Etiikka ja esoteria rakennusmuodoissa : Rudolf Steinerin ensimmäinen ja toinen Goetheanum

Abstract

Ethics and esotericism in architecture: Rudolf Steiner´s First and Second Goetheanum

This study examines how architecture represents ethical and esoteric ideas. The main empirical objects of study are Rudolf Steiner’s First and Second Goetheanum. This study focuses on the ethical intentions of Steiner in the context of Expressionist architecture and especially the ethical ideas of Expressionist architects.

The research questions are studied in the light of cultural and intellectual history with reference to Quentin Skinner’s methodological accounts of intentions and context.

The starting point of this study is that architecture can be interpreted through ethical ideas. This assumes that its aim is to create good architecture and a good environment for human beings. The theoretical frame of reference for this study is the phenomenological hermeneutical approach as set out by Karsten Harries and Arturo Péres-Goméz in their studies on the ethics of architecture. This study suggests similarities between their ideas and the ethical ideas of Rudolf Steiner and Expressionist architects. With the growing critique of Modernism – its efficiency, technology and rationalisation – especially in postmodern times, Expressionist architecture, which was marginalised during the wave of International Style, has become topical again. The phenomenological hermeneutical approach to the ethics of architecture is also connected to this critique of Modernism. The notions that the built environment strongly affects human beings and that the meanings people give to architecture are important are also part of this ethics.

This understanding of ethics in architecture also gave new value to spirituality in architecture. Spirituality was very important to Rudolf Steiner, who is known as the founder of the anthroposophical movement. Another main context and research question is how the Goetheanums are situated in the tradition of esotericism. Rudolf Steiner’s views on the spiritual meanings of built forms are studied through his lectures and writings. His spiritual ideas are deeply connected to his ethical ideas as presented in his main philosophical work “The Philosophy of Freedom”. Rudolf Steiner called his buildings organic, Goetheanistic and living. He based his worldview on the ideas of Johann Wolfgang von Goethe. Especially Goethe’s ideas on the metamorphosis of plants is important to Steiner’s architectural ideas. Organic architecture is one context in this study and it is described and interpreted in it.

In this study, Romanticism is considered as a cultural protest against modern bourgeois industrial civilization as argued by Michael Löwy and Robert Sayre. As a current in the history of ideas, its presence runs through the early Romantic period to the present day and as such also ties together the topics of this study.

Tutkin väitöstyössäni sitä, miten arkkitehtuuri ilmentää etiikkaa ja esoteriaa. Keskeinen tutkimuskysymys on, miten Rudolf Steinerin ensimmäinen (rakennettu 1913–1920) ja toinen Goetheanum (rakennettu 1925–1928) ilmentävät suunnittelijansa eettisiä intentioita. Lähtökohtana on ajatus, että arkkitehtuuria ja rakentamista voidaan tulkita suunnittelijoiden eettisten näkemysten kautta. Tällöin oletetaan, että rakentamisessa pyritään ihmisen kannalta hyvään arkkitehtuuriin, asumiseen ja ympäristöön. Tutkimuksen viitekehyksenä on arkkitehtuurin etiikan fenomenologishermeneuttinen suuntaus ja erityisesti Karsten Harriesin ja Arturo Péres-Gomézin ajatukset.

Tutkimuksessa rinnastan viime vuosikymmenten arkkitehtuurin etiikan keskustelun niin Rudolf Steinerin kuin ekspressionististen arkkitehtien 1910–1920-lukujen ajatuksiin. Yksi keskeinen konteksti muodostuu ekspressionistisesta arkkitehtuurista. Tutkimuksessa tuodaan esiin ekspressionististen arkkitehtien rakennuksille antamia eettisiä merkityksiä, jotka näkyvät niin arkkitehtuurivisioissa kuin toteutuneissa rakennuksissa. Ekspressionistinen arkkitehtuuri jäi kansainvälisen modernismin varjoon. Sen voi katsoa taas ajankohtaistuneen, kun modernismin tehokkuutta ja rationalisointia alettiin kritisoida erityisesti postmodernismin myötä. Fenomenologis-hermeneuttinen arkkitehtuurin etiikka 1980–1990-luvulta alkaen liittyy tähän kriittiseen keskusteluun. Tähän arkkitehtuurin etiikkaan kuuluu käsitys rakennetun ympäristön suuresta vaikutuksesta ihmisiin sekä ihmisten tiloille ja rakennuksille antamien merkitysten tärkeydestä.

Fenomenologis-hermeneuttisen arkkitehtuurin etiikan myötä keskusteluun palasi myös spiritualiteetti, mikä on keskeistä Rudolf Steinerin (1861–1925) toiminnassa. Hänet tunnetaan antroposofisen maailmankatsomuksen ja liikkeen perustajana. Tutkimuksen toinen keskeinen konteksti muodostuu länsimaisesta esoteriasta. Tarkastelen ns. länsimaisten esoteeristen liikkeiden arkkitehtuuriajatuksia ja Steinerin rakennuksia osana tätä perinnettä. Tutkimuksessa selvitetään Steinerin rakennuksilleen antamia henkisiä merkityksiä, jotka liittyvät myös etiikkaan ja eettisiin ideaaleihin, kuten Goetheanumien tarkastelu temppeli- ja teatterirakennuksina osoittaa. Steinerin eettisten intentioiden toteutumista ja niiden tulkintaa myöhemmin tutkitaan toisen Goetheanumin suuren salin osalta 1950- ja 1990 luvulle asti.

Rudolf Steiner kutsui rakennuksiaan orgaanisiksi, eläviksi ja goetheanistisiksi. Hän rakensi maailmankuvansa Johann Wolfgang von Goethen ajatteluun nojautuen. Arkkitehtuurin kannalta erityisesti Goethen ajatus kasvin metamorfoosista oli Steinerille tärkeä. Tutkimuksessa pohditaan orgaanisuutta arkkitehtuurissa, ja päädytään määrittelemään se kuvailevaksi, eri aikakausia läpäiseväksi käsitteeksi.

Tutkimuskohteita tarkastellaan aatehistorian valossa ja historiallisessa perspektiivissä. Tutkimuksessa tarkastellaan lisäksi romantiikkaa modernin yhteiskunnan kritiikkinä ja aatehistoriallisena virtauksena, joka ulottuu varhaisromantiikasta nykyaikaan asti. Näin ymmärrettynä romantiikka myös sitoo tämän tutkimuksen eri osia yhteen.