Miksi kuusi kuukautta omaksuttiin normiksi? : ensimmäisten maakuntavaalien ajoittaminen perustuslaillistuneena politiikkaongelmana

Abstract

Tutkielma on tapaustutkimus ensimmäisten maakuntavaalien ajoittamisesta käydystä keskustelusta ja päätöksenteosta Sipilän hallituskauden aikana vuosina 2015-2019. Maakuntauudistukseen tähdänneen lainsäädäntöprosessin myötä syntyi uusi perustuslaillinen tulkinta ensimmäisten maakuntavaalien ajankohdan ja lainsäädännön hyväksymisen välisen kuuden kuukauden vähimmäisajasta. Tämän tutkimus kysyy, miksi tämä perustuslaillinen tulkinta kuuden kuukauden vähimmäisajasta omaksuttiin.

Vastatakseni kysymykseen hyödynnän lopputulosorientoitunutta prosessin seurannan analyysimenetelmää, joka pyrkii rakentamaan minimaalisesti riittävän selityksen kiinnostavalle lopputulokselle. Aineistona hyödynnetään eliittihaastatteluja sekä virallis- ja medialähteistä koostuvaa dokumenttiaineistoa.

Teoreettisesti tutkielma rakentaa siltaa vaalien sääntelyn, perustuslaillistuneen politiikan ja kansainvälisten normien kirjallisuuksien välille lähestyen niitä historiallisen institutionalismin mekanismien kautta. Tutkimus lähtee hypoteettisesta olettamuksesta, että selitys kuuden kuukauden normin syntymiselle löytyisi perustuslaillisen kehikon historiallisista palautemekanismeista ja kansainvälisten normien kotimaisista vaikutuksista.

Prosessin seuranta -analyysin perusteella kansainväliset suositukset eivät itsessään ole selityksessä kausaalisesti merkittäviä vaan osa perustuslaki-instituution alaisia mekanismeja. Selitykseksi kuuden kuukauden normin omaksumiselle tutkimus esittää perustuslakipolitisoitumista. Perustuslakipolitisoitumisen selitys perustuu ajatukselle institutionaalisen kehikon ohjaamasta poliittisten kilpailijoiden ja perustuslain tulkitsijoiden vuorovaikutuksesta koskien yhtä aikaan perustuslaillistunutta ja politisoitunutta politiikkakysymystä.

Tutkielman tulokset osoittavat teknisluonteisen vaalisääntelyn ja vähittäisen institutionaalisen muutoksen tutkimuksen merkittävyyden. Ne nimittäin tuottavat sekä lyhyen että pitkän aikavälin vaikutuksia poliittisten toimijoiden asemaan ja vuorovaikutussuhteeseen perustuslakitoimijoiden kanssa. Tulokset kiinnittävät lisäksi huomiota toimijoiden pyrkimyksiin siirtää tai delegoida käsiteltäviä kysymyksiä itselleen otollisemmille areenoille ja tähän liittyviin epävarmuustekijöihin. Tältä osin korostuu erityisesti hallituksen, parlamentaarisen opposition ja eduskunnan ulkopuolisten puolueiden erilainen institutionaalinen asema konsensuspoliittisessa valmistelussa, päivänpoliittisessa kamppailussa ja perustuslakipolitiikassa.