Micro- and mesoplastics in the northern Baltic Sea : their fate in the seafloor and effects on benthic fauna

Visa fullständig post



Permalänk

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-7435-2
Titel: Micro- and mesoplastics in the northern Baltic Sea : their fate in the seafloor and effects on benthic fauna
Författare: Näkki, Pinja
Medarbetare: Helsingfors universitet, bio- och miljövetenskapliga fakulteten
Doktorandprogrammet i forskning om vilda organismer
Utgivare: Helsingin yliopisto
Datum: 2021-09-10
Språk: en
Permanenta länken (URI): http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-7435-2
http://hdl.handle.net/10138/333153
Nivå: Doktorsavhandling (sammanläggning)
Abstrakt: Marine litter, especially microplastics (plastic fragments < 5 mm), has been a subject of increasing interest in recent decade, due to its ubiquitous distribution in the marine environment. Most marine litter will eventually sink to the seafloor, and many field studies to date have confirmed the accumulation of microplastics in fine-grained soft sediments. The numbers of microplastics in the environment are expected yet to increase; thus, the seafloor sediments represent both current and future hotspots for microplastic pollution, making it important to investigate the fate and potential impacts of plastic litter in these habitats. In this thesis, the interactions between microplastics, the benthic invertebrate community and harmful contaminants were examined in four different mesocosm studies that together shed light on how the size, properties (polymer type and associated contaminants) and vertical distribution of plastics on the seafloor may affect the benthic fauna. The most common benthic invertebrates in the northern Baltic Sea, the Baltic clam Limecola balthica, polychaete Marenzelleria spp. and amphipod Monoporeia affinis, were selected for the experiments that investigated how the activities of the benthic community shape the vertical distribution of microplastics in the sediment. A follow-up study further examined the bacterial communities developing on the surface of different biodegradable (cellulose acetate, poly-L-lactic acid) and conventional (polyamide, polystyrene) mesoplastics together with the capacity of plastics to sorb polycyclic aromatic hydrocarbons (PAHs) from the sediment. Lastly, the effects of acute (5 days) and chronic (29 days) exposure to tyre rubber fragments on L. balthica were examined, using a suite of biomarkers and cell ultrastructural examination of clam tissues. The results demonstrate that bioturbation by common benthic fauna buried microplastics in the sediment up to a depth of 5 cm and at the same time reduced their bioavailability to the invertebrates feeding from the sediment surface. In the experiments, 25% of the exposed clams ingested microplastics from the sediment surface, but the availability of microplastics decreased with depth; only 1% of the clams were found to ingest microplastics that were placed at depths of 2–5 cm in the sediment. In addition to the location of the microplastics, their bioavailability was also governed by the species-specific particle-size range for ingestion. Furthermore, the redistribution of buried microplastics at the sediment surface by bioturbation was negligible, supporting the hypothesis of seafloors acting as a final sink for microplastics. When incubated in the sediments, the bacterial communities developed on biodegradable cellulose acetate diverged from the other polymer types examined and harboured potentially biodegrading bacteria. The results also showed that all the polymer types examined sorbed PAHs from the sediments, but had varying PAH sorption capacities, indicating that if ingested, the microplastics’ role as PAH vectors is dependent on the polymer type. However, comparison of the PAH concentrations in plastics and in the sediment also suggested that the ingestion of plastics is not likely to increase the PAH burden of deposit-feeders. In contrast, the contaminants already present in microplastics may pose elevated risk for benthic