semiotiikan näkökulmasta metaforilla on ensiarvoisen tärkeä tehtävä semioottisen innovaation välineenä auttaessaan abstraktien käsitteiden, kuten esimerkiksi tietoyhteiskunnan hahmottamista ja reflektointia sekä tukiessaan ympäröivää todellisuutta koskevien kysymysten syvällistä ymmärtämistä ja ongelmien luovaa ratkaisua.

Lukiolaisten kuvakerronnan semioottinen tulkinta avaa käsitykseni mukaan tärkeän ja vähän pohditun näkökulman oppilaiden subjektiivista elämysmaailmaa (umweltia) määrittäviin ja sitä ylläpitäviin laajoihin diskursiivisiin merkityksiin. Empiirisen tapaustutkimusaineistoni muodostavat eteläsuomalaisen viestintä- ja mediapainotteisen lukion oppilaiden (N=44) piirrokset, kirjoitelmat ja haastattelut. Tutkimuksen lähestymistapa on tieteidenvälinen ja sisältää aineksia mm. semiotiikasta, kuvataidekasvatuksesta, kasvatustieteestä, yhteiskuntatieteistä, kulttuurin- ja taiteentutkimuksesta sekä filosofiasta.
URI: URN:ISBN:978-952-10-7857-6
http://hdl.handle.net/10138/33134
Date: 2012-06-09
Copyright information: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
This item appears in the following Collection(s)

Show full item record

Search Helda


Advanced Search

Browse

My Account