Väsymys kuusi kuukautta COVID-19-taudin akuuttivaiheen jälkeen

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202108253508
Title: Väsymys kuusi kuukautta COVID-19-taudin akuuttivaiheen jälkeen
Author: Kallio, Paula
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Medicine
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2021
Language: fin
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202108253508
http://hdl.handle.net/10138/333539
Thesis level: master's thesis
Degree program: Psykologian maisteriohjelma
Master's Programme in Psychology
Magisterprogrammet i psykologi
Specialisation: Suomenkielinen opintolinja
Study orientation in Finnish
Finskspråkig studieinriktning
Abstract: Tavoitteet: Väsymys on yleinen oire COVID-19-taudin akuuttivaiheessa. Tutkimuksissa on havaittu, että merkittävällä osalla sairastaneista on väsymystä myös taudin akuuttivaiheen jälkeen. Vasta yhdessä tutkimuksessa väsymystä on tutkittu kuusi kuukautta taudin akuuttivaiheen jälkeen, joten lisää tutkimusta COVID-19-taudin jälkeisestä pitkittyneestä väsymyksestä tarvitaan. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko COVID-19-taudin sairastaneilla enemmän väsymystä kuusi kuukautta taudin akuuttivaiheen jälkeen kuin verrokeilla. Lisäksi tutkittiin akuuttivaiheen hoidon tarpeen ja sairaalahoidon keston sekä iän ja sukupuolen yhteyttä koettuun väsymykseen. Menetelmät: Tutkimusaineistoon kuului yhteensä 175 henkilöä, joista COVID-19-taudin vuoksi tehohoidossa hoidettuja oli 46 (naisia 37 %), vuodeosastolla hoidettuja 46 (naisia 67 %), kotona sairastaneita 41 (naisia 76 %) ja terveitä verrokkeja 42 (naisia 60 %). Tutkittavien keski-ikä oli 54 vuotta. Väsymystä mitattiin MFI-20-kyselyllä. MFI-20 koostuu viidestä alaskaalasta, joita ovat yleinen väsymys, fyysinen väsymys, vähentynyt motivaatio, vähentynyt aktiivisuus sekä mentaalinen väsymys. Monimuuttujavarianssianalyysilla tutkittiin eroja väsymyksessä kolmen eri potilasryhmän sekä verrokkien välillä, kun iän, sukupuolen ja näiden välisen interaktion vaikutus oli vakioitu. Monimuuttujaregressioanalyysilla tutkittiin sairaalahoidon keston yhteyttä teho- ja vuodeosastolla hoidettujen väsymykseen, kun iän ja sukupuolen vaikutus oli vakioitu. Tulokset: Kuusi kuukautta COVID-19-taudin akuuttivaiheen jälkeen teho-osastolla, vuodeosastolla sekä kotona sairastaneilla potilailla havaittiin tilastollisesti merkitsevästi enemmän väsymystä kuin terveillä verrokeilla. Kaikki potilasryhmät kokivat merkitsevästi enemmän yleistä ja fyysistä väsymystä kuin verrokit. Lisäksi teho-osastolla ja kotona sairastaneet erosivat merkitsevästi verrokeista vähentyneessä motivaatiossa ja aktiivisuudessa. Mentaalisessa väsymyksessä eroja ei havaittu minkään ryhmien välillä. Teho-osastolla, vuodeosastolla ja kotona sairastaneiden välillä ei ollut eroja missään väsymyksen osatekijöissä eikä sairaalahoidon kesto ollut yhteydessä teho- ja vuodeosastolla hoidettujen potilaiden väsymykseen. Sukupuolten välillä havaittiin merkitsevä profiiliero väsymyksen osatekijöiden suhteen, ja myös sukupuolella ja iällä oli tilastollisesti merkitsevä interaktiovaikutus väsymykseen siten, että sukupuolten välinen profiiliero korostui nuoremmilla. Iällä ei kuitenkaan ollut itsenäistä yhteyttä väsymykseen. Johtopäätökset: Tässä tutkimuksessa COVID-19-potilaat erosivat verrokeista väsymyksen suhteen, mikä on linjassa aiempien tutkimusten kanssa. Uutena löytönä havaittiin, että myös kotona sairastaneet potilaat kokivat pitkittynyttä väsymystä taudin jälkeen. Siksi on tärkeää huomioida mahdollinen väsymys taudin jälkeen myös niillä potilailla, joiden akuuttivaiheen oirekuva ei ole edellyttänyt sairaalahoitoa. Jatkotutkimuksissa tulisi pyrkiä tunnistamaan tarkemmin COVID-19-taudin akuuttivaiheen jälkeisen väsymyksen riskitekijöitä sekä selvittää, miten suurella osalla taudin sairastaneista väsymys on kliinisesti merkittävää.Objective: Fatigue is a common symptom of the acute phase of the COVID-19 disease. According to the existing literature, fatigue is also commonly experienced after the acute phase of the disease. Only one study has examined fatigue six months after the acute phase of the COVID-19 so more research on persistent fatigue after the COVID-19 disease is needed. The aim of this study was to explore whether COVID-19 patients have more fatigue six months after the acute phase of the disease compared to controls. In addition, the associations between fatigue and the level of care, duration of the hospital stay, gender, and age were examined. Methods: A total of 175 participants took part in the study. 46 (37 % women) of the COVID-19 patients were treated in the intensive care unit (ICU), 46 (67 % women) in the non-intensive ward and 41 (76 % women) did not receive hospital care. In addition, there were 42 (60 % women) healthy controls. The mean age of the participants was 54 years. Fatigue was measured with the MFI-20 which consists of five subscales: general fatigue, physical fatigue, decreased motivation, decreased activity and mental fatigue. A multivariate analysis of variance was conducted to examine the differences in fatigue between the three patient groups and controls, when the effects of age and gender and their interaction were controlled. A multivariate regression analysis was performed to investigate the association between fatigue and the duration of the hospital stay in the patients who had been hospitalized, when the effects of age and gender were controlled. Results: Participants in the ICU, ward and home groups experienced more fatigue compared to controls six months after the acute phase of the COVID-19 disease. All patient groups differed significantly from controls in general and physical fatigue and the ICU and home groups differed significantly from controls in decreased motivation and activity. There were no differences in mental fatigue between the groups. There were no differences in fatigue between participants in the ICU, ward and home groups, nor was there an association between the duration of the hospital stay and fatigue. There was a significant difference in fatigue symptom profiles between male and female participants. Gender and age also had a significant interaction effect on fatigue: the difference in the profiles for the two genders was highlighted in younger participants. Age, however, had no independent effect on fatigue. Conclusions: In line with previous studies, COVID-19 patients differed from healthy controls in fatigue. As a new finding, it was discovered that patients who had not received hospital care also had persistent fatigue after the acute phase of the COVID-19 disease. This emphasizes the need to take possible fatigue into account regardless of whether the patient was hospitalized in the acute phase of the disease. Future research should focus on identifying risk factors for fatigue experienced after the COVID-19 disease. In addition, it is important to examine how large a percentage of the patients experience clinically significant fatigue.
Subject: covid-19
sars-cov-2
väsymys


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record