fauna, as was found in the study carried out with tyre rubber. Both PAHs and trace metals were quantified from the tyre rubber, and the clams exposed to an environmentally relevant concentration of tyre rubber fragments exhibited multiple sublethal responses, indicating oxidative stress and damage to vital cellular structures. In essence, this thesis provides novel information that contributes to fulfilling the current knowledge gaps regarding the fate and impacts of microplastics on the seafloor, and will further aid in assessing the potential risks microplastics pose to the benthic fauna, especially in the study area of the northern Baltic Sea. It remains unclear whether the impacts of microplastics could span from the individual to the population dynamics and ecosystem functioning, but the results obtained call for further research on the complex interactions taking place in the seafloor to better understand the impacts of microplastics on the marine environment.Merten roskaantuminen ja mikromuovit (< 5 mm muovihiput) ovat herättäneet viime aikoina laajaa huomiota. Suuri osa meriroskasta vajoaa lopulta merenpohjaan, ja koska merten mikromuovimäärien odotetaan edelleen kasvavan, merenpohjat edustavat sekä nykyisiä että tulevia mikromuovikeskittymiä. Siksi mikromuovien vaikutuksia näissä elinympäristössä on keskeistä selvittää. Väitöskirjassa tarkasteltiin kokeellisesti mikromuovien, pohjan eliöyhteisön ja haitallisten aineiden välisiä vuorovaikutuksia. Tutkimuksissa selvitettiin miten selkärangattomien pohjaeläinten toiminta muovaa mikromuovien jakautumista sedimentin eri kerroksiin ja sitä kautta vaikuttaa mikromuovien saatavuuteen eläimille. Myös pohjaeläinten syömien mikromuovien määriä ja kokoja tutkittiin. Tutkimuksissa tarkasteltiin erilaisten muovityyppien (biohajoavat ja perinteiset) pinnalle kehittyviä bakteeriyhteisöjä, sekä muovien roolia sedimenttiin varastoituneiden polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen (PAH-yhdisteet) mahdollisina vektoreina. Lisäksi tutkittiin autonrenkaista jauhettujen mikromuovien vaikutuksia liejusimpukalle (Limecola balthica). Pohjaeläinten havaittiin altistuvan mikromuoveille erityisesti silloin, kun muovit sijaitsivat sedimentin pinnalla: neljännes altistetuista liejusimpukoista söi mikromuoveja sedimentin pinnalta, mutta syvemmällä sedimentissä sijanneita mikromuoveja löytyi vain 1 % liejusimpukoista. Bioturbaatio, eli eläinten liikkuminen ja ruokailu pohjasedimentissä, hautasi mikromuoveja syvempiin sedimenttikerroksiin ja vähensi siten mikromuovien saatavuutta. Bioturbaatio ei kuitenkaan merkittävästi palauttanut mikromuoveja sedimentin pinnalle, joten pehmeitä merenpohjia voidaan pitää pohjoisella Itämerellä mikromuovinieluina. Joidenkin biohajoavien muovityyppien aiheuttamat riskit merenpohjan eliöille voivat olla pienempiä kuin perinteisten muovien, sillä biohajoavan selluloosa-asetaatin pinnalle kehittyi muita tutkittuja muoveja monimuotoisempi bakteeriyhteisö, jonka joukossa oli mahdollisesti muovin hajotukseen kykeneviä ryhmiä. Myös tutkittujen muovityyppien kyky adsorboida PAH-yhdisteitä vaihteli. Koska PAH-yhdisteiden pitoisuudet muoveissa jäivät sedimenttien pitoisuuksia alhaisemmiksi, mikromuovien syöminen ei näytä lisäävän eläinten altistumista ympäristössä jo oleville PAH-yhdisteille. Sen sijaan materiaalissa valmiina olevat haitta-aineet voivat aiheuttaa suuremman riskin: autonrengaskumista mitattiin sekä raskasmetalleja että PAH-yhdisteitä, ja altistetuilla liejusimpukoilla todettiin oksidatiiviseen stressiin viittaavia biomarkkerivasteita ja soluelinvaurioita. On kuitenkin vielä epäselvää, heijastuvatko havaitut vaikutukset populaatiotasolle ja edelleen koko ekosysteemiin.
Subject: marine biology
Licens: Publikationen är skyddad av upphovsrätten. Den får läsas och skrivas ut för personligt bruk. Användning i kommersiellt syfte är förbjuden.


Filer under denna titel

Totalt antal nerladdningar: Laddar...

Filer Storlek Format Granska
näkki_pinja_dissertation_2021.pdf 1.569Mb PDF Granska/Öppna

Detta dokument registreras i samling:

Visa fullständig post