Erillisten masennusoireiden ja kokonaismasentuneisuuden yhteydet psykoterapian myötä toimintakyvyssä tapahtuneeseen muutokseen

Show simple item record

dc.contributor Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta fi
dc.contributor University of Helsinki, Faculty of Medicine en
dc.contributor Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten sv
dc.contributor.author Malkki, Veera
dc.date.issued 2021
dc.identifier.uri URN:NBN:fi:hulib-202108253506
dc.identifier.uri http://hdl.handle.net/10138/333542
dc.description.abstract Tavoitteet. Masennuksen mittaaminen perustuu usein oireiden summapisteiden laskemiseen, jolloin hoidon vaikutta-vuutta arvioidaan summapisteissä tapahtuneen muutoksen perusteella. Summapisteiden laskemisen seurauksena oirei-ta koskevaa tietoa kuitenkin menetetään. Masennusoireiden lievittymisestä huolimatta esiintyvät toimintakyvyn puu-tokset ovat yleisiä, minkä vuoksi hoidon vaikuttavuuden arvioinnissa tulisi mitata myös toimintakykyä. Tämän tut-kimuksen tavoitteena on selvittää, ennustavatko yksittäiset masennusoireet toimintakyvyssä havaittua muutosta ko-konaismasennuksesta riippumatta. Lisäksi haluttiin tutkia, voidaanko yksittäisten oiremuutosten perusteella erotella henkilöitä, joilla toimintakyvyssä on tapahtunut kliinisesti merkittävää kohenemista niistä henkilöistä joilla muutos on ollut vähäisempää. Menetelmät. Tutkimuksen aineisto (n= 214) on peräisin HUS psykiatrian laaturekisteristä, jossa aineistonkeruu on integroitu osaksi psykoterapiaprosessia. Oiremuutosten ja masennuksen summapisteissä tapahtuneiden muutosten vaikutuksia toimintakykyyn tutkittiin lineaaristen regressiomallien ja MIMIC-rakenneyhtälömallien avulla. Toiminta-kyvyn muutosten kliinistä merkitsevyyttä ennustettiin logistisilla regressioanalyyseilla. Tulokset ja johtopäätökset. Oiremuutosten ja toimintakyvyn välistä yhteyttä kuvaavissa regressiomalleissa ikä, su-kupuoli, diagnoosi, tai psykoterapiasuuntaus eivät olleet merkitseviä ennustajia. Oiremuutosten yhteys toimintaky-vyssä havaittuun muutokseen ei riippunut siitä, oliko henkilölle diagnosoitu masennus, vai jokin muu mielentervey-denhäiriö. Masennusoireista vain tyytymättömyys itseen tai kokemus epäonnistumisesta oli yhteydessä toimintaky-vyn muutokseen (beta= -0.25, p-arvo= .003), kun samanaikaisesti huomioitiin kokonaismasennuksessa tapahtunut muutos. Tulosten perusteella hoidon kohdentaminen potilaan itseä kohtaan koetun tyytymättömyyden tai epäonnis-tumisen kokemuksiin voi parantaa hoidon jälkeistä toimintakykyä ja lyhytpsykoterapian vaikuttavuutta. fi
dc.description.abstract Aim. Measuring depression is often based on calculating sum scores of symptoms in which case the effectiveness of treatment is evaluated on the basis of the change in the sum scores. However, as a result of calculating the sum scores, data about symptoms is lost. Despite the mitigation of depression symptoms, functional deficiencies are common and therefore psychosocial functioning should also be measured when evaluating the effectiveness of treatment. The aim of this study is to determine whether individual depressive symptoms, regardless of diagnosis, predict the observed change in psychoso-cial function, while simultaneously considering the effect of total depression scores. In addition, it was sought to deter-mine whether individual changes in symptoms predict a change in psychosocial function when comparing subjects with a clinically significant improvement in psychosocial function with those with less change. Methodology. The data of the study (n = 214) comes from the psychotherapy quality-control register of HUS Psychiatry, where data collection is integrated into the psychotherapy process. The effects of changes in symptoms and depression sum scores on psychosocial functioning were studied using linear regression models and MIMIC-models. The clinical significance of changes in psychosocial functioning was predicted by logistic regression analyzes. Results and Conclusions. In regression models describing the association between symptom changes and psychosocial functioning, age, gender, diagnosis, or psychotherapy were not significant predictors. The connection of symptomatic changes with the observed change in psychosocial functioning did not depend on whether the person was diagnosed with depression or some other mental disorder. Of the depressive symptoms, only self-dissatisfaction or experiences of failure was associated with a change in psychosocial function (beta = -0.25, p-value = .003), while simultaneously taking into account the change in overall depression. Based on the results, self-dissatisfaction can predict a change in psychosocial function regardless of overall depression, which is why self-reported dissatisfaction appears to be an important symptom predictive of the effectiveness of short-term psychotherapy in general psychiatric patients. en
dc.language.iso fin
dc.publisher Helsingin yliopisto fi
dc.publisher University of Helsinki en
dc.publisher Helsingfors universitet sv
dc.subject masennusoireet
dc.subject masennuksen summapisteet
dc.subject toimintakyky
dc.subject PHQ-9
dc.subject SOFAS
dc.subject psykoterapia
dc.title Erillisten masennusoireiden ja kokonaismasentuneisuuden yhteydet psykoterapian myötä toimintakyvyssä tapahtuneeseen muutokseen fi
dc.title.alternative Associations between symptoms and functioning and between total depression and functioning in psychotherapy en
dc.type.ontasot pro gradu -tutkielmat fi
dc.type.ontasot master's thesis en
dc.type.ontasot pro gradu-avhandlingar sv
dct.identifier.urn URN:NBN:fi:hulib-202108253506
dc.subject.specialization Suomenkielinen opintolinja fi
dc.subject.specialization Study orientation in Finnish en
dc.subject.specialization Finskspråkig studieinriktning sv
dc.subject.degreeprogram Psykologian maisteriohjelma fi
dc.subject.degreeprogram Master's Programme in Psychology en
dc.subject.degreeprogram Magisterprogrammet i psykologi sv

Files in this item

Files Size Format View
Malkki_Veera_tutkielma_2021.pdf 994.0Kb application/pdf View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record