Prevention and Treatment of Common Postoperative Complications of Cataract Surgery

Visa fullständig post



Permalänk

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-7504-5
Titel: Prevention and Treatment of Common Postoperative Complications of Cataract Surgery
Författare: Lindholm, Juha-Matti
Medarbetare: Helsingfors universitet, medicinska fakulteten
Doktorandprogrammet i klinisk forskning
Utgivare: Helsingin yliopisto
Datum: 2021-10-01
Språk: en
Permanenta länken (URI): http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-7504-5
http://hdl.handle.net/10138/334235
Nivå: Doktorsavhandling (sammanläggning)
Abstrakt: This study was undertaken to advance the treatment and prevention of common postoperative complications of cataract surgery. Study I aimed to compare the efficacy, safety, and tolerability of a subconjunctival injection of triamcinolone acetonide with topical dexamethasone eye drops for the prevention of inflammation and macular edema after cataract surgery. Study II was carried out to evaluate the real-world cumulative incidence and risk factors of Nd:YAG capsulotomy. Study III attempted to assess the risk of Nd:YAG capsulotomy in association with myopia and the diopter power of the implanted intraocular lens (IOL). Study IV focused on the potential for improving the Nd:YAG treatment process with the help of Lean methodology. I. Treatment with perioperative 20 mg subconjunctival injection of triamcinolone acetonide was found to be effective for the prevention of inflammation and macular edema. It was shown non-inferior to topical dexamethasone and may prevent pseudophakic cystoid macular edema more successively. The mean change in central retinal thickness at 28 days was higher with topical dexamethasone compared to triamcinolone (difference +27.1 μm; 95% confidence interval (CI): +7.28 μm to +47.0 μm; p = 0.008). Corrected distance visual acuity and intraocular pressure (IOP) changes were similar, and ocular tolerance was good in both groups. No serious adverse events were observed. II. The 5-year cumulative incidence of Nd:YAG capsulotomy after cataract surgery was estimated at 13.2% (95% CI: 12.5%–14.0%) with competing risks methodology for common hydrophobic acrylic IOLs. Real-world evidence of this retrospective cohort study of 10,044 eyes suggested that implantation of SN60WF and ZA9003 IOLs was associated with lower risk compared to ZCB00, after accounting for other predictors. Increased risk of Nd:YAG capsulotomy was associated with the eyes of patients aged younger than 60 years, female sex, and eyes implanted with an IOL of <22.5 diopters power. III. The 5-year cumulative probability of Nd:YAG capsulotomy after cataract surgery was 27.4% (95% CI: 22.9–32.6%) for low-diopter (5–16.5 D) IOLs, 14.6% (95% CI: 13.8–15.5%) for mid-diopter (17–24.5 D) IOLs, and 13.6% (95% CI: 11.7–15.6%) for high-diopter (25–30 D) IOLs. Results showed that low-diopter IOLs are associated with a significantly higher risk of Nd:YAG capsulotomy within five years following implantation. Estimation should help in evaluating the risks of cataract surgery in myopic eyes. IV. This study described a Lean-oriented process improvement project to develop a streamlined Nd:YAG capsulotomy treatment protocol. The improved treatment protocol was evaluated and compared with the conventional protocol, which showed substantial reductions in lead times without compromising patient satisfaction. Number of patients treated in hours more than tripled, and the patient reception time per patient was shortened by approximately 20%. The main findings of the current series of studies should contribute to achieving better outcomes and preventing postoperative complications in cataract surgery. Rising burden of age-related diseases in ophthalmology adds to the challenge of providing high quality health services, and attention must be paid to the prevention and management of the most common complications.Kaihileikkauksen jälkeen ilmaantuvien komplikaatioiden ennaltaehkäisy ja hoito Kaihi on merkittävä silmäsairaus, jonka ilmaantuvuus ja hoidon tarve kasvaa väestön ikääntymisen vuoksi. Väitöskirjatutkimukseni tarkoituksena on tarkastella ja kehittää kaihileikkauksen jälkeen ilmaantuvien komplikaatioiden ennaltaehkäisyyn ja hoitoon liittyviä käytäntöjä. Kaihileikkauksen jälkihoitoon liittyvän tutkimuksemme (osatyö I) tavoite oli kehittää hoitomalli, jossa potilas ei tarvitse silmätippoja leikkauksen jälkeen. Tutkimus vertaili sidekalvonalaisen triamsinoloni–injektion tehoa ja turvallisuutta deksametasoni-tippaan verrattuna kaihileikkauksen jälkeisen tulehdusreaktion hoidossa. Tutkimus toteutettiin prospektiivisena kliinisenä hoitotutkimuksena Kymenlaakson keskussairaalassa. Vertailimme tehoa leikkauksenjälkeisen silmän etukammiossa nähtävän tulehdusreaktion voimakkuuden sekä verkkokalvon makulaturvotuksen ilmaantuvuuden perusteella. Turvallisuutta vertailimme silmänpaineen sekä näöntarkkuuden muutoksen perusteella. Tuloset osoittivat, että subkonjuktivaalisesti annosteltu triamsinoloni on tehokas leikkauksenjälkeisen tulehdusreaktion ja verkkokalvon makulaturvotuksen ehkäisyssä. Jälkikaihin ennaltaehkäisyyn liittyvän tutkimuksemme (osatyö II) tavoite oli selvittää tekomykiön ominaisuuksien vaikutusta jälkikaihin ilmaantuvuuteen. Tutkimuksessa vertailimme kolmen hydrofobisen akryylitekomykiön vaikutusta kaihileikatun potilaan jälkikaihitoimenpiteen kumulatiiviseen ilmaantuvuuteen seuranta-aikana. Tutkimus toteutettiin retrospektiivisenä rekisteritutkimuksena Kymenlaakson keskussairaalassa. Tutkimuksemme todellisiin kliinisiin seurantatuloksiin perustuva näyttö (real-world evidence) viittaa siihen, että tekomykiön valinnalla voidaan vähentää jälkikaihin avauksen tarvetta. Jälkikaihin avauksen tarpeen kumulatiivinen ilmaantuvuus oli viiden vuoden seuranta-aikana 13,2 % kilpailevien riskien tilastomenetelmällä arvioituna. Ilmaantuvuus kuitenkin vaihteli huomattavasti nykyaikaisten yleisesti käytössä olevien hydrofobisten akryylimuovitekomykiöiden välillä. Tekomykiöiden diopterivahvuuden vaikutusta jälkikaihitoimenpiteen ilmaantumiseen selvittävä tutkimuksemme (osatyö III) tavoite oli arvioida jälkikaihin riskiä likitaittoisilla potilailla. Tutkimuksessa vertailimme jälkikaihitoimenpiteen riskiä aiemmassa kaihileikkauksessa asetetun tekomykiön diopterivahvuuden mukaan. Tutkimus toteutettiin retrospektiivisenä rekisteritutkimuksena Kymenlaakson keskussairaalassa. Tulosten perusteella mataladiopteriset (5–16.5D) tekomykiöt assosioituvat selvästi suurempaan jälkikaihitoimenpiteen riskiin viiden vuoden seuranta-aikana. Jälkikaihin hoitoon liittyvän tutkimuksemme (osatyö IV) tavoite oli kehittää jälkikaihin avauksen hoitoprosessia Kymenlaakson keskussairaalan silmätautien yksikössä soveltaen Lean-menetelmää. Tutkimuksessa tunnistimme hoitoprosessin vaiheet, jotka tuottavat hukkaa eli lisäarvoa tuottamatonta aikaa tai työtä. Kehitimme laatutavoitteidemme mukaisesti uudistetun hoitomallin, jossa työtehtävät ja -vaiheet standardoidaan hoidon laadun vaihteluvälin vähentämiseksi. Vertailimme uudistetun hoitomallin ja aiemman hoitokäytännön mukaisesti toteutettua hoitoa potilaan hoitoon kuluvan ajan, potilaan vastaanottokäynnin pituuden, hoitoprosessin eri vaiheiden keston ja potilastyytyväisyyden suhteen. Hoidettavien potilaiden määrä tunnissa kolminkertaistui aiempaan toimintatapaan verrattuna. Potilaan käynnin kesto lyheni 20%. Jälkikaihitoimenpiteitä tehtiin yli 100 päivässä. Potilastyytyväisyys ei heikentynyt vaan oli erinomaista.
Subject: lääketiede
Licens: Publikationen är skyddad av upphovsrätten. Den får läsas och skrivas ut för personligt bruk. Användning i kommersiellt syfte är förbjuden.


Filer under denna titel

Totalt antal nerladdningar: Laddar...

Filer Storlek Format Granska
lindholm_juha-matti_dissertation_2021.pdf 577.1Kb PDF Granska/Öppna

Detta dokument registreras i samling:

Visa fullständig post