Associations with childhood aggressive behavior using multiple raters : co-occurrence, antisocial personality disorder prediction, and biomarkers

Näytä kaikki kuvailutiedot



Pysyväisosoite

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-7494-9
Julkaisun nimi: Associations with childhood aggressive behavior using multiple raters : co-occurrence, antisocial personality disorder prediction, and biomarkers
Tekijä: Whipp, Alyce
Tekijän organisaatio: University of Helsinki, Faculty of Medicine, HiLIFE
Doctoral Program in Population Health
Institute for Molecular Medicine Finland (FIMM)
Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta
Väestön terveyden tohtoriohjelma
Helsingfors universitet, medicinska fakulteten
Doktorandprogrammet i befolkningshälsan
Julkaisija: Helsingin yliopisto
Päiväys: 2021-10-15
Kieli: eng
Kuuluu julkaisusarjaan: URN:ISSN:2342-317X
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-7494-9
http://hdl.handle.net/10138/334419
Opinnäytteen taso: Artikkeliväitöskirja
Tiivistelmä: Problems of aggressive behavior affect as many as one in every six children and are associated with negative outcomes for not only the individual themselves, but also their family, friends, and community. Aggressive behavior includes a variety of different behaviors (e.g., yelling, hitting, bullying) and has been notoriously difficult to treat. In assessing aggression, researchers and clinicians have repeatedly been recommended to utilize reports from multiple informants (e.g., parents, teachers, the child him/herself) in order to obtain the most complete picture of the problem. In studying aggressive behavior, early research was initially focused on males only and severe outcomes, but now investigates gender similarities and differences and a broad range of behaviors related to aggression. While much has been learned from research thus far, new biological mechanisms and detailed phenotypic information are still important to continue clarifying the heterogenous nature of aggression and to improve ideas for personalized treatment. Thus, this thesis aimed to contribute to those efforts. Study I and II showed that aggressive behavior (as rated by all raters) often co-occurred with other externalizing behaviors and low prosocial behavior, and also co-occurred with internalizing problems but not as often. Patterns were similar across cohorts and genders, however, parents indicated more co-occurrence with internalizing problems and less co-occurrence with other externalizing behaviors than teachers did. Study III showed teacher and self ratings were able to predict ASPD, both in separate models and when both ratings were in the same model. Additionally, the direct aggression subtype (e.g., hitting, yelling) was able to predict ASPD well, for both genders. Furthermore, when the co-occurring influence of hyperactivity was removed from the aggression ratings (using a residual aggression variable with hyperactivity co-occurrence removed), aggressive behavior was still able to predict ASPD. Study IV showed the ketone body 3-hydroxybutyrate to be negatively associated with aggressive behavior in initial analyses. In more detailed modeling, nearly all raters of aggression showed the same trend with 3-hydroxybutyrate, including in fully adjusted models. In a model including both teacher and self ratings, 3-hydroxybutyrate was significantly associated with both aggressive behavior ratings. A replication dataset of young adult Dutch twins (N=960) showed support for the association found in FinnTwin12, however, the issue of whether there are gender differences of the association of 3-hydroxybutyrate with aggressive behavior remains to be clarified by future research. These findings help to clarify the co-occurrence of aggressive behavior with other behaviors across raters and countries, to show how common the co-occurrence is and that it should be taken into consideration when studying aggressive behavior, including from (epi)genetic or biological perspectives. Additionally, aggressive behavior, in particular direct aggression, can inform future ASPD risk, and obtaining behavior data from teachers and the child are of high importance. Furthermore, the new association of 3-hydroxybutyrate with aggressive behavior suggests new biological pathways to investigate to improve our understanding of aggressive behavior, including potential treatments. This thesis provides refinements to the aggressive behavior phenotype, new avenues for aggression biology investigations, and ideas for where to improve or personalize treatment options.Aggressiiviseen käyttäytymiseen liittyvät ongelmat vaikuttavat jopa joka kuudenteen lapseen, ja niihin liittyy kielteisiä seurauksia niin henkilölle itselleen kuin myös hänen läheisilleen. Aggressiivinen käyttäytyminen käsittää monenlaista ilmenemismuotoja (esim. huutaminen, lyöminen), ja sitä on tunnetusti vaikea hoitaa. Usein suositellaan, että aggressiivisuuden arvioinnissa kerättäisiin tietoa useista eri lähteistä (esim. vanhemmilta ja opettajilta), jotta ongelmasta saataisiin mahdollisimman kattava kuva. Alkuvaiheessa aggressiivisen käyttäytymisen tutkimuksessa keskityttiin lähinnä miehiin ja vaikeisiin aggressiivisen käytöksen ilmenemismuotoihin. Nykypäivänä tutkitaan myös sukupuolten välisiä yhtäläisyyksiä tai eroja, ja aggressiivisuuteen liittyvä käyttäytyminen ymmärretään laajempana jatkumona. Vaikka tähänastisesta tutkimuksesta on kertynyt paljon tietämystä, on edelleen tärkeää tutkia uusia biologisia mekanismeja ja erilaisia fenotyyppejä aggression esiintymismuotoja/ilmiasuja heterogeenisen luonteen selvittämiseksi ja uudenlaisten yksilöllisten hoitomuotojen kehittämiseksi. Tämän väitöskirjan tavoitteena oli tuottaa lisätietoa näistä aiheista. Tässä väitöskirjassa kuvaillaan yksityiskohtaisemmin aggressiivisen käyttäytymisen fenotyyppiä, esitellään uusia lähestymistapoja aggression biologisiin tutkimuksiin sekä tarjotaan uusia näkökulmia hoitovaihtoehtojen kehittämiseen ja yksilöllistämiseen. Tulokset selvensivät aggressiivisen käyttäytymisen ja muiden käyttäytymismuotojen välistä yhteyttä eri arvioijien raportoimana sekä eri maissa. Tulokset osoittavat, kuinka yleistä niiden samanaikainen esiintyminen on, ja että se olisi otettava huomioon. Aggressiivinen käyttäytyminen, erityisesti suora aggressio, voi myös kertoa kehittymässä olevan epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön riskistä, ja on hyvin tärkeää hankkia käyttäytymistä koskevaa tietoa sekä opettajilta että lapselta itseltään. Lisäksi uusi löydös 3-hydroksivoihapon yhteydestä aggressiiviseen käyttäytymiseen viittaa uusiin biologisiin mekanismeihin. Niitä on tutkittava tarkemmin, jotta voimme ymmärtää aggressiivisesta käyttäytymistä paremmin ja kehittää häiritsevän aggressiivisen käyttäytymisen hoitoja.
Avainsanat: public Health
Tekijänoikeustiedot: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.


Tiedostot

Latausmäärä yhteensä: Ladataan...

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä
whipp_alyce_dissertation_2021.pdf 978.7KB PDF Avaa tiedosto

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot