Syyntakeisuuskäytännön katvealueilla – ratkaisut ilman mielentilatutkimusta

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202109083652
Title: Syyntakeisuuskäytännön katvealueilla – ratkaisut ilman mielentilatutkimusta
Author: Kolehmainen, Maiju
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Law
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2021
Language: fin
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202109083652
http://hdl.handle.net/10138/334104
Thesis level: master's thesis
Degree program: Oikeustieteen maisterin koulutusohjelma
Master's Programme in Law
Magisterprogrammet i rättsvetenskap
Specialisation: Rikosoikeus
Criminal Law
Straffrätt
Abstract: Syyntakeisuuteen liittyvä kansallinen oikeustutkimus on pääasiassa kohdistunut varsinaiseen mielentilatutkimusmenettelyyn. Tuomioistuin on kuitenkin toimivaltainen ratkaisemaan kysymyksen vastaajan syyntakeisuudesta myös itsenäisesti. Tutkielman keskiössä on selvittää prosessuaalista kysymystä siitä, milloin, miksi ja miten tuomioistuin tekee ratkaisun vastaajan syyntakeisuudesta ilman mielentilatutkimuksen tukea. Erityisesti selvitetään sitä, millaista näyttöä tapauksissa hyödynnetään, ja tarkastellaan, miten tuomioistuin perustelee ratkaisunsa. Tutkielma on laadittu osana valtioneuvoston kanslian koordinoimaa hanketta (VN TEAS -hanke) ”Mielentilatutkimusten väheneminen ja väkivaltarikollisten psykiatrinen hoito”, jonka loppuraportti julkaistiin toukokuussa 2021. Ratkaisukäytäntöä tutkitaan empiirisellä otteella sekä määrällisin että laadullisin keinoin. Määrällisessä osiossa tehdään läpileikkaus käytäntöön selvittämällä syyntakeisuusluokittain näiden tilanteiden yleisyys ja ratkaisuissa hyödynnetyn materiaalin laji ja tyyppi. Laadullisessa osassa päätelmiä syvennetään tapausanalyysin kautta. Tutkimus antaa perusteet päätellä, että itsenäisiä syyntakeisuusratkaisuja tehdään erityisesti alentuneesti syyntakeisten ryhmässä. Rikostyypit ovat lievähköjä. Selvitys osoittaa myös, että sekä syyntakeettomilla että alentuneesti syyntakeisilla on käytännössä aina psykiatrista hoitotaustaa. Suurin osa näistä syyntakeisuusratkaisuista tehdään lääketieteellisen selvityksen tuella. Lisäksi ratkaisuissa viitataan muun muassa mahdolliseen aikaisempaan mielentilatutkimukseen tai syyntakeisuusratkaisun lopputulokseen. Perustelujen laatu on vaihtelevaa. Tuomioistuimen tulisi erikseen kussakin tapauksessa arvioida, osoittaako esitetty selvitys rikoslain (39/1889, RL) 3 luvun 4 §:n mukaista syy-yhteyttä vastaajan teon hetkisen mielentilan ja syytteenalaisen teon välillä, jotta syyntakeisuutta arvioitaisiin tekohetken eikä tuomitsemishetken tietojen perusteella. Tuomiosta on käytävä ilmi riittävän ymmärrettävästi harkintaan vaikuttaneet seikat ja siihen liittynyt näyttö. Tutkielman lopuksi pohditaan syyntakeisuuden arviointia oikeuspoliittisena kysymyksenä. Millaista näyttöä syyntakeisuuden arvioinnilta halutaan edellyttää ja kenen vastuulla sen esittäminen on? Vastaajilla tulisi olla tasapuolinen mahdollisuus saada syyntakeisuutensa ja myös hoidon tarpeensa selvitettäväksi. Kysymys riittävästä näytöstä liittyy laajempaan pulmaan siitä, halutaanko kaikissa syyntakeisuusasteissa vaatia täyttä mielentilatutkimusnäyttöä riittävän selvityksen saamiseksi, vai olisiko perusteltua hyväksyä järjestely, jossa syyntakeisuusarvio voisi perustua vähemmän raskaaseen menettelyyn. Tuomioistuimen kynnys määrätä mielentilatutkimus on korkea, sillä erityisesti lievissä rikoksissa tutkimusta pidetään suhteettoman kuormittavana toimenpiteenä. Tutkielmassa arvioidaan vaihtoehdoiksi esiteltyjä keinoja arvioida syyntakeisuutta. Jos vaihtoehtoisia menetelmiä perustettaisiin, tulisi järjestelyjen ylläpitäminen ja kehittäminen nähdä pysyvänä tarpeena.
Subject: rikosoikeus
syyntakeisuus
perustelemisvelvollisuus
perusteleminen
näytön arviointi
empiirinen tutkimus


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record