Toimeentulotukiuudistus ja harkintavallan muutokset -pitkittäistutkimus toimeentulotukityöstä aikuissosiaalityön kunnallisten katutason byrokraattien näkökulmasta neljässä pienessä ja keskisuuressa kunnassa

Abstract

Tutkimuksen tarkoitus on selvittää kunnallisten katutason byrokraattien harkintavallan muutosta perustoimeentulotuen siirryttyä Kelalle 1.1.2017 sekä toimeentulotukiuudistuksen merkitystä kuntien katutason byrokraattien näkökulmasta aikuissosiaalityön toimeentulotukityössä. Harkintavallan muutosta tarkastellaan ennen toimeentulotukiuudistusta, implementointivaiheessa sekä toi-meentulotukiuudistuksen jälkeen. Tutkimuksessa on haastateltu fokusryhmähaastatteluin sosiaalitoimen työntekijöitä, joita tutkimuksessa nimitän Michael Lipskyn (1980) käsitteellä kunnallisiksi katutason byrokraateiksi. Aineisto on kerätty vuosina 2016, 2017, 2018 ja 2019 neljästä pienestä ja keskisuuresta kunnasta. Tutkimus on pitkittäistutkimus, jossa kiinnostuksen kohteena on erityisesti muutos. Aineisto on analysoitu tulkinnallisesti teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Tutkimuksen keskeinen käsite on harkintavalta, jota kunnalliset katutason byrokraatit käyttävät työssään. Tutkimuksen tieteenfilosofiset lähtökohdat ovat harkintavallan käsitteen kontekstisidonnaisuuden sekä fokusryhmähaastattelujen luonteen vuoksi sosiaalisessa konstruktionismissa.

Tutkimuksen tulosten mukaan kunnallisten katutason byrokraattien harkintavalta on toisaalta kaventunut, koska täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen hakemukset käsittelevät usein menoja, joita Kela ei ole myöntänyt perustoimeentulotuessa. Toisaalta kunnallisten katutason byrokraattien harkintavalta on laajentunut, koska valtakunnallisia ohjeita täydentävän tai ehkäisevän toimeentulotuen myöntämiselle ei ole tehty ja Kelan kapeasta harkintavallan käytöstä perustoimeentulotuessa johtuen kunnissa on jouduttu käyttämään enenevästi harkintavaltaa ehkäisevässä ja täydentävässä toimeentulotuessa. Toimeentulotukiuudistus on muuttanut kunnallisten katutason byrokraattien roolin asiakkaiden oikeusturvan varmistajiksi ja asianajajiksi. Asiakkaiden näkökulmasta toimeentulotukiuudistus on eriarvoistanut asiakkaiden asemaa ja tosiasiallinen yhdenvertaisuus toimeentulotukiuudistuksen jälkeen ei vaikuta toteutuvan